Moi,
Minulla on ollut keskustelua uuden naisystävän kanssa aiheesta omien lasteni tapaaminen.
Voisikos joku konsultoida mitä olisi fiksua tehdä?
Eli olen eronnut joku vuosi sitten.
Lapsi asuu eksän kanssa 500 km päässä.
Asunto on entinen yhteinen asunto.
Käyn heidän kotikaupungissa silloin tällöin ja 15 v. tytär vastaavasti minulla.
Eli kysymys kuuluu:
Kuinka tavata lasta hänen kotikaupungissaan?
Uusi naisystäväni on sitä mieltä että en voi tavata tytärtäni hänen kotonaan laisinkaan.
Mnun pitäisi joko pyytää tytär aina minun luo kylään tai sitten tavata häntä muualla kuin hänen kotonaan.
Tyttärelle ja eksälle vierailu tyttären kotona on ok ja eksä ei ole paikalla kun olen kylässä.
Siis pitäisikö sanoa tyttärelle että uusi naisystäväni ei pidä että olen tyttäreni luona ja tehdä niin vai pitäisi naisystävälleni sanoa että koettaa vaan ymmärtää että se on lapsen edun mukaista?
mitäs olisi siis fiksua tehdä?
itse ajattelen lapsen parasta ja sitä mikä hänelle on ok ja haluaisi myös tämän oman suhteeni onnistuvan ja toimivan.
kiitos asiallisista kommenteista etukäteen.
Minulla on ollut keskustelua uuden naisystävän kanssa aiheesta omien lasteni tapaaminen.
Voisikos joku konsultoida mitä olisi fiksua tehdä?
Eli olen eronnut joku vuosi sitten.
Lapsi asuu eksän kanssa 500 km päässä.
Asunto on entinen yhteinen asunto.
Käyn heidän kotikaupungissa silloin tällöin ja 15 v. tytär vastaavasti minulla.
Eli kysymys kuuluu:
Kuinka tavata lasta hänen kotikaupungissaan?
Uusi naisystäväni on sitä mieltä että en voi tavata tytärtäni hänen kotonaan laisinkaan.
Mnun pitäisi joko pyytää tytär aina minun luo kylään tai sitten tavata häntä muualla kuin hänen kotonaan.
Tyttärelle ja eksälle vierailu tyttären kotona on ok ja eksä ei ole paikalla kun olen kylässä.
Siis pitäisikö sanoa tyttärelle että uusi naisystäväni ei pidä että olen tyttäreni luona ja tehdä niin vai pitäisi naisystävälleni sanoa että koettaa vaan ymmärtää että se on lapsen edun mukaista?
mitäs olisi siis fiksua tehdä?
itse ajattelen lapsen parasta ja sitä mikä hänelle on ok ja haluaisi myös tämän oman suhteeni onnistuvan ja toimivan.
kiitos asiallisista kommenteista etukäteen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Hmm... Naisystäväsi tekee todella itsekkäästi sanellessaan sinulle, mitä sinun pitäisi tehdä. Hänen asiansa aikuisena ihmisenä on sopeutua siihen asiaan, että sinulla on tytär, joka on sinulle tärkeä ja jota haluat tavata. Mikä hän on määräilemään asiassa, joka ei ole hänen päätäntävallassaan? Ja toisekseen, tyttäresi on jo sen verran iällä, ettei enää kovin montaa vuotta kuitenkaan äitinsä kanssa asukaan. Välisi exään vaikuttavat olevan asialliset eli ainakaan naisystäväsi ei tarvitse olla mustis ja huolissaan, vaikka oletkin vierailulla exäsi kodissa tytärtäsi tavaten. Tyttäresi etu on ykkösprioriteetti, aikuisen ihmisen pitää se ymmärtää. Itse en ole koskaan puuttunut miesystävieni tapaamisiin lastensa kanssa, vaikka on välillä yöpynyt exän ja lasten kodissa exän ollessa työmatkalla tms.
Niinhän minäkin ajattelen.
Lapsen parasta. Toki ymmärrän jos eksä ei sallisi tapaamista niin vierailu ei olisi oikein mutta tässä ei ole sitä tilannet.
Suhde eksään on kyllä nykyään kunnossa alun kiukuttelun jälken.
Naisystäväni kokee ettei hän pidä tilanteesta, jonka johdosta minun tulisi järjestää tapaamiset muuten.
toimiikohan muilla vastaavia järjestelyitä?
Äh, miksi annat naisystävän sanella miten sinun tulee toimia?? Tämähän on sinun elämäsi, sinun lapsesi eikä naisella ole siihen mitään asiaa puuttua.
Älä anna periksi. Jos uusi suhde siihen kaatuu niin se olisi kaatunut johonkin kohta kuitenkin. Todellinen rakkaus ei asettele tuollaisia estoja toisen tielle, varsinkaan kun kyse on ihan omasta lapsesta. Pelkäänpä, että kaiken takana on uuden naisen pelko siitä, että exä onkin paikalla ja pikkuhiljaa te lähennytte ja hän jää kolmanneksi pyöräksi.
Onko uudella naisella itsellään lapsia? Jos ei, niin ei hän tilannettanne tule koskaan ymmärtämäänkään..Kyse on nyt siitä mikä on sinulle ja lapselle paras ratkaisu, ei se mikä olisi uudelle naiselle paras ratkaisu = pysyt mahdollisimman kaukana exästä.
Jaa ettei uudelle kumppanille kuulu elämä ollenkaan? No mitä se sitten siinä tekee? Sinun elämäsikö se ainoa on mikä merkkaa, ja sinun tunteesi? Silleekö sä olet parisuhteesi elänyt, että kyse on vaan sun elämästä? Sillä tavallako sä liittosikin tuhosit, että aloit arvottamaan perheen jäseniä ja totesit puolisollesi miten turha hän on ja miten kyse on sinusta ja lapsesta ja hän on vaan kakkonen jolle ei teidän elämä kuulu? Joo, no ei mitään, sä olet eronnut ihan syystä. Ja tulet eroamaan jatkossakin. Katsos, sillonkun yksin haluaa aina päättää eikä toiselle mikään kuulu, saa lopulta yksin elääkin eikä se toinen edes välitä.
Mitä muuta todellinen rakkaus tekee paitsi vaatii, on itsekäs ja päättää että sinä olet se tärkein ja sinun säännöilläsi mennään, sinulla on lapset ja sinä saat siis määrätä kaikesta: että sinä voit ylimielisesti todeta että pa*kat sen uuden tunteista, koska sinulla on lapset? Ei tarvitse välittää eikä kuunnella.
Kuka sitten siinä se uusi tosiaankaan haluaa ollakaan? Mitä sinulla siis tekee? Luuletko että kun SINÄ olet eronnut, tehnyt itsestäsi yksinhuoltajan, ja ne on sinun lapsesi, että kaikki sinkut ovat jonossa siihen, ajattelemaan vain ja ainoastaan sinua? Palvelemaan sinun tarpeitasi, lastesi tarpeita? Että ei sinun elämäsi kuulu parisuhteen toiselle osapuolelle ja perhesuhteet, juu, ne hoidat sinä yksin.
Mikset sitten hoida niitä yksin?
Miksi se uusi nainen ei saisi pelätä hylkäämistä? Ai niin, kun sillä ei ole lapsia.
Miksi se uusi nainen on epäinhimillinen jos on mustasukkainen? Ai niin, kun se et ole sinä.
Tunnut puhuvan uudesta jo nyt kolmantena pyöränä. Kuka siihen siis haluaa, kuka sinut haluaa, kuka haluaa sinun kolmanneksi pyöräksesi?
Itse en haluaisi.
Minä en pidä eronnutta yksinhuoltajaa minään ensiarvoisena saavutuksena, jonka vuoksi uhraisin itseni ja jota nöyristelisin, jonka takia suostuisin suhteeseen, mihin minä en voi kuulua minään kenelle mikään kuuluu, koska hän on pannut lapsensa alulle jonkun toisen kanssa ja elänyt jo elämänsä liiton.
Ei kiitos.
Ap, yrittää keksiä varmaan ratkaisun koska haluaa uuden suhteen, perheen ja rakkauden. Kukaan ei ole pyytänyt häntä luopumaan lapsen tapaamisesta tms... hän haluaa löytää ratkaisun, koska niin, ehkä hän tosiaan on ottanut opikseen, ehkä hän ei halua erota toista kertaa. Minä luulen, että jo kuunteleminen, ymmärtäminen ja tahto riittää.
Sinun neuvoillasi... Hän ei tule sitä saamaan kun semmoisesta ihmisestä, joka ei ole pätkääkään mustasukkainen = ei välitä, ja joka ei sitoudu, ketä ei kiinnosta ja ketä ei hänen sanelunsa haittaa... Koska hän ei vaan välitä.
Semmoinen ihminen ei tosiaan ole mustasukkainen eikä hän pelkää menetystä pätkääkään. Hän antaa sinun tosiaankin elää ihan omaa elämääsi, ja hän ei takuulla puutu mihinkään. Olet ihan yhtä samantekevä nolla hänelle kun hän sinulle. Takuulla hän ei katso asiakseen puuttua mihinkään sinun elämässäsi. Koska ei välitä.
Sinulle... Onnea uuteen eroon.
Jos kyse olisi nuoremmasta ja pienemmästä lapsesta niin ehkä ymmärtäisin mutta...
15v ja sinun pitää mennä ihan kotia asti vierailemaan?
Ymmärrän kyllä että jos menet joskus kylään puhuaksesi entisesi kanssa esim. tyttäresi asioista ja siksi käyt vaikka kahvilla, mutta näemmä selityksesi on että menet sinne 15v tyttäersi kanssa vain hengaamaan kun entisesi on poissa kotoa.
Kyllä minä tuon ikäisenä en halunnut hengata yhtään omien vanhempieni kanssa ihan muuten vaan.
Tietenkin tämä riippuu nyt ihan siitä että kuinka usein vierailet siellä, mutta kyllä mielestäni kuulostaa kuitenkin jo noin vanhaa lasta ajatellen vähän oudolta.
No hei, mietis nyt: välimatkaa on 500 km eli ei sitä ihan tunnissa pyyhkäistä per suunta. Aloittaja käy lastaan tapaamassa silloin tällöin eli ei esim joka toinen vkl. Miten ehdottaisit tapaamisten hoituvan, jollei noin? Miksei isä voi oleskella samassa huushollissa oman tyttärensä kanssa nyt, kun kerran perheenä ollessaankin oleskeli? Ymmärrän vallan hyvin, että jos tapaamisia on silloin tällöin ja välit etävanhempaan hyvät, lapsi haluaakin olla isänsä kanssa esim koko viikonlopun. Ei sekään kovin mukavaa olisi, että tyttö istuisi junassa 500 km per sivu nähdäkseen isää. Ja mikä ero siinä sitten olisi, jos tytär menisi isänsä luokse ja olisi viikonlopun tämän kodissa verrattuna siihen, että lähivanhempi suo mahdollisuuden tavata omassa ja samalla lapsen kodissa..?
Olet viisas kun keskutelet asiasta, toisetkin voivat saada tästä eväitä täällä vastaaviin tilanteisiin, hienoa! Minusta exä on on upea, ymmärtää lastensa parasta, heillä on koti, he eivät ole heittopusseja. Nykyinen rakastaa sinua, pelkää menetystä, entinen koti imaisee miehen johonkin nykyistä rakkaampaan, pelko menetyksestä...muistuta kaikkia, ketä rakastat suuresti, että kaikki tietävät toistona sinun tunteesi..??? Kiitos kun kirjoitat tästä!
Meillä on exän kanssa välimatkaa 500 km. Yhteinen lapsi on 10 vuotias joten hän on liian nuori matkustamaan yksin junassa tai bussissa kun matkalla pitäisi vielä tehdä vähintään yksi vaihto,
Tapaamisia on noin kerran kuussa tai harvemmin. Mies tulee tänne vanhoille kotiseudulleen ja menee lapsen kanssa isovanhempiensa luo tai pidemmillä lomilla ajamme vastakkain ja lapsi menee isänsä luo ja paluupäivänä sama juttu.
Kuule surullinen iskä, älä nyt ole surullinen ollenkaan! ;)
Tottakai käyt lastasi tapaamassa, niinkuin ennenkin, ei kuulu sun nyxälle järjestelynne!
Jos on noin nilihilisti nainen sulla nyt kierroksessa, anna mennä menojaan , jos määräileen alkaa jo noin pienistä asioista!
Te miehet teette aina sen virheen, että päästätte akat määräileen asioista liikaakin ja sitten siitä saa lukea täälläkin vuosien saatossa, miten tossun alla olettekin suhteessanne.
Pidäppäs nyt pääsi, itselläni on exän naisrintamaan myös kuulunut vaikka miten mustasukkaista tallaajaa ja tämä viimeísin, jolle sopii kaikki, on se nainen, joka tekee exänikin oikeasti onnelliseksi.
Sairaalloinen mustasukkaisuus, jolle ei ole perusteita, on piirre, jota kannattaa kartella, joten mietippä, onko kumppanisi nyt se varmasti oikea sinulle?
Niin,
Naisystäväni on lapseton. Sanoo hyväksyvänsä lapseni vaikka se onkin uusi asia hänelle.
Asia ei kuulemma ole mustasukkaisuutta vaikka itse epäilenkin sitä.
Minua kertakaikkiaan vaan riepoo että pitäisi viedä tyttö esim. hotelliin tai sukulaisille jottan voisi hänen kanssaan olla.
Kyllähän parisuhteessa pitää toisen tunteita huomioon ottaa - se ei liene tossun alla olemista? Mutta toki - mitä hyväksyy toiselta ja mitä ei - se on se juttu.
No, pitänee pitää kannasta kiinni ja katsoa kuinka käy...
Hienoa että pidät tiiviisti yhteyttä tyttäreen. 15-vuotias tyttö tarvitsee isää vielä tai oikeastaan on sanottava, että tytär tarvitsee aina isäänsä. Tämä menee nyyhkyksi mutta oma isä kuoli vaikeaan sairauteen kun olin 17-vuotias ja omat tunteet ehkä tässä siksi nousevat pintaan. Läheisen isän tuki olisi ollut monessa paikkaa tarpeen näiden vuosien ajan. Pidä tyttärestäsi kiinni, se on sen arvoista.
Tuossa ei ole yhtään mitään minkään arvoista, että aikuinen nainen tulee nyyhkimään traumojaan henkilölle joka kysyy apua ongelmaansa joka liittyy lapsen tapaamiseen. Olisitko kommentoinut jos kyseessä olisi ollut nainen joka kysyy poikansa tapaamisesta? Katsos kun kaikki ei aina liity itseen, eikä pyöri oman navan ympärillä..
Mitä sä sekoot?
Niin, joskus on aika kuunnella...mutta
isän kuolema on tapaamisen ongelma, koska kuollutta ei voi tavata kuin muistoissa, tämä on tosiasia.
Jos äiti tai isä tai exä tekee tapaamiset vaikeaksi, tapaamiset loppuvat. Ja se on sama kuin kuolema, jolloin ei ole tapaamisia kuin muistoissa ja unissa.
Meillä on sellainen tilanne,että eron jälkeen exä ei juuri ole lastansa tavannut.
uusi nainen ei voi sietää minua,syytä en tiedä,en ole millään lailla heitä häirinnyt.
Kerran pyysin exää tänne omaan kotiimme,kun poika oli sairaana,hänpä ilmoitti,ettei hän nyt sinne voi ainakaan tulla,uusi oli sanellut vähän sääntöjä.
Myöskään mitkään lasten juhlat ei hänelle sovi,exä ei saa niihin osalistua,ja kuka kärsii,lapseni.
Tuommoista aikuista en voi ymmärtää.
Olisi upeaa jos mies todella haluaisi tavata ja pistäisi lapsensa ykköseksi,mutta ei taida tapahtua.
Tottakai sinun täytyy pitää yhteyttä lapseen ja tavata niin paljon kuin pystyt,nyxäsi on oltava aikuinen ja tajuttava asia kunnolla.
Tuohon edelliseen vielä,missä puhutaan oman navan ympärillä pyörimisestä,yllättävän monet asiat tuovat muistoja ja asioita mieleen,myös välillisesti.
Kyllä tämä elämä paljolti pyörii "oman navan ympärillä"
Ehkäpä tätä arvostelijaa ei ole vielä koeteltu tarpeeksi.
Uuden heilan pitää aina jäädä kakkoseksi oman lapsen rinnalla, aina.
Parempi olisi olla kokonaan heilastelematta, kun on alaikäisiä lapsia.
Toivottavasti lapsenne aikanaan oppii ymmärtämään, että "isä" ei ansaitse tuota arvonimeä.
Näin on,tapaamiset olisi aika helppo järjestää,kun välimatkaa ei ole kuin 15 kilometriä.Tämä nainen ei salli niitä,koska muutenkin hänen pitää olla joka paikassa exän kanssa,varmaan,ettei vaan pääse pettämään.
Heidän suhteensa alkoi niin,että kumpikin petti puolisoaan
Naisella on useampi ala-ikäinen lapsi ja kai ne sitten tarvitsevat isän,koska omalle lapselle exällä ei ole aikaa,ei myöskään tule kuin elatusapu,kaiken muun ostan lapselleni itse.
Tätä en vaan pysty oikein sulattamaan,lapseni takia,häntä satutetaan ihan tahallaan.
Oikeassa perheessä ei jaeta palkintosijoja.
Minä en jatkaisi suhdetta, enkä nää miksi kukaan muukaan jatkaisi, eronneen kanssa, joka ensin itse mokaa ja sitten alkaa sanella absoluuttisia ehtoja ja arvottaa jo valmiiksi uuden suhteensa kakkosheilaksi. Miksi minä huolisin ketään jo käytettyä, eronnutta, omat lapsensa tehnyttä ihmistä joka vielä ottaa minut varamieheksi, kerjäämään murusia? Ei kiitos.
Olet siis 100% oikeassa. Parempi olisi sitten olla heilastelematta kokonaan ja elää yksin kun kerran yksin haluaa elää.
Ja yksinhän kaikki eronneet vissiin haluaa elää, eikös se erokin ihan syystä tullut, vaikka kuinka oli lapsia tehty ja lupauksia annettu?
Mit äse uudelle naisystävälle kuuluu jos sinulla on ex niin hyvät välit että voit tavata tytärtäsi hänen kotaan ja uusi naisystäväsi on mustasukkainen kun luulee että sinulla on ex kanssa jotain muutakin kuin tyttäresi tpaaminen ja älä anna uuden naisesi pompottaa sinua vaan teet niinkuin itse tahdot ja niin edelleen.
Tyttäresi ei monta vuotta enää asu äitinsä kanssa. Älä anna kenenkään tulla sinun ja tyttäresi väliin. Tytär tarvitsee sinua vielä, vaikkei se aina tuntuisikaan siltä.
Itse olen sinkkuna koko ajan pitänyt kirkkaana mielessäni, että minä ja lapset olemme ensiksi ja sen jälkeen tulee kaikki muu. Jos se ei miehelle sovi, niin sitten joutuu mies etsimään uuden. Sekin aika vielä koittaa, kun lapset kasvavat aikuisiksi ja muuttavat omaan kotiinsa.
Minusta sinun kannattaisi sanoa naisystävällesi, että käytännössä on pakko olla yleensä tyttären omassa kotona ja että se on vaan fakta, joka ei ole paras mahdollinen tilanne, mutta sille ei vaan voi mitään. Tytär haluaa varmasti näyttää esim. tekemiään piirrustuksia, kokeitaan, valokuvia tietokoneelta jne, joten on luontevaa, että hän saa olla omassa kodissaan.
Olen ihan varma, että naisystäväsi ei myönnä, mutta hän on tosiaankin mustasukkainen ja pelkää, että lähennyt uudestaan ex-vaimosi kanssa.
Et asiaa maininnut, mutta tarkoittaako tämä myös sitä, että yövyt eksäsi luona?
SE ei ole hyväksyttävää. Vierailu kyllä, yökyläily ei.
Mikäs lakipykälä niin sanoo? Kyllä minä voin hyvin kuvitella että jollain on sen verran ok välit, että voi yökyläilläkin. Ei se ole sama asia kuin paneminen.
Naisia on paljon, lapsi on yksi, minä valitsen ---> lapsi, jos naisystävä ei halua---> sitten sanotaan heihei!!!!!50*
Ihanaa kun ylipäätään haluat tavata tytärtäsi.Kyllä muiden osapuolien pitäisi se hyväksyä ehdoitta sehän on lapsellekkin tärkeää tietää oikeat vanhemmat ainakin jos kadonneet ohjelmaa on katsonut niin sitä lähdetään sitten aikuisena hakemaan isää taikka äitiä toiseltapuolen maapalloa ja sehän ei ole sama asia kuin jos saa lapsesta asti tutustua vanhempiinsa. Pojalleni kävi niin että hän oli alaikäinen kun lapsi syntyi ja muutaman vuoden jälk.tuli ero ja se jota hän oli pitänyt parhaana kaverinaan hänestä tuli lapselle isä ja he saivat myös yhteisen lapsen nyt poikani ei halua tavata lastaan ollenkaan joten minä mummuna en ole nähnyt lapsenlastani 2 vuoteen.Taistele älä luovuta sinun lapsesi on sinun.
Uusi on mustasukkainen. Usein me ei haluta ymmärtää sitä eikä toisten puutteita, ja sen huomaa monesta vastauksestakin. Mutta ei se mene niin yksinkertaisesti että "ei kuulu nykyiselle", nimittäin rakkaat eronneet: pysykää sitten yhdessä. On ihan turha yrittää erota perheestä ja alkaa sanelemaan että minä tässä määrään yksin koska minulla on lapset (en tarkoita sinua vaan joitain vastanneita). Tosi itsekästä, olisitte sitten pysyneet perheinä.
Kyllä asioista pitää keskustella, eikä vaan kuvitella että sen uuden pitää jotenkin tosta vaan sietää ja kestää kaikki sitä varten, että te ette ole osanneet pitää liittojanne kasassa edes vaikka siinä on lapsia.
Mutta. Sitten siihen keskusteluun.
Nainen on mustasukkainen ja ymmärrän sen hyvin. Se on inhimillistä siis, ei mitään ihmeellistä eikä mitään ennenkuulumatonta. Voisitte aloittaa vaikka puhumalla asioista asioiden nimellä, hän ei halua myöntää mustasukkaisuutta juuri siksi, kun meillä ei saisi olla huonoja puolia. Kukaan ei muka ole mustasukkainen ja kuitenkin lähes kaikki on. Kukaan ei myönnä ja kaikki tietävät kyllä miten muiden pitää käyttäytyä. Jos joku myöntää olevansa mustis, se saa suunnilleen käskyn mennä terapeutille, vaikka kyse olisi ihan tavallisesta mustasukkaisuudesta. Älkää siis kiistäkö asioita, tuomitko, haukkoko, vaan herättäkää keskustelua siitä mikä sitä aiheuttaa: perheen jakaminen vai ex-vaimo. Sitten voitte miettiä miten sitä pienentää. Jos taas asioita ei saa edes myöntää, ei niitä voi ratkaistakaan.
Kerro hänelle asioita, vaikka hän väittäisi edelleen ettei ole mustasukkainen. Hän on.
Sinä voit sanoa että et hae vanhaa liittoasi, vaan ainoastaan haluat nähdä tytärtäsi, joka on sinulle tärkeä. Selitä, että lapsi nyt on, ja se on sinulle tärkeä. Että ex-vaimosi on nyt ex-vaimo ja ei tässä ole kyse kun muutamasta tunnista elämässä, muutamasta kilometristä: ei mistään kamalasta riistosta tai muuta. Kukaan ei yritä "viedä" sinua eikä lapsen ja aikuisen suhde ole sama asia kun aikuisen ja aikuisen. Eli että mustasukkaisuuteen ei sinänsä ole mitään aihetta, kun suhdekaan ei ole samanlainen, eikä aina tarvitse vertailla. Eikä laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Voi elää, ja arvostaa sekä entistä elämäänsä, - ja silti tietää että se on ohi. Voi rakastaa lapsiaan, ja voi silti rakastaa uutta naisystäväänsä.
Rauhoittele, puhu, kerro.
Älä missään vaiheessa luovu tyttäresi tapaamisesta siis vaan yritä suhtautua tähän mustasukkaisuuteen asiana, mikä nyt on ja on myös mahdollista käsitellä. Koska se on. Voisitteko te nähdä kaikki kolme, vai onko välit niin tulehtuneet ettei naiset tule keskenään toimeen? Sekin usein rauhoittaa, että meistä tulee ihmisiä, ja tunnemme. Tiedämme ja näämme asialliset välit emmekä muuta. Kokemukseni mukaan jos ex ja nyx tulee toimeen, mustasukkaisuuskin jää pois.
Tottakai, tyttäresi voisi tulla myös teille enemmän ja voisitte viettää kaikki aikaa yhdessä? Jos nainen ja tytär voisivat tutustua, se jo helpottaisi kovasti, koska naisesta tulisi osa sitä perhettä, edes kaverina tai tuttuna. Nyt hän on ulkopuolinen, ikäänkuin "toinen nainen".
Selkeästi hän pelkää että exä on kotona, ja että te siellä rakentelette omaa perhettänne uudelleen.
Kyse ei siis itseasiassa ole lainkaan vain siitä lapsesta, tai että nyxä olisi välttämättä oikeasti juuri siitä mustasukkainen. Hän on ehkä enemmänkin mustasukkainen teidän eletystä elämästänne, teidän yhteisyydestä lapsen kautta, ja siitä mahdollisuudesta että kun teillä kerran on ollut perhe, teillä saattaa olla se uudelleenkin.
Ja mitä joku sano, ettei tilanne muka kuulu nykyiselle? No kyllähän kuuluu. Jos ei halua että kuuluu, ei pidä ottaa mitään kakkosia ja nykyisiä siihen seuraamaan kun te toteutatte omaa eronneen elämäänne yksipuolisesti itseänne ajatellen. Te olette ne lapset tehneet ja eron ottaneet, ei voi mitään. Sitten jos nykyiselle ei mikään siitä kuulu, se ei ole nykyinen ja tehän voitte aina elää yksin: ei tule enää hankaluuksia.
Jos nykyistä ei ota täysillä osaksi elämäänsä, ei pidä sitten ottaa ollenkaan.
Hei ap, en lukenut kaikkia vastauksia joten toistoa voi tulla kenties...
Itse olen 2 lapsen yh-äiti ja meidän elämässä on "pyörähtänyt" pari miestä 9 vuoden aikana, molemmat lapsettomia miehiä ja perustuen omaan kokemukseen, nyt olen vain lasteni kanssa ja vaikka joskus kenties tulisikin ihana lapseton mies vastaan niin jätän homman heti siihen. En vain jaksa uskoa että lapseton ihminen ikinä koskaan ymmärtäisi asioita kuten minä äitinä niitä koen.
Älä anna kenenkään, uuden naisystäväsi, tai sukulaisesi tai exäsi sanella miten hoidat suhdettasi tyttäreesi, hän on sinulle se kaikista tärkein elämässä, nyt ja aina.
Jos nykyinen naisesi alkaa sanelemaan noin lapsellisia ehtoja, anna hänen mennä, oikeasti. Olet ikuisesti itsellesi katkera jos annat jonkun "ulkopuolisen" naisen määrätä miten hoidat suhdettasi lapseesi. Vaikka olisit kuinka rakastunut, koita ajatella järjellä näitä asioita.
Jos asiallisen keskustelun jälkeen naisesi ei edelleenkään ymmärrä eikä taivu, parempi erota ja varmasti elämääsi tulee nainen joka ymmärtää sinua isänä, tykkää tyttärestäsi ehdoitta ja kaikki sujuu ilman taisteluja.
Kovasti jaksamista tähän tilanteeseen.
Ei se mene yksinomaan niin että vaan sen lapsettoman pitää ymmärtää. Ei ihme että eroatte kun olette niin saakelin itsekeskeisiä.
Kyllä varmaan jokainen ymmärtää että lapsi on tärkeä, mutta perheessä koko perheen pitäisi olla tärkeä, ja jos se suhde on niin hemmetin toisella sijalla ja turha: miksi sitten semmoista ottaa? Teillähän se aika meni jo. Sinäkin teit lapsia ja sössit liittosi: miksi et jäänyt siihen? Onko se sen lapsettoman vika ja vastuulla, ja Sinäkö se ainoa huomioon otettava siinä uudessa parisuhteessa olet, koska Sinulla on lapsia ja kaikki muut soittaa kakkosviulua? Että nyt sinulla se on oikeus arvottaa kaikki ja siihen on muilla tyytyminen... Jep.
Ei tuo kuulosta useinkaan siltä, että ajatellaan lapsen parasta JOS te ajattelisitte lapsen parasta, te olisitte tehneet ne ihmisen kanssa, jonka kanssa te voisitte olla perhe edelleen. Jos te ja sinäkin, olisitte ajatelleen lapsen parasta, te olisitte se ydinperhe. Että kyllä on tekopyhää.
Älä siis ole tekopyhä. Sinä tekemällä teit ne lapset, sinä rikoit sen perheen ja liiton yhtälailla (kun se toinenkin) ja sinä siis olet niiden lasten äiti toki, mutta se uusi mies... Se on uusi parisuhde.
Sinun ei sitten varmaan kuuluisi olla kenenkään kanssa. Ole yksin.
Kuka haluaa siihen oikeasti varamiehen asemaan, sinulle silloin kun sattuu kelpaamaan, sinun ehdoillasi ja sinun lastesi ehdoilla sinun sanelemanasi: luuletko tosiaan olevasi joku saalis yksinhuoltajana?
Haloo ja herää. Yksin et sitten kuitenkaan halua olla?
Tottakai sinun kuuluu pitää lapsistasi huolta, tottakai lapset ovat usein (eivät tosiaankaan aina) vanhemmilleen se maailman kallein aarre.
Mutta parisuhde on toinen juttu. Elä sitä ilman jos et pysty sitä tajuamaan. Ei lapsettoman kuulukaan koko ajan sinua ja vain sinun perheesi tarpeita ymmärtää, kyllä se parisuhde on kahden kauppa.
On se jännä juttu tosiaan, että se lapsi on muka aina se tärkein, nyt ja aina.
Perheen te kuitenkin hajotatte?
Lapsi on tärkein ja voi kun teitä ei kukaan ymmärrä eikä vaan uusi kumppani jousta koskaan tarpeeksi.
Miksi otatte, voithan säkin harrastaa seksisuhteita ja pitää yhden illan hoitoja vapaailtoinasi, kun ne kumppani on niin toissijainen kuitenkin? Yhdenillan hoidot ei sulta kaipaa yhtään mitään.
Koita tosiaan ajatella järjellä ja ymmärtää muitakin kun itseäsi.
En siis lakkaisi tapaamasta lastani/lapsiani, mutta kyllä mä vähän tajuan jotain muutakin, kun sen että mua ja mun lapsia pitää ymmärtää.
Sinun lapsesi, niin rakkaita kun ne sinulle ovatkin, ovat niin rakkaita vain sinulle. Muille ne on, raakaa mutta totta, muiden kakaroita. Ihan samalla tavalla kun sinulle ei muiden lapset merkkaa ollenkaan niin paljon kun omasi.
Niin, ei todellakaan.
Että sä et ole Äiti Teresa mutta miehen pitää olla?
(Ap: nainen ei siis estä häntä tapaamasta tytärtään, vaan on mustasukkainen nimenomaan tuosta ex-vaimosta selkeästi, kun se ongelma on siinä vanhaan yhteiseen kotiin menemisessä. Eli ei tuo nyt mitään tosi hirveetä epäymmärtämistä edes ole, vaan ihan normaali ristiriita. Paitsi vanhemmmille, joita pitää aina ymmärtää ja joille muita ihmisiä ei ole.)
Hyvin kirjoitettu. Nimenomaan sillä reseptillä, että perheessä annetaan sama arvo kaikille ja kaikkien elämäntilanteet otetaan huomioon, on meidän uusperheessä luovittu onnellisesti jo vuosia. Ne, jotka eivät kykene huomioimaan muita ja ovat itsekeskeisiä, päätyvätkin usein erovanhemmiksi ja uusiin eroihin. Vahinko, että lapset eivät niissä tapauksissa saa toimivan parisuhteen ja perheen mallia.
Minä löysin lapsettoman miehen ja hän ymmärsi että minulla oli ja on kehitysvammainen tyttö jota en voi jättää aina jonnekkin.Lapselliset miehet kun juttelimme puhelimessa sanoin etten aina voi lähteä kotoa mihinkään joo he ymmärtää no sitten kun he tulivat kotiini niin eiköhän lähdetä sinne tai tänne... ei siis menny perille.Mutta tämä mies voi luoja kuinka monia koti iltoja olemme viettäneet 10v. aikana.Hän tuli heti juttuun lasteni kanssa turhaan pelkäsin...Nyt lapseni ovat aikuisia ja poikani kanssa ovat korjanneet autoa tyttären kanssa tehneet ruokaa leiponeet ulkoilleet ym.Ollut ennen kaikkea raittiin miehen mallina lasteni isä on alkoholisti.