mies joka ei auta lainkaan

Ai että äiti tulee katsomaan lasta sun suihkun ajaksi? Hmm..mielenkiintoista!
Teillähän on miehesi kanssa yhteinen koti ja yhteinen lapsi, joten jos mies ei omaa osuuttaan tee niin harkitse kannattaako huushollissa pitää vapaamatkustajaa? Olisikohan teillä molemmilla milenterveysongelmia?

Tyhmä ihminen, tyhmät ongelmat. Ei säälitä.

Miksi pitää kotonaan vapaamatkustajaa joka ei osallistu oman (?) jälkeläisensä hoitoon? Ja vaikka ei olisi omakaan, niin hellanlettas, kai hän nyt voi olla lapsen kanssa että äiti pääsee suihkuun...Itse olin yksin lapsen kanssa alusta saakka vaikka isä asui samassa kaupungissa. Pelotti käydä suihkussa kun vauva nukkui ja myöhemmin istui sitterissä katselemassa kun äiti oli suihkussa. Isä ei apinan aivoillaan pystynyt edes ymmärtämään että äidinkin täytyy käydä suihkussa. Onneksi lapsi jo iso ja ei enää tarvitse tällaisia miettiä. Jos ukkosi on tuommoinen, niin ota puheeksi kunnolla tai mieti muita vaihtoehtoja. Niin, ja haluthan tuollainen käytös naiselta vie ;-)

Heitä se pihalle.

Kuulostaa tosi tutulta. Mistä mies on kotoisin? On tsi raskasta hoitaalasta yksin, muttavielä raskaampaa on katsoa kun toinen nukkuu tai laiskottelee sillä aikaa, kun itse joutuu hoitamaan kaiken. Joskus kun jätän miehen kahden lapsen kanssa, , eivät he ole tehneet yhtään mitään koko aikana:(

Mistä te löydätte tuollaisia "miehiä"??

Tähän on olemassa hyvin yksinkertainen vastaus: se ei rakasta sua yhtään.

kuullostaa ihan mun gambialaselta exätlä

Meillä (mies gambiasta) toisen lapsen kohdalla tapahtui muutos parempaan, enää ei aina tarvitse olla pyytämässä apua vaan osaa usein olla oma-aloitteinenkin. Pyytäessä on lähes aina auttanut myös ensimmäisen kanssa. Ei tule luonnostaan ainakaan afrikkalaisilla miehillä nämä asiat, eivät kerta kaikkiaan näe missä voisivat auttaa, joten opettaa ja pyytää täytyy ja monen monet kerrat selittää miksi sitä apua tarvitaan jne.. Mutta eipä sitä aina jaksa nalkuttaa ja vaatia ja pyytää ja sitten sitä tuhisten puhistaan menemään kunnes kiehuu yli ja kattila räjähtää (ei se elämä sentään täydellistä ole koskaan) ;) Jos mies ei ole valmis jostamaan, ymmärtämään ja opettelemaan tai edes sitä yrittämään ja tekemään kompromisseja, voi tietysti miettiä onko sitä itse valmis olemaan käytännön yh-äiti vaikka mies saman katon alla asuukin.. Mutta eipä ne afrikkalaiset naisetkaan osaa/halua lasten kanssa leikkiä. Missä he sitä olisivat oppineet kun kukaan aikuinen ei ole heidän kanssaan sitä tehnyt. Lapsethan hyvin pienestä menevät omia menojaan tai pyörivät siinä jaloissa ja ei todellakaan nähdä lasta samoilla silmillä kuin me. Pikku hiljaa voi, jos on tahtoa, oppia näkemään asioita eritavalla niin lasten hoidossa kuin vaimon auttamisessa. Ei meillä täällä ole sitä liutaa muita naisia auttamassa ja mukana hyörimässä kuin afrikassa. Se on myös hyvä pointti muistaa, että myös monessa ihan suomi-suomi perheessä on hyvin perinteinen jako kotitöiden ja lastenhoidon suhteen varsinkin silloin kun nainen lasten kanssa kotona. Toki apua tarvitaan niissäkin perheissä, eikä kaikkea voi superäitikään hoitaa, eikä todellakaan pidä. Kehottaisin ennen radikaalimpia ratkaisuja keskustelemaan asiasta ja rauhassa puhumaan miten asiat hoidetaan ja missä ehdottomasti tarvitset apua ja missä voit ottaa vetovastuun jne. Mutta jos mies ei edes siihen kykene eikä halua niin en itse kyllä jaksaisi.

Kyse ei ole auttamisesta vaan oman velvollisuuden laiminlyömisestä, kaksi siihen lapsen tekoon tarvitaan ja kaksi sitä hoitamaankin tarvitaan, kodissa asuu myös kaksi aikuista joten on loogista, että kotitöitöitäkin tekee kaksi. Allekirjoittanut ei edes kuvittelisi tapailemansa ketään, kenelle nämä asiat eivät ole itsestäänselvyys...

Täällä riittää afrikkalaisten "isukkien" ymmärtäjiä. Mitkä matelijan aivot löytyy päästä, jos ei näe/ymmärrä että toinen tarvii apua. Empatiakyky sen ymmärryksen lisäksi useimmilta toki puuttuu. Mutta kuka viitsii pitää nurkissaan isoa lasta? Miksi siedätte ulkkismieheltä jotain mitä ette varmasti sietäisi suomalaiselta? Afrikassa sitä ja tätä. Sen nyt näkee vaikka p***reiäilläänkin, että täällä eivät tosiaan useimmissa perheissä sukulaisnaiset tee kotihommiasi ja täällä ihan oikeasti vastataan lasten tarpeisiin.

siksi nämä miehet eivät ymmärrä lapsen ja naisen tarpeita, kun ei heidänkään tarpeita ole ymmärretty lapsena. Ei heidän kanssa leikitä, lueta, lauleta, askarrella. He vain pyörivät lapsilauman mukana siinä pihoilla ja jaloissa, ja aikuiset puuhaavaat omia hommiaan. Kun tulee ruoka-aika, viedään lapsilaumalle pesuvadillinen riisiä ja soosia, josta sittten syövät sormin keskenään. Näin Gambiassa.
Plussaa siitä että äidit kantavat vauvoja selässä. Mutta sen jälkeen ovat omillaan.

tosi kannustavia vastauksia taas .... ei kannata kirjoittaa tälle palstalle ongelmistaan, tulee vain paskaa niskaan ja asioista tietämättömien hörhöjen kommentointia. on täällä onneksi n. yksi järkeväkin vastaus, jossa etsitään syitä, seurauksia ja selityksiä. Ei ongelmien kanssa painivaa ihmistä voi heti tuomita. Ja eiköhän jollain suomi-suomi -pareillakin oli tätä samaa ongelmaa ?

Useimmat kirjoitukset ovat aivan törkeää rasismia. Mixi niitä ei poisteta!! Haloo!!!

Afrikkalainen mies toimii oman kulttuurinsa ehdoilla, Hänen roolinsa on siittää lapsia, ei hoitaa niitä. Tätä eivät rasistiset suomi-juntit ja tupauunot ymmärrä, vaan yrittävät toiseuttaa maahanmuuttajia monokulttuurisilla osallistumisvaatimuksillaan. Suomalaisia miehiä pitäisi saada enemmän kunnallisen lastenhoidon työntekijöiksi, jolloin lapset saisivat kontaktia miehiin, ja afrikkalaiset voimakkaat urokset pystyisivät paremmin toteuttamaan kulttuuris-geneettistä tarvettaan suvun jatkamiseen.

Runsas seksi vaatii voimia. Siksi afrikkalaisille on taattava oikeus myös lepoon ja yhteiskunnan taloudellinen tuki siihen. Tämä on aitoa suvaitsevaisuutta.

Kyllä se kaikissa parisuhteissa vie aikaa miten saada arki rullaamaan lapsen syntymän jälkeen (eikä vain ensimmäisen lapsen jälkeen) ja vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä tähän mittelöön ja balanssin löytymiseen. Toisilla se vie enemmän aikaa kuin toisilla, toisille vaikeampaa kuin toisille ja toiset tahkoaa eri asioita kuin toiset ja jotkut käy aikamoiset pohjamudat ennen kuin toimiva arki löytyy ja näin ihan kaikenlaisissa suhteissa eikä vain monikulttuurisissa.. Ja tähän soppaan tuo lisämausteen väsymys, hormoonaaliset muutoksen meissä naisissa, babyblues, lapsen vaativuus ja temperamentti jne, ja ei monikulttuurisissa suhteissa vähäisempänä kulttuuriset erot (onhan suomalaistenkin parien välillä kulttuurillisia eroja mutta ei ne ole useinkaan kovin suuria, mutta on myös meidän suomalaisten perhekulttuureissa ja kasvatuskäytännöissä isojakin eroja). Ei kukaan voi mennä toista tuomitsemaan ulkoapäin, toki voi kannustaa keskusteluun ja asioiden miettimiseen ja joskus myös kyseenalaistamiseen ja oman ja lasten hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Ei se varsinkaan afrikkalaiselle miehelle ole helppoa löytää omaa paikkaansa suomalaisen voimanaisen vierellä kun pitäisi olla paineen alla kaikkea muuta kuin sitä mitä kotona on oppinut hyvän miehen olevan. Mutta ei se tarkoita sitä että vaikka ymmärtää puolisonsa lähtökohdan ja taustan, ettei voisi vaatia myös auttamaan ja ymmärtämään myös sitä omaa/suomalaista tapaa toimia, kun kerta asutaan täällä suomessa, jossa usein muuta apua ei ole tarjolla kuin se oma mies. Mutta toisen mollaaminen, sättiminen ja huonoksi mieheksi ja isäksi tuomitseminen, ei ole se paras keino aloittaa keskustelu asiasta. Miehinen ylpeys estää silloin myöntämästä mitään ja päinvastoin miehen pitää puolustaa itseään, tapojaan ja juuriaan. Kunnioittava, ymmärtävä keskustelu on jo parempi lähtökohta ja jos pystyy tekemään sen niin että miehelle jää loppujen lopuksi mahdollisuus valita oma tapansa auttaa/toimia (monet asiathan voi tehdä hyvin monella tavalla ja lopputulos kuitenkin sama), on mielestäni silloin hyvät eväät löytää ratkaisu ongelmiin. Meillä naisilla on usein tapana antaa ohjeeksi yksi tapa hoitaa homma ja varsinkin (afrikkalainen) voimakas mies kokee sen siten että meidän pitää kontrolloida heitä ja kaikkea ja silloin he ovat ihan jo periaatteessa kaikkea vastaan. Tällaisen huomion olen ainakin itse tehnyt eikä se tee minusta alistettua tai tyhmää naista vaan itseasiassa jotain täysin päinvastaista.

Mutta sitä en voi ymmärtää että miten joku voi olla suhteessa muusta kulttuurista tulevan kanssa, jos ei ole valmis ymmärtämään ja etsimään kompromisseja ja sitä yhteistä ns. kolmatta kulttuuria. Sitä voi myös valita ihan tavallisen suomalaisen miehen, jos haluaa sitä täyttä suomielämää elää, mutta eipä silloinkaan välty kompromissien teolta ja yhteisten tapojen ja periaatteiden luomiselta. Toki monet asiat suomessa asuessa pitää pakonkin sanelemana tehdä suomalaisittain mutta kyllä tässä maailmassa on monia asioita joita voi tehdä hyvin monella eritavalla eikä se suomiversio ole se ainoa oikea. Jokainen perhe tehköön omat ratkaisunsa. Eikä mielestäni tasapainoin ja onnellinen monikulttuurinen suhde ja perhe tarkoita sitä että eletään vain suomalaista tapaa tai puolison kulttuurin tapaa vaan jossain asiassa se on toisen kulttuurin tapa toimia ja joskus se on ihan uusi tapa toimia. Mikä rikkaus meillä onkaan kun voimme valita molempien kulttuurien parhaat puolet ja oppia toisiltamme ja kehittää ihan uutta meille sopivaa omaa perhekultuuria.

Mutta kyllä täälläkin alkaa mennä maku ja hermo tähän ainaiseen katkeraan ja/tai rasistiseen vastailuun, mutta en haluasi antaa periksi ja olisi kiva jos täältä joskus joku voisi saada muutakin kuin pahaa mieltä ja lokaa matkaansa.

No johan on. Olisiko aika vaihtaa miestä?