Olenpa parisuhteessa sian kanssa. Antakaan neuvoja kuinka opetan mieheni pois näistä tavoista, tai onko se edes mahdollista??
1. Pihiys. Mitään ei voi koskaan tarjota kenellekään vaan aina kaikki joutuvat tarjoamaan hänelle. Olen osa-aikatyöläinen ja minun pitää maksaa omani sekä hänen ruokansa mikäli syömme ulkona. Todella romanttista juu. Asunnossa on lämmintä noin 18 astetta, koska on sähkölämmitys ja sähköhän maksaa. Ja minulla jäätyy siellä aivot.
2. Ruokatavat. En käsitä, kuinka hän voi luulla että horimalla ilmaa ruoka vain syöksähtää ilman halki suuhun? Juodessakin ensin horitaan ilmaa että jospa se maito lähtisi lasista liikkeelle mutta kun se ei lähde niin sitten alkaa helvetinmoinen ryystäminen. Ilmeisesti sama pätee kiinteäänkin ruokaan. Ruokalautasen päälle asettuminen oikein "ruokailuasentoon" ei tuo ilmaa horimalla ruokaa suuhun vaan se täytyy ahtaa niin nopeasti kuin pystyy niin kovilla maiskutuksilla kuin pystyy ettei vaan kukaan ehdi varastamaan ruokaa lautaselta... Ja kun ruoka on sitten lässytetty suu auki kurkusta alas alkaa natustaminen että jospa johonkin onkaloon vielä jäi ruokaa ja sitähän sitten kaivetaan ja maiskutetaan seuraavat 10minuuttia.
Enkä minä luonnollisesti saa syödä omaa ruokaani rauhassa. Vaikka maksan molempien esimerkiksi makkaraperunat niin kyllä kun mieheni on saanut omansa syötyä siirtyy hän muitta mutkitta minun kupilleni. Joskus jopa ottanut minulta ruuan käsistä. Onpa minulta jääniyt Amarillossa muutaman kerran dipit syömättä kun mies siirtää ne välittömästi ruuan saavuttua omalle lautaselleen. Kysyisi edes luvan. Maksan siis kahdesta annoksesta ja saan syödä hädin tuskin yhtä puolikasta. Kerran kun pidin syödessäni puoliani mieheni huudahti "Mitä sä teet??", teki mieli vastata "MITÄHÄN ITSE OIKEIN TEET?!?"
Lisäksi hän nirsoilee ruuasta. Juurikaan mitään ei voi syödä jos ruuassa on "jäniksen heiniä" tai "paska-marjoja". Tällä tavoin hän vaatii vieraillessamme jonkun ystävän luona erityisruokavaliota itselleen kun mikään ei kelpaa. Ilmeisesti äitinsä opettanut ettei tarvitse syödä jos ei ole pakko. En viitsi verrata mieheni ruokatapoja sikaan, sillä tuntuu että loukkaan sikojakin jo aika pahasti vertaamalla niitä mieheeni.
3. WC-tavat. Ovea ei laiteta lukkoon, ei aina edes välttämättä kiinni. Kivoja ylläreitä mennä itse vessaan ja pytyllä onkin mies tarpeillaan. Mutta ehkä asiaa kompensoi se, että pyttyyn lorotetaan tarpeet ääniä säästämättä joten ei jää arvauksien varaan onko siellä joku asioimassa. Käsien peseminen tuskin kuuluu vakiotoimenpiteisiin.
4. Nenänkaivaminen. Joka paikassa aina ja ikuisesti. Ei ole väliä ollaanko ravintolassa, ruokapöydässä, kahvipöydässä, kyläilemässä, AINA on aikaa ja tarvetta kaivaa nenää. Tietokonetta näprätessä sormi ei edes liiku nenästä pois, nenänkaivuu saattaa kestää puolikin tuntia yhteen kyytiin. Ja löydökset tietenkin räpsitään sitten vauhdissa minne sattuu, neppaamalla ilmeisesti saa sen lentämään pisimmälle. Eikä silläkään ole väliä vaikka olisin juuri suukottamassa miestä, kyllä se sormi sinne meidän päiden väliin mahtuu nenää kaivamaan. Ällöin yllätys on ollut se, kun mies on katsonut telkkaria ja painoin pään sitten hänen rinnalleen tullessani töistä kotiin. Poskeni kohtasi aimo annokset kuivunutta räkää rapisseena hänen rinnalleen. Oksetti. Eikä käsiä tarvitse nenänkaivuun jälkeen pestä, sehän on puhdasta räkää vain.
5. Piereskely ja röyhtäily. Olihan ennen muinoin kiitos ruuanlaittajalle että töräytettiin kunnon röyhtäisyt ilmoille ruuan maittavuuden kunniaksi. Mutta minä en niin välittäisi että töräytetään röyhtäisy niin että naapurikin kuulee että mieheni on lakannut ruokailemasta. Eikä luonnollisesti paikalla tai ajalla ole mitään merkitystä röyhtäisin suorittamiselle. Sama piereskelyssä, ilmaahan se vain on joten sen voi laskea irti kuin yleisen syyttäjän täydellä volyymilla niin ei jää huomaamatta.
6. Möläyttely. Ei ole mieheni ongelma jos joku suuttuu hänen möläytyksistään sehän on ollut vain vitsi. Haha, kaikkia naurattaa, kivaa, hauskaa.... Kenen mielestä...?
Minut ja veljeni on kotona opetettu pienestä pitäen hyviin käytöstapoihin. Meillä ei kotona ole maiskutettu ruokaa vaan syöty selkä suorana ja suu KIINNI ruoka. Meillä ei ole annettu maiskuttaa eikä ryystää. Ja sitä on syöty mitä on tarjottu, niin kotona kun kylässäkin. Kenelläkään ei ole meidän perheessä ollut oikeutta nirsoilla vaan rusinapullat on nielty vaikka olisi maistunut lapsen suuhun karvaalle. Nenänkaivaminen on opetettu minulle myös pienestä pitäen että sitä ei tehdä niin että joku sen näkee ja joutuu sitä operaatiota katselemaan ja arvailemaan mitä sieltä löytyy. Piereskely ja röyhtäily myös ovat aina olleet meidän kotona pannassa, vanhempani ovat opettaneet että ne ovat sikamaisia tapoja. Tokikaan vanhempani eivät ole olleet ankaria kasvattajia, vaan käytöstavat on opetettu hellästi ja osittain leikinvarjolla.Suurin kysymys sitten kuuluukin että eikä mieheni kotona ole opetettu yhtään mitään???
1. Pihiys. Mitään ei voi koskaan tarjota kenellekään vaan aina kaikki joutuvat tarjoamaan hänelle. Olen osa-aikatyöläinen ja minun pitää maksaa omani sekä hänen ruokansa mikäli syömme ulkona. Todella romanttista juu. Asunnossa on lämmintä noin 18 astetta, koska on sähkölämmitys ja sähköhän maksaa. Ja minulla jäätyy siellä aivot.
2. Ruokatavat. En käsitä, kuinka hän voi luulla että horimalla ilmaa ruoka vain syöksähtää ilman halki suuhun? Juodessakin ensin horitaan ilmaa että jospa se maito lähtisi lasista liikkeelle mutta kun se ei lähde niin sitten alkaa helvetinmoinen ryystäminen. Ilmeisesti sama pätee kiinteäänkin ruokaan. Ruokalautasen päälle asettuminen oikein "ruokailuasentoon" ei tuo ilmaa horimalla ruokaa suuhun vaan se täytyy ahtaa niin nopeasti kuin pystyy niin kovilla maiskutuksilla kuin pystyy ettei vaan kukaan ehdi varastamaan ruokaa lautaselta... Ja kun ruoka on sitten lässytetty suu auki kurkusta alas alkaa natustaminen että jospa johonkin onkaloon vielä jäi ruokaa ja sitähän sitten kaivetaan ja maiskutetaan seuraavat 10minuuttia.
Enkä minä luonnollisesti saa syödä omaa ruokaani rauhassa. Vaikka maksan molempien esimerkiksi makkaraperunat niin kyllä kun mieheni on saanut omansa syötyä siirtyy hän muitta mutkitta minun kupilleni. Joskus jopa ottanut minulta ruuan käsistä. Onpa minulta jääniyt Amarillossa muutaman kerran dipit syömättä kun mies siirtää ne välittömästi ruuan saavuttua omalle lautaselleen. Kysyisi edes luvan. Maksan siis kahdesta annoksesta ja saan syödä hädin tuskin yhtä puolikasta. Kerran kun pidin syödessäni puoliani mieheni huudahti "Mitä sä teet??", teki mieli vastata "MITÄHÄN ITSE OIKEIN TEET?!?"
Lisäksi hän nirsoilee ruuasta. Juurikaan mitään ei voi syödä jos ruuassa on "jäniksen heiniä" tai "paska-marjoja". Tällä tavoin hän vaatii vieraillessamme jonkun ystävän luona erityisruokavaliota itselleen kun mikään ei kelpaa. Ilmeisesti äitinsä opettanut ettei tarvitse syödä jos ei ole pakko. En viitsi verrata mieheni ruokatapoja sikaan, sillä tuntuu että loukkaan sikojakin jo aika pahasti vertaamalla niitä mieheeni.
3. WC-tavat. Ovea ei laiteta lukkoon, ei aina edes välttämättä kiinni. Kivoja ylläreitä mennä itse vessaan ja pytyllä onkin mies tarpeillaan. Mutta ehkä asiaa kompensoi se, että pyttyyn lorotetaan tarpeet ääniä säästämättä joten ei jää arvauksien varaan onko siellä joku asioimassa. Käsien peseminen tuskin kuuluu vakiotoimenpiteisiin.
4. Nenänkaivaminen. Joka paikassa aina ja ikuisesti. Ei ole väliä ollaanko ravintolassa, ruokapöydässä, kahvipöydässä, kyläilemässä, AINA on aikaa ja tarvetta kaivaa nenää. Tietokonetta näprätessä sormi ei edes liiku nenästä pois, nenänkaivuu saattaa kestää puolikin tuntia yhteen kyytiin. Ja löydökset tietenkin räpsitään sitten vauhdissa minne sattuu, neppaamalla ilmeisesti saa sen lentämään pisimmälle. Eikä silläkään ole väliä vaikka olisin juuri suukottamassa miestä, kyllä se sormi sinne meidän päiden väliin mahtuu nenää kaivamaan. Ällöin yllätys on ollut se, kun mies on katsonut telkkaria ja painoin pään sitten hänen rinnalleen tullessani töistä kotiin. Poskeni kohtasi aimo annokset kuivunutta räkää rapisseena hänen rinnalleen. Oksetti. Eikä käsiä tarvitse nenänkaivuun jälkeen pestä, sehän on puhdasta räkää vain.
5. Piereskely ja röyhtäily. Olihan ennen muinoin kiitos ruuanlaittajalle että töräytettiin kunnon röyhtäisyt ilmoille ruuan maittavuuden kunniaksi. Mutta minä en niin välittäisi että töräytetään röyhtäisy niin että naapurikin kuulee että mieheni on lakannut ruokailemasta. Eikä luonnollisesti paikalla tai ajalla ole mitään merkitystä röyhtäisin suorittamiselle. Sama piereskelyssä, ilmaahan se vain on joten sen voi laskea irti kuin yleisen syyttäjän täydellä volyymilla niin ei jää huomaamatta.
6. Möläyttely. Ei ole mieheni ongelma jos joku suuttuu hänen möläytyksistään sehän on ollut vain vitsi. Haha, kaikkia naurattaa, kivaa, hauskaa.... Kenen mielestä...?
Minut ja veljeni on kotona opetettu pienestä pitäen hyviin käytöstapoihin. Meillä ei kotona ole maiskutettu ruokaa vaan syöty selkä suorana ja suu KIINNI ruoka. Meillä ei ole annettu maiskuttaa eikä ryystää. Ja sitä on syöty mitä on tarjottu, niin kotona kun kylässäkin. Kenelläkään ei ole meidän perheessä ollut oikeutta nirsoilla vaan rusinapullat on nielty vaikka olisi maistunut lapsen suuhun karvaalle. Nenänkaivaminen on opetettu minulle myös pienestä pitäen että sitä ei tehdä niin että joku sen näkee ja joutuu sitä operaatiota katselemaan ja arvailemaan mitä sieltä löytyy. Piereskely ja röyhtäily myös ovat aina olleet meidän kotona pannassa, vanhempani ovat opettaneet että ne ovat sikamaisia tapoja. Tokikaan vanhempani eivät ole olleet ankaria kasvattajia, vaan käytöstavat on opetettu hellästi ja osittain leikinvarjolla.Suurin kysymys sitten kuuluukin että eikä mieheni kotona ole opetettu yhtään mitään???
Vastaukset 13
Vanhimmat
peruskansalainen, ettei paremmaksi tule vaikka tekisit mitä. Mikä muuten estää hakemasta parempaa, vai oletteko jo jollain tapaa niin sidoksissa joko käytännön tai muista syistä niin kimpassa, että olisi vain kärvisteltävä jotenkin eteenpäin. Ei normaali naisenpuoli tuollaista pidemmästi jaksa, sano...
Ai hitsi. Munki mies kaivaa nenää, röyhtäilee, piereskelee, käy vessassa ovi auki.. Mut ai nii, niin teen minäkin! Mitenhän ees ootte koskaan yhteen päätyneet.:)
Niin, kuvailit juuri perus-suomalaisen ...... "miehen"???
Riippuu siitä mitä "miehellä" itse kukin sitten tarkoittaa...
Minulle ei kelpaa, ei kultalautasellakaan. Huh, puistattaa koko ajatus!
Mutta; jos et pidä hänen(? voiko siasta sanoa "hän"?) tavoistaan, miksi jäät suhteeseen?
Aluksi kysymys: oletko kertonut hänelle, ettet pidä näistä tavoista?
Ellet kerro, ei hän voi edes yrittää parantaa tapojaan.
Tosin itse en noin junttia viitsisi alkaa enää kouluttamaan. Erityisesti, koska hän vaikuttaa aika... no... hönöltä, siis yksinkertaiselta.
sulla on tosiaan aivot jäässä jo kun vielä seurustelet tollasen miehen kanssa. Sitten kun saat aivot sulatettua niin voisit ainakin harkita eroamista jos kerran sun miehes ei tajua mistään mitään ja käyttää sua hyväksi
Jätä toi viesti keittiön pöydälle, ja lähde etelänmatkalle. Ala sinäkin tehdä mitä huvittaa.
Sanot olevasi suhteessa sian kanssa, ja sitten alat käsittelemään miten saisit miehen opetettua. Miten nämä asiat liittyvät yhteen? Käsintänkö oikein, että parisuhde sian kanssa on ihan ok, mutta jonkun miehen kanssa on hankalaa? Mitä tästä opimme? Ehkä emme mitään.
Olen huomautellut asioista nyt kolme vuotta, vastaukseksi saan sen että hän entisestään korostaa tahallaan huonoja tapojaan. Onko mies siis täysin JUNTTI? Ymmärrän sen että itse kullakin on jotain junttimaista tapanaan, mutta se että miehellä on nämä kaikki?!?
Lisäksi minusta tuntuu että mies käyttää minua hyväkseen rahallisesti, sillä minä maksan jokaisesta asiasta mistä hän vain voi rahaa pyytää. Kohta varmaan alan maksamaan tuntitaksaa hänen saunansa käytöstä. Ja hän on tehnyt hyvin selväksi että kun minä valmistun, niin sitten minun suuremmalla palkallani maksan hänelle uudemman auton kun sitten saadaan isompi autolaina... Siis HÄNELLE?? Entäs minun autoni?
En sanoisi että mieheni on yksinkertainen. Ilmeisesti häntä vain ei kiinnosta se että joku vaivaantuu hänen tavoistaan... Ilmeisesti niin täynnä itseään??
Ja te ketkä pidätte mieheni käytöstä normaalina: Onko teistä mukavaa jos ruoka varastetaan lautaselta? Tai normaalia kuunnella ainaista maiskutusta kun se pitäisi karsiutua jo lapsena pois? Ja vaatii jo aika paljon, jos jollakulla naispuoleisella on tämmöiset tavat...
Kyselin apuja tapojen parantamiseen, mutta niitä lienee turha odottaa...
"Kyselin apuja tapojen parantamiseen, mutta niitä lienee turha odottaa."
Olet ihan pihalla. Aikuinen mies saa olla sellainen kuin haluaa, eikä sinulla ole oikeutta yrittää "korjailla" häntä, vaikka se olisi mahdollistakin.
Sinulla on sen sijaan täysi oikeus valita seurasi.
Ihmettelen vain sitä että etkö ole tiennyt ottaneesi tuollaista miestä itsellesi vai onko nämä tavat vasta hiljattain ihan uutena ilmenneet? MInä nimittäin ihan tietoisesti nain juntin. Olin valmistautunut rakastamaan häntä juuri sellaisena kaikkine tapoineen. Jostakin syystä hän on ihan itse joitakin tapojaan muuttanut kuten lopettanut kaljan lippittämisen ja alkanut tekemään itsekkin ruokaa. Ehkä hän on vaan tajunnut että siitä on etua hänelle itselleenkin? En tiedä. Kyllä hän maiskuttelee edelleen ja on ominut autoni ja minä maksan kulut kaikista asioista koska tienaan paremmin. Ei kyllä piereskele eikä nirsoile ruuasta mutta röyhtäilee ja jättää vaatteet sinne tänne eikä lukitse vessan ovea. Nämä tiesin jo alussa ja silti halusin hänet. Toisaalta tuo komea naamataulu varmaan kompensoi jotakin ja sillä saa paljon anteeksi. Ruma ei saisi.
Onko tänäpäivänä muka ihan okei että joku on niin helkkarin JUNTTI?? Minusta ei, se ei ole okei yhtään kenellekään. PITÄÄ OSATA KÄYTTÄYTYÄ. Jos ei itsensä takia niin ainakin kaikkien niiden ihmisten takia keiden kanssa on tekemisissä. Minun mielestä moinen käytös on silkkaa käytöstapojen puutetta. Olen aika järkyttynyt että tänä päivänä ihmisten taso on näin alhaalla ettei kukaan edes halua käyttäytyä.
Kerta se ei ole asia jonka voi parantaa (joka kuulostaa kyllä aivan uskomattomalta) niin eroanpa sitten miehestä, vaikka odotan yhteistä lasta. En aio elää sian kanssa lopun elämääni, kun en tunne ketään niin JUNTTIA käytöstavoiltaan. Etsin käsiini miehen, joka on saanut kotona edes hieman kasvatusta.
Ihanko nyt vasta tajusit tuon miehen tavat ja päätit että saa riittää? Olisit nyt miettinyt pikkasen aikasemmin...huh huh Ois oikeasti kiva tietää käyttäytykö se edes alussa paremmin?
"Kyselin apuja tapojen parantamiseen, mutta niitä lienee turha odottaa."
Näin on! Ei ole mitään keinoa, niin kauan kun mieheltä puuttuu tahto siihen. Kaitpa hänessä hyviäkin puolia on, koska olet hänet puolisoksesi valinnut. Sinun pitää vaan oppia nauttimaan niistä hyvistä ja olla piittamatta hänen huonoista puolistaan. Ei ihmisen persoonaa voi juurikaan muuttaa.
Täytyy kyllä sanoa, että minulla ei ole niin paljon hyviä puolia, että ne riittäisivät kompensoimaan kuvaamasi käytöksen kenenkään naisen silmissä.