Siis viesteihin pitää aina vastata. Ok, yritän, asiallisiin ainakin. Jotkut kirjoittavat takaisin, vastaan taas. Kohta kirjoittelen viiden kanssa. Kuvattomia. En muista, kuka on kukin. Ei saisi sekoittaa, mitä on kenellekin kirjoittanut, muuten on ilmeisesti pelinainen. Ei saisi koko ajan istua koneella ja naputella viestejä, muuten on nettiriippuvainen surkimus. Ei saisi antaa odottaa vastauksia, muuten on epäkohtelias. Pitäisi tehdä profiili, johon monet tykkäävät vastata. Ei saisi viehättää muita kuin juuri sitä yhtä, joten profiilin pitäisi olla täsmällinen. Ei saisi hakea täsmällisesti, muuten on ilkimys ja epäreilu. Ei saisi hakea mitä vaan, koska sitten on epätoivoinen. Pitäisi ottaa itse yhteyttä miehiin, koska eletään nykyaikaa ja naiset ja miehet ovat samaa mössöä. Pitäisi odottaa miesten viestejä, koska mies haluaa tehdä aloitteen. Ei saa sanoa ei. Ei saa sanoa kyllä, paitsi sille yhdelle oikealle. Pitäisi kirjoitella pitkään, että tutustuu toiseen. Ei saisi pitää profiilia pitkään, koska se osoittaa, ettei kelpaa kenellekään, tai on nirso. Ei saa istua koneella koko ajan. pitää olla elämääkin. Pitää löytää kumppani ja poistaa profiili. En kestä! En osaa!
Jos jatkan perinpohjaista tutustumista yhteen kerrallaan, olen eläkkeellä, ennenkuin löydän sen oikean. Hänkin sitten varmaan vaihtaa minut nuorempaan. Mitäs sitten?
Jos jatkan perinpohjaista tutustumista yhteen kerrallaan, olen eläkkeellä, ennenkuin löydän sen oikean. Hänkin sitten varmaan vaihtaa minut nuorempaan. Mitäs sitten?
Vastaukset 19
Vanhimmat
:) Kiitos hyvistä nauruista...vai on se noin vaikeeta...
sounds about right.
:D
Kiva, että tykkäätte. Tuollaista se on ollut. Se tässä nyt kyllä hassuinta on, että eilen, päivä tuon kirjoittamisen jälkeen, mies, jonka kanssa olen skypetellyt iät ja ajat ja jonka olen tavannut jne, päätti, ettei tätä nettideittailua enää jaksa. Eli päätämme tyytyä siihen mitä löysimme - toisiimme. Ja uskoisin, että tulemme olemaan päätökseemme ihan tyytyväisiä. Muutan Suomeen ja elämme onnellisina elämämme loppuun asti.
Ei ehkä kaikkein romanttisimpia ihmisiä olla; yhteen, koska ei jakseta enää etsiä, mutta minulle kelpaa syy kuin syy, kunhan olemme onnellisia.
Eli tästä voisi nyt olettaa, että vastaamattomuus ei aina tarkoita, että jätä rauhaan, kuten olen opetettu. Saattapa se elämäntilanne totta kai muuttua muutamassa kuukaudessakin, mutta minä silti ajattelen, että jos on kerran tai pari ottanut yhteyttä, eikä mitään kuulu, niin peliväline on silloin muualla kuin minulla. -Vai pitäisikö tässä vielä jotain tajuta?
Juuri, kun kaikki tuntuisi olevan hukassa, saattaa vastaus olla nurkan takana. Ei kannata menettää toivoaan.
Toivotan onnea kaikille, jotka löytävät kumppanin tätä kautta.
Kyllä se vähän tuolta tuntuu kuin aloittajalla.
Itselläni oli tapana poistaa profiilini ja aloittaa uusi toisella nikillä jotta pääsisin välillä pääsivulle pärstäni kanssa ja saisin ilman mainosta. Alkoi tulla jatkuvaa kurnutusta asian suhteen, eli useampi ukko kävi huomauttelemassa että sinä se tykkäät vaihtaa nikkiä jatkuvasti. Ilmeisesti vaikutin siis kovin epäilyttävältä, vaikka sama kuva ja ihan samat stoorin ilmoituksissani aina oli, että enpä yrittänyt mitenkään ainakaan esiintyä eri ihmisenä.
Nyt on ollut pidempään sama nikki. Ilmeisesti olen nyt sitten sellainen epätoivoinen nirppanokka jolle ei kelpaa kukaan.
Sillähän ei ole mitään väliä että olen tosiaan tyrkyttänyt itseäni ikäisilleni miehille ja melkein kaikki jättävät vastaamatta. Lisäksi osaan jo ulkoa melkein kaikkien nikit ja ilmoitukset jotka ovat varmaankin olleet pidempään kuin mitä minä olen täällä miestä etsinyt. Eihän joku mies yhtäkkiä muutu kiinnostavaksi kun on toista vuotta nähnyt hänen täsmälleen samana pysyneen ilmoituksensa aina kerran kuussa kun käy mösjööt läpi.
Protokollat ovat varsin selkeät.
Tarvitaan vain TUNNEÄLYÄ.
Naisilta sitä näkyy puuttuvan koska ajatellaan vain itseä ja niitä kaikkia ihania miehiä jota on saatavilla.
Ekaan viestiin mielestäni ei ole pakko vastata, mutta jos yhteys syntyy ja vaihdetaan viestejä niin onhan se ihmeellistä jos viestiä ei kuulu ja näy vaikka ihminen roikkuu onlinessa koko ajan ja voi olla ettei viestiä tulekaan enää koskaan eli ei osattu sanoa hyvästejä.
Eiköhän nyt jokainen tajua että ohjenuorana "kohtele toisia kuten tahtoisit itseäsi kohdeltavan" olisi se paras kaikille, mutta kun ainakin naiset toimii "mä toimin siten kuten musta just nyt tuntuu ja miltä sä tunnut".
Toisin sanottuna kaikki on sallittu ja ainakin itseltä on mennyt maku etsiä mitään vakavampaa netin kautta.
Sen verran paska kuva on tullut naisista jotka seuraa täällä hakee. Käyttäytymistapoja ei ole eikä niitä näköjään hallita koska niitä pitää täällä palstallakin ruikuttaa ja niistä valittaa kun joskus joutuu muita huomioimaan kuten aloittaja tekee.
Voi voi kun on muitakin ihmisiä maailmassa ja joutuu olemaan kohtelias.
Höpsistä. Minulla muistuu mieleen ainakin kolme miestä viime aikoina, jotka muutamien viestien ja kuvien ja vielä uusien viestien jälkeen vain hiljaa lakkasivat kirjoittamasta. Nämä olivat niitä fiksuja miehiä. Ei minunkaan mielestäni minulle sopivia (liian hyviä), joten ymmärsin, kun heistä ei enää kuulunut. Olisi ollut noloa, jos he olisivat alkaneet väsätä jotain jäähyväisselitysviestiä melko tuntemattomalle nettitutulle.
Sitten on ne kahjot, joille ei voi lopettaa kirjoittamista ilman, että he alkavat nimitellä ja haukkua ja vaivata, vaikka uudella valeprofiililla, jos torjut alkuperäisen profiilin. Sellaisia putkiaivoja ei tarvitsisi olla. Sen verran tunneälyä, että hyväksyy toisen päätöksen (kirjoittamattomuuskin, ja kirjoittamisen lopettaminen, on päätös, ihan selvästi ilmaistu) ilman harmistumista ja vielä vähemmän häiriköimättä toista sanattomien jäähyväisten jälkeen.
"Minulla muistuu mieleen ainakin kolme miestä viime aikoina, jotka muutamien viestien ja kuvien ja vielä uusien viestien jälkeen vain hiljaa lakkasivat kirjoittamasta. Nämä olivat niitä fiksuja miehiä. Ei minunkaan mielestäni minulle sopivia (liian hyviä), joten ymmärsin, kun heistä ei enää kuulunut. Olisi ollut noloa, jos he olisivat alkaneet väsätä jotain jäähyväisselitysviestiä melko tuntemattomalle nettitutulle."
Ihan mielenkiinnosta kysyisin, millainen on mielestäsi mies, joka on yhtä aikaa liian hyvä sinulle, ja fiksu siksi, että lopettaa kirjoittelun hiljaisuudella eikä toteamalla ympäripyöreästi, että ei usko teidän sopivan yhteen?
Itse näkisin, että nainen noin tehdessään lähinnä todistaisi, ettei ollutkaan tavoittelemisen arvoinen.
Soidinmenojahan nämä nettideittailut ovat. Kumpikin etenee tavallaan, esitellen ominaisuuksiaan, tarkkaillen toisen reaktioita, sanoja, ilmeitä. Jompikumpi on ensin ottanut yhteyttä ja yrittää vakuuttaa toisen, että oltaisiin sopiva pari, tai vakuuttaa itsensä, että oma lähestyminen osui oikeaan osoitteeseen. Jos kaikki sujuu hyvin molempien puolten mielestä, tutustuminen jatkuu. Jos jompikumpi ottaa väärän askeleen, toinen huomaa, ettei tästä mitään tule, ja yhteydenpito lopahtaa.
Nuo fiksut miehet ottivat minuun yhteyttä ensin. Pitivät pitkästä profiilistani. Minä näin heti, että he olivat liian ulospäin suuntautuneita minulle. Toivoisin itsekin olevani enempi sellainen, mutta tosiasia on, etten ole. Olen hiljainen nyhverö ja pidän erakkomaisesta nyhverömiehestä, joka on kuitenkin artikuloitu ja älykäs jas miellyttää silmääni. Sellaisen sitten lopulta löysinkin.
Ei se minusta ole paremmuutta tai huonommuutta, vaan erilaisuutta. Pitäisikö sinusta jonkun varpusen yrittää pariutua joutsenen kanssa, jos joutsen osoittaa kiinnostusta? Niin, ei se nyt ihan lajierokaan ole:) Se on sitä, että tunnen jo tässä iässä itseäni, enkä edes yritä alkaa pakottaa itseäni seuralliseksi ja porukoissa viihtyväksi ja luksusta sietäväksi, kun luonne kaipaa hiljaisuutta ja yhden miehen seuraa ja omaa rauhaa, paljon. Sille miehelle olen ehkä tavoittelemisen arvoinen, mutta menestynyt uraohjus, miellyttävä rikas, komea seuramies luultavasti pettyisi. Olen ehkä kivan näköinen, mutta ulkonästä pitäminen ei takaa onnea yhteiseloon. Luonteiden yhteensopivuus ratkaisee. Siis kaksi erakkoa yhdessä tai kaksi seurapiirperhosta, niin siinä voi heti olla neljä onnellista, tyytyväistä ihmistä.
Niin, miehet ottivat itse ensin yhteyttä ja sitten lähtivät hiljaa. Niin oli hyvä. Heistä jäi miellyttävä muisto.
vittu, mikä idiootti tässä taas kirjoittaa!
:D
Voi hyvä ihme.
Ei voi kuin nauraa sulle.
Hiljaa lähtijästä jää hyvä muisto. Odotankin sitä kun olet ollut naimisissa "fiksun" miehen kanssa ja hän joku aamu on vain hävinnyt elämästäsi.
Kaikenlaisia ihme vippuloita pyöriikin.
Erilaisuudessa ei ole mitään pahaa, päivastoin.
Kirjoituksestasi tulee vaan ensimmäisenä mieleen, että et ole hyväksynyt itseäsi ja tunnet alemmuutta verrattuna noihin "joutseniin". Olen itsekin niitä hiljaisempia, ja olen myös viestitellyt vastakohtieni kanssa, sillä ihmiset ovat yksilöitä ja kokeilematta ei voi tietää, kenen kanssa juttu toimii. Parhaan vaikutuksen noista puheliaammista ovat tehneet ne, jotka ovat kertoneet asiallisesti, että etsivät jotain muuta. Silloin ei ole tarvinnut jäädä miettimään, miksi ei kelvannut.
Juuri sinunlaisiasi ei nettideittailussa kaipaa, minä ainakaan. Kyvyttömyyttä ajatella; vertaa muutamaa viestinvaihtoa naimisissa oloon. Nimittelet idiooteiksi ihmisiä, jotka eivät ajattele samalla tavalla kuin sinä. Onneksi juuri se intuitio, joka kertoo minulle aika lailla heti alussa, onko toisella ja minulla aineksia kumppaniksi, suojelee sinunlaisiltasi. Luulisin, että jo profiilissasi, ja ainakin viesteissäsi, ainakin rivien välissä paljastat, millainen olet, ja poistun hiljaisesti. Ei minua haittaa lainkaan, jos toinen kömpelösti tokaisee, että "etsin jotain erilaista", jos sen tokaiseminen on hänelle tärkeää. Olen itsekin joillekin laittanut "viimeisen viestin", jos tilanne tuntui sitä kaipaavan. Tilannetaju on aika hyvä mittari näissä asioissa. Jotkut tarpovat jäykästi itse luomien 'sääntöjensä' mukaan. Siinä on vaan se vika, että muilla on omat sääntönsä. Ei koko maailma pelaa sinun peliäsi, onneksi.
Olet vielä nuori. Suomalaiset ovat sinun iässäsi tunneälyltään ja tilannetajultaan vielä lapsellisempia kuin monen muun maalaiset. Hyvä kuitenkin, että edes jotenkin arvostat erilaisuutta. Jos haluat vielä tässä elämäsi vaiheessa hakata päätäsi kiveen, tee niin. Sillä tavalla vähitellen, kokemusten kautta opit, kuka olet. Minunkin ensimmäinen poikaystäväni oli rikas, ekstrovertti, ihanan mukava, rakasti minua. Jätin lopulta hänet, koska en rakastanut häntä, ja koska hän yritti koko ajan puristaa minua sosiaalisempaan muottiin. Ihan kuin hiljaisuus olisi ollut jokin vika! Se ei ole. Se on ominaisuus. Olen sinut rauhankaipuuni kanssa.
Itse olen oppinut kantapään kautta, millainen mies minulle sopii: millaista miestä siedän, millaisesta pidän, mikä kiinnostaa ja viehättää. Introverttiys ja ekstroverttiys eivät mielestäni ole parempi-huonompi -juttu, niin kuin sinä luulet. Eikä sekään ole parempi-huonompi -asia, että valitsen älykkäitä miehiä. Keskivertomiehen älyllinen perässäraahaaminen rasittaisi hentoisia hartioitani enemmän kuin minulla on energiaa tai halua.
Joutsenet lennelkööt kaltaistensa kanssa, tai kenen kanssa haluavatkin. Minä valitsen omanlaiseni. Varpuseksi tunnen itseni vain siksi, että ulkoinen koreus ei kiinnosta, olen arkinen pukeutumiseltani, en meikkaa, en pidä julkisivua, olen se, mikä olen. Varpusen nyt vaan vedin hihasta yhtä nettikeskustelukommenttia varten. Ei se ole mikään loppuunajateltu elämänfilosofiani. Voisin ihan yhtä hyvin sanoa, että älyllisesti ja luovuudeltani minä olen se joutsen, ja joku ekstrovertti laumavarpunen ei kelpaa minulle.
No, kuulostiko nyt paremmalta itsetuntoni?
Jos sinulle on niin välttämätöntä kuulla joku lattea "emme sovi yhteen", etkä osaa itse sitä päätellä, tai jos olet heti toiseen ripustautuja, kerro se profiilissasi tai ensimmäisessä viestissäsi. Ne fiksut saattavat sitten lähettää sinulle sen sinun tarvitsemasi lässynlässynviestin, kun sen aika tulee.
Aivan kuin olisit kuvaillut minun luonteeni :)
Onhan se omalla kohdallanikin todennäköistä, että elämänkumppaniksi valikoituu lopulta kuvaamasilainen varpunen, ja sellaista etsinkin ensisijaisesti. Ehkä nuoruus näkyy sitten siinä, että näe maailmaa varpusineen ja joutsenineen mustavalkoisena. Uskallan väittää, että iästäni huolimatta tunnen itseni hyvin, ja sanoisin, että olen aika kaukana keskiverrosta. Ajattelen, että jos kerran on mahdollista olla sellainen kuin minä olen, niin miksi muotittaisin muitakaan elleivät he itse pakota siihen.
En missään vaiheessa väittänyt, että introvertti tai ekstrovertti olisi toistaan parempi. Sanoin, että sinun tekstisi vaikutti siltä kuin ajattelisit, että et ole riittävän hyvä noille joutsenille, ja se taas antoi kuvan, että et olisi täysin sinut introverttiytesi kanssa.
Mitä ilmeisimmin tässä oli siis kyse väärinymmärryksestä, jotka ovat valitettavan yleisiä nettikirjoittelussa. Ja juuri niiden takia tykkään siitä, että asiat sanotaan "ääneen" eikä jätetä toista ihmettelemään, mikä tuli. Parin viestin perusteella kun ei aina voi sanoa niin varmasti, kuka on joutsen ja kuka varpunen, varsinkin, kun nuo kielikuvat ovat vielä suhteellisia.
Plus huomaa, että et sulla ei ole mitään perusteita dumpata ketään noista viidestä joiden kanssa kirjoittelet. Jos dumppaat, varaudu todistelemaan syyt joiden vuoksi dumppasit mahdollisimman pätevästi ja siltikään ne syyt eivät ole päteviä miehen mielestä, joten pitäiskö sit alkaa seurustelemaan noiden kaikkien viiden kanssa. Mikäs sä sit olet, et kai vaan lutka!?
Aivan! Yhden sellaisen dumpatun mielestä olen ruma, raajarikko, köyhä ja typerä, jota ei kukaan halua. Ei ollut nähnyt kuvaani eikä tiennyt minusta muuta kuin profiilin ja yhden viestini verran. Silti piti oikein valeprofiili laittaa, jossa oli 15 vanhempi ikä, jotta meni asetuksistani läpi, ja haukkua minut noin. Ihan vain siksi, kun en halunnut olla hänen kaa, nuoren klopin.
Minun pitäisi vieroittaa itseni tästä palstasta ja keskittyä siihen yhteen kultamussukkaan nyt, kun sain hänet taivuteltua mukaani. Kivaa täällä on ollut. Toivotan onnea teille kaikille, jotka kumppania haette. Täällä niitä on. Ainakin meille hiukan oudommille hyypiöille.
Sitähän voi pistää profiilinsa piiloon siksi aikaa, että keskittyy muutamaan mieheen kerrallaan, niin ei mene nimet ja muut tiedot sekaisin. Ne, joille ei enää halua kirjoitella tai joista ei koskaan kiinnostunutkaan, voi lähettää lyhyen ja ystävällisen viestin, jonka voi vaikka tallentaa tietokoneelle, ettei tarvi jokaiselle vääntää omaa päätösviestiä.
Sellasille ei tarvi vastata lainkaan, jotka lähettää saman viestin kaikille naisille, eikä siinä ole mitään viitettä siitä, että olis lukenut sun profiiliasi lainkaan. Samoin kaikille seksinvonkaajile ja Moi, olet kaunis, olis kiva tavata. Mun puh. nro on.... voi jättää vastaamatta tietysti ihan huoletta.
Hei Nettideittailijat!
Ottakaa viestittelykaveriksi myös joku oman sukupuolenne edustaja omasta ikäryhmästänne ja vaihtakaa ajatuksia. Voi saada paljon hyödyllisiä tietoja vastakkaisesta sukupuolesta omiin viesteihin. Moni kakku päältä kaunis jne. Ei ne valokuvat aina kerro kaikkea totuutta ja taas valokuvatonkin voi olla suhteen arvoinen. Jokainen on erilainen ja etsii omiin tarpeisiinsa. Eläköön erilaisuus! Jo yli 3 vuotta yhdessä....