Unelmaa saaneita?

Mä en ole koskaan haaveillut miehessä seksistä, vaan ihmisestä itsestään. Joskus seksi on ollut sitten pettymys. Joskus taas aivan mieletöntä.

Oliko tämä kysymys mieheltä? Kuulostaisi siltä. Eivätkös perinteisesti miehet kuvittele naisen sängyssä pikimitten, toisin kuin naiset.

Joo-o tää on kans askarruttanut minua, luulen, että huipun/maaliin pääsyn jälkeen tulee ainakin hetkeksi jollain tapaa tyhjä olo, koska täyttymys on saavutettu, vähän niinkuin missä tahansa muussaakin asiassa jota odottanut ja unelmoinut ja vihdoin saanut tai voittanut :)

tää olikin mielenkiintoinen pohdinta. mietin eka onko mulla edes ollut semmosia unelmien kohteita. mut onpa tietenkin. mä vaan tahdon aina olla niin sokea itselleni etten mä ikinä huomaa missä mennään vaikka se lähiympäristölle tuntuu olevan ilmiselvää, siis kaikille muille paitsi mulle itselleni:-)

joskus kakarana mä olin ihastunut moneenkin poikaan mutta ei ollu toivettakaan että olisin menny kertomaan sitä kenellekään. ensimmäiseen suhteeseeni jotenkin ajelehdin vain siksi että mullakin olis joku (maailman tyhmin syy ja suhde ihan päin helvettiä mutta näin jälkikäteen mä varmasti tarvitsin sitä ja opiksi oli). ...mut sitten mulla olikin suhde josta tiesin että jos mä siihen ryhdyn se tulee olemaan tosi vakavaa ja siksipä välttelin joutumasta liian likeisiin tilanteisiin tämän mun ihastukseni kanssa. kuitenkin vietettiin paljon aikaa yhdessä ja sitten jotain 3 kk:n tuntemisen jälkeen tuli se väistämätön tilanne että vietettiin yö yhdessä. se ei ollut pettymys vaan aivan täydellistä. aamulla heräsin ja mulla oli sellainen varmuus että me kuulutaan yhteen ja jos ei niin käy tulen olemaan hyvin onneton. no tämän kerroin myös, miehelle tuli paniikki ja mulle suunnaton järkytys ja suru. no sitä kesti päivän, mies toipui järkytyksestään ja totesi että turha pyristellä koska hänkin haluaa sitä. menimme vuoden päästä naimisiin ja sitä kesti 10 vuotta. edelleen voin sanoa että hän oli elämäni rakkaus. ...ja mitä sitten tulee seksiin niin sen tuhteen olin täydellisen onnellinen alusta loppuun saakka, se ei huvennut tai huonontunut vaikkka suhde muuten tuli loppuunsa.

no sen jälkeen sitten... minulla oli eroni jälkeen myös puolen vuoden mittainen seksisuhde miehen kanssa joka välittömästi nähdessäni herätti mielenkiintoni ihan ulkoisella olemuksellaan. hupaissasti kämppikseni toi hänet tarjottimella, nimittäin saunomaan jossain entisten työkavereidensa ja näiden tuttujen porukassa. tuossa tilanteessa ei tapahtunut mitään muuta kuin että ihailin tyyppiä ja pyysin häneltä ennen pois lähtöä numeron ja heitin joskus jälkeenpäin textarin perään. siitä lähti tuo alusta mainittu seksisuhde. ja miltä tämä sitten tuntui... hyvältä, miellyttävältä, uudelta. meillä synkkasi kaikin puolin, molempien mielenkiinnot olivat saman tyyliset ja muutenkin käsitys suhteen luonteesta meni hyvin yksiin. ... ja mitä voi jälkikäteen sanoa: erittäin hyvä kokemus kaikin puolin.

ja nyt sitten kolmas juttu joka taas on erilainen ja tämä on nykyinen tilanteeni. bongasin yhdeltä nettitreffipalstalta miehen joka painotti että hän ei missään nimessä hae seksiseuraa vaan pelkästään kaveria kirjoitteluun. emme vaihtaneet edes kuvia. kirjoittelimme pitkiä meilejä ja sitten yhtäkkiä jostain illistä päätin lähteä katsomaan tyyppiä (asuu toisessa kaupungissa mutta siedettävän matkan päässä). teimme sokkotreffit asemalle. seurasi ilmeisesti molemmin puolinen ihastuminen toisen olemukseen noin sekunnissa (kysyin jälkeenpäin mitä hän ajatteli ensimmäiseksi) ja siitä jälleen seksisuhde. matkan varrella on vaan käynyt niin että olen rakastunut tähän mieheen, hän tietää tilanteen ja kumma kyllä ei ole halunnut päästä tästä irti. tämä toispuolinen suhde on tässä jatkunut nyt puolitoista vuotta. ...ja miltä tämä sitten tuntuu. aikamoista tunteiden vuoristorataa on ollut. edelleen olen sitä mieltä että vaikka tiedän tämän loppuvan niin on tää ollut sen arvoista. itken sitten jälkeenpäin kun tää loppuu.

nyt kun tätä katsoo näin niin kumma kyllä olen "saanut" ne miehet joihin olen ollut ihastunut. tosin mulla ei ole ollut mitään vuosikausien piirityksiä kenenkään suuntaan, niin että olisin haaveissani luonut jotain systeemeitä jotka olis sitten romahtaneet. mulla on aina menny niin päin että olen kitkenyt kaikki haaveet tietoisesta mielestäni ja sitten ne on päässeet yllättämään mut kun en olekaan osannut niitä poistaa alitajunnasta. mutta oikeesti voin sanoa että mä olen aika onnenllinen näistä suhteista ja onnellinen että olen kertonut kaikille näille tuntemukseni/ihastumiseni. siinähän aina ottaa riskin ja asettaa itsensä alttiiksi kun paljastaa itsensä. koskaan ei voi tietää miten käy. mutta ainakin musta tuntuu että kun mun ihastukseni on päässyt tarpeeksi pitkälle niin siitä ei enää ole muuta tietä ulos kun paljastaa se kävi miten tahansa.

Mä ihastuin vuotta vanhempaan poikaan viidennellä luokalla. Olin ihastunut siihen koko ylä-asteen ja lukion. Se oli aika suosittu ja mä en.

Me tavattiin baarissa pari vuotta lukion jälkee. Olin kuolla kun näin sen siellä. Tää jätkä varmaa sen huomas ja tuli sit kysymään ollaaks oltu koulussa samaa aikaa.

Alettii pitämää yhteyttä naamakirjas. Olin ihan paiseissa kokoajna. Sit yks viikonloppu se pääty (vihdoin!!!)mun luo yöks.

Sit yöllä päädyttiin sekstailemaan. Mun päässä pyöri vaa et M(sen nimen eka kirjain) on mun sisällä! Ei oo todellista M ON MUN SISÄLLÄ! M ON MUN SISÄLLÄ! Voitte vaan arvailla kuinka järisyttävii noi ajatukset oli.

En koko touhusta juuri mitään muista, vaikka olin selvin päin. Olin vaa niin paiseissa. Sydänki hakkas kaks päivää sen jälkee. Aamulla me otettii uusiks ja silloi pysty hiukka rauhallisemmin ottamaa. M käänty silloin aamulla nukkumaa kiinni mun pebaa vasten ja mä olin heti siinä ihan mennyttä tyttöö taas.

Arvaatkaa vaa kuin mielettömältä tuntu kun pysty keskittyy niihi M:n aiheuttamii tuntoihi?

Joo sit pari seuraavaa päivää olin ihan paniikis ku en muistanu ees sitä et käytettiinks me kortsuu yöllä :/ Tein varmaa 5 raskaustestii ennenku uskalsin rauhottuu.

Mut ihanaa oli!

Kysykää jos haluutte tietää lisää! ^_^

Sain unelmieni miehen loppuelämäksi! :) Ja todella iloinen olen, kun uskalsin ottaa riskin,kun luottamus ihmisiin oli mennyt..

Minulla oli unelmieni mies, mutta hän kyllä valitsi minut. En itse olisi koskaan osannut etsiäkään ketään sellaista. Hän oli kaikkea, mistä saatoin vain haaveilla. Hän ajatteli samoin minusta. Menetin hänet valitettavasti mielenterveydellisille ongelmille. Hän kyllä taisteli, mutta lopulta ei enää jaksanut. Toivon, että jonakin päivänä, tervehdyttyään, hän palaisi, sillä hänen veroistaan ei löydy toista.

Minä sain miehen, josta haaveilin ja jota tavoittelin vuosikausia. Nyt ollaan naimisissa ja lapsiakin on, edelleen koen sen unelmani täyttymystä. :) Tietysti arki on arki kaikilla, mutta se ihana mies mulla edelleen on, ei tyhjästä olosta häivääkään. Ekan seksikerran jälkeenkään sitä ei tullut, siitähän sitten jatkettiin elämää yhdessä eteenpäin.