Seurustelimme muutaman vuoden, mutta tänään kaikki on ohitse. Oli tosi mukavia hetkiä ja viihdyimme yhdessä kunnes ulkopuoliset asiat alkoi haitata suhdettamme. Mies koki hylänneen omat läheiset minun takia tai se alkoi näkyä... Tein ehdotuksen lopettamisesta, koska mennyt kuukausi oli aika raskasta...Näin kuinka mies kärsi, koska ei pystynyt jakamaan itseään työhön, lasten lapsiin ja minuun. Aluksi en pystynyt ymmärtämään miksi näin on, koska minullakin on pieniä "mummun kultia" ja hoidan myös äitiäni joka on osin dementoitunut.
Tämä päätös oli varmasti hänelle ehkä helpotus, tiedä sitten, mutta minulle tuskaa... Olen itkenyt, käpertynyt omaan kolooni kissani kanssa. En jaksanutkaan mennä pienen tyttären tyttäreni kanssa puistoon vaikka lupasin. Suruni on kamala, sydänalaan koskee ja ahdistaa.
Sen verran on ikää ja elämän kokemusta, joten pääsee ylitse vaan vaikeammalta se tuntuu kuin kuvittelin. Olen itkenyt varmasti tunti tolkulla enkä ole pystynyt edes syömään. Kamala vaan luopua ihmisestä, josta välittää edelleen.....
Tämä päätös oli varmasti hänelle ehkä helpotus, tiedä sitten, mutta minulle tuskaa... Olen itkenyt, käpertynyt omaan kolooni kissani kanssa. En jaksanutkaan mennä pienen tyttären tyttäreni kanssa puistoon vaikka lupasin. Suruni on kamala, sydänalaan koskee ja ahdistaa.
Sen verran on ikää ja elämän kokemusta, joten pääsee ylitse vaan vaikeammalta se tuntuu kuin kuvittelin. Olen itkenyt varmasti tunti tolkulla enkä ole pystynyt edes syömään. Kamala vaan luopua ihmisestä, josta välittää edelleen.....
Vastaukset 2
Vanhimmat
No mulla ihan sama vaihe. Suhde alkoi vauhdilla... ja jatkui vaihtelevin kuvioin vajaat neljä vuotta. Moni asia meni hyvin yhdessä, suhdetta varjosti kuitenkin naisystävän polttava halu nauttia valkkaria; loota pariin iltaan ja silleen. Seurauksena "keskustelut", joissa hän kertoi näkemyksiään lapsistani ja heidän elämistään. Kaverieta oltiin aina kun muistin miehen velvollisuudet hoitaa maksut! :) Nyt olen ollut vapaana ja täytyy sanoa, kivaa aikaa!
Se tuntuu niin pahalta kun joutuu luopumaan mistä välittää oikeasti. Vaikka kuinka haluaisi olla vahva niin tunteilleen ei voi mitään. Päivä kerrallaan vain eteenpäin. Kyllä se elämä taas voittaa. :)