Kun lähden treffeille kanssasi, lähden treffeille miehen kanssa. Toivon, että sinä myös kohtelet minua sellaisena kun olen, naisena.
Minä en ole ollenkaan nykyajan tasa-arvon kannattaja. Haluan miehen, hyvän miehen, joka on tulevan perheeni pää ja joka abtaa isoimpiin päätöksiin viimeisen sanan. En minä mikään ovimatto ole, valitsen kyllä oikeamielisen, kunnioittavan, lempeän tosimiehen. Minä hoidan kyllä kodin ja lapset, sekä pidän huolta itsestäni ja miehestä. Katson, että miehelläni on ruokaa pöydässä töiden jälkeen ja puhtaat silitetyt vaatteet uutta päivää varten.
En halua murehtia raha-asioita, sinä mieheni tuot leivän pöytään ja turvaat perheesi talouden.
Mitä vikaa on tässä ajatusmallissa, joka vielä muutamakymmen vuosi sitten aivan normaali tapa ajatella? Normaali perheen käytäntö? Ei kotiäitinä olo ole mitään laiskottelua, raskasta 24/7 jatkuvaa päivystystyötä. Ja siihen päälle vielä pitää pitää itsestään huolta ja tottakai olla hyvä miehelle. Raskasta, mutta näin minä haluan elää. Olenhan tosinainen tosimiehelle.
Minä en ole ollenkaan nykyajan tasa-arvon kannattaja. Haluan miehen, hyvän miehen, joka on tulevan perheeni pää ja joka abtaa isoimpiin päätöksiin viimeisen sanan. En minä mikään ovimatto ole, valitsen kyllä oikeamielisen, kunnioittavan, lempeän tosimiehen. Minä hoidan kyllä kodin ja lapset, sekä pidän huolta itsestäni ja miehestä. Katson, että miehelläni on ruokaa pöydässä töiden jälkeen ja puhtaat silitetyt vaatteet uutta päivää varten.
En halua murehtia raha-asioita, sinä mieheni tuot leivän pöytään ja turvaat perheesi talouden.
Mitä vikaa on tässä ajatusmallissa, joka vielä muutamakymmen vuosi sitten aivan normaali tapa ajatella? Normaali perheen käytäntö? Ei kotiäitinä olo ole mitään laiskottelua, raskasta 24/7 jatkuvaa päivystystyötä. Ja siihen päälle vielä pitää pitää itsestään huolta ja tottakai olla hyvä miehelle. Raskasta, mutta näin minä haluan elää. Olenhan tosinainen tosimiehelle.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Hyvällä tavalla olet kirjoittanut ja asiasi tuonut julki. siitä pointsit sinulle.
t:Mies, 40v
oijoi jos joskus vielä löytäisi tuommoisella ajatusmaailmalla varustetun naisen.. t m25
"Mitä vikaa on tässä ajatusmallissa, joka vielä muutamakymmen vuosi sitten aivan normaali tapa ajatella? Normaali perheen käytäntö?"
Se vika ainakin, että nykyään on normaali käytäntö että sekä mies että nainen käyvät töissä, yhdessä hoidetaan koti ja lapset ja molemmat pitävät huolta itsestään ja toisistaan. Ei ole väliä sillä, miten tehtiin 40 tai 400 vuotta sitten.
Työssäkäynti nyt vain on nykyään itsenäisen ihmisen tunnusmerkki. Eipä siinä mitään jos ei halua olla itsenäinen ja haluaa että muut tekevät päätökset, mutta ei tarvitse myöskään valittaa jos sellaista ihmistä pidetään epäitsenäisenä.
"Työssäkäynti nyt vain on nykyään itsenäisen ihmisen tunnusmerkki."
Juuri tässä ongelma piileekin. Minkä takia tai kenen ideasta moinen ajatus on oikein peräisin? Mitä "itsenäisyyttä" on vaikkapa raataa siivoojana 8-16 totellen ylimielisen pomon päähänpistoja? Miten niin se äiti on itsenäisempi, kuin toinen joka siivoaa kotona ja hoitaa samalla lapsiaan? Paljon enemmän jälkimmäisellä on itsenäisyyttä ja päätäntävaltaa omista tekemisistään.
Toinen perustavaa laatua oleva kysymys on myös se, että miksi avioliitossa ihmisen pitää erikseen yrittämällä yrittää olla itsenäinen? Vielä joitain vuosia sitten perhe oli se yksikkö, ei isä tai äiti erikseen. Perhe oli tiivis ja yhtenäinen, nyt taas halutaan olla hirveän itsenäisiä. Tuleeko näistä itsenäisistä ihmisistä sen onnellisempia, kuin tiiviissä perheyksikössä elävistä isistä ja äideistä? Veikkaan ettei tule. Päinvastoin nämä itsenäiset ihmiset ajattelevat enemmän minä-keskeisesti ja myös eroavat useammin.
"Juuri tässä ongelma piileekin. Minkä takia tai kenen ideasta moinen ajatus on oikein peräisin? Mitä "itsenäisyyttä" on vaikkapa raataa siivoojana 8-16 totellen ylimielisen pomon päähänpistoja? "
Työssäkäyvän itsenäisyyttä on se, että on mukana kodin ulkopuolisessa elämässä ja uskaltaa olla tekemisissä myös sellaisten ihmisten kanssa, joilla ei ole velvollisuutta kohdella sinua silkkihansikkain. Perheen ja ystävien hyväksynnän saa ilman yrittämistä, työelämässä joutuu laittamaan itsensä likoon. Jos pomo on ylimielinen, silloin vaihdetaan työpaikkaa. Itsenäinen ihminen voi sen tehdä. Miten vaihdat ylimielisen aviomiehen, jos olet riippuvainen hänen rahoistaan?
Ja yksi huono puoli myös näissä mieheen turvautuvissa naisissa: he ovat tylsää seuraa jokseenkin kaikkien muiden mielestä. Jos nainen on halukas antamaan miehelle viimeisen sanan, koska niin vaimon kuuluu tehdä, ei hänellä ole omia vankkoja mielipiteitä. Mistä tällaisen ihmisen kanssa haluaisi puhua? Laiskuus on toinen ikävä ominaisuus, joka kotiin jääviin naisiin liittyy. Monet hoitavat sekä kodin, lapset että työn. Eikö ihminen, joka käyttää 8 tuntia enemmän kodin ja lapsien hoitoon kuin työssä käyvät, ole aika saamaton?
"Päinvastoin nämä itsenäiset ihmiset ajattelevat enemmän minä-keskeisesti ja myös eroavat useammin. "
En tiedä onko tämä totta vai mielipide. Veikkaan, että vain mielipide joka ilmoitetaan totena. Mutta ainakin huonosta liitosta lähteminen on työssäkäyville naisille helpompaa. Heidän päätöksiään ei sanele riippuvaisuus miehen rahoista. Nämä kiinteät perheyksiköt kestävät siksi, että lähteminen olisi liian vaikeaa, jos nainen on vieraantaunut työelämästä ja oikeasta maailmasta, eläkettä ei ole kertynyt ja maailma pyörii miehen, kodin ja lapsien ympärillä.
Kun ukko päättää että onkin aika vaihtaa nuorempaan piikaan. Ei ole töitä, ei tuloja, ei eläkettä.
Onhan näitä kotirouvia ja kotiherroja nytkin pilvin pimein sossun tuella kotona mahaansa kasvattamassa. Että siitä vain.
Kyllähän kotirouvanakin voi harjoittaa eri tasoista itsdenäisyyttä, voi opiskella esim. kieliä, niinkuin itse kotirouvana teen. Harrastan myös tanssimista kaksi kertaa viikossa.
Turvaudun mieheeni, totta. Rakastan häntä ja hän minua - miksi en turvautuisi? Se, että isoimmissa ratkaisuissa olen luottanut mieheni antamaan viimeisen sanan, ei tarkoita sitä, ettei mieheni kuuntelisi minun mielipidetäni. Avioliitossa on joustettava joka tapauksessa, mitä pahaa on sanoa heti etukäteen, että luotan mieheeni aivan kaikessa? Tällaisissa tilanteissa usein pari eroaa, koska yhteisiä perheen pelisääntöjä ei ole. On vain kaksi ihmistä, jotka molemmat niin oikeassa.
"Eikö ihminen, joka käyttää 8 tuntia enemmän kodin ja lapsien hoitoon kuin työssä käyvät, ole aika saamaton?"
Vastaisin, että ei. Minä teen paljon kodin ja lasten eteen, ja yritän pitää huolen, että minulla on aina aikaa lapsille ja miehelle. Monet uranaiset eivät ehkä ymmärrä miten tärkeää on kiireetön koti ja äiti, jolla on aina aikaa auttaa läksyissä, kuunnella, leikkiä yms.
Liitosta lähteminen on varmasti työssäkäyvälle helpompaa, mutta me ei mentykkään mieheni kanssa naimisiin suunnitellessa eroa. Me annamme tälle perheelle 100%.
Minusta on ihanaa, että elämäni pyörii miheni, kodin ja lasten ympärillä. Olen onnellinen. On totta, etä jos ero koittaa, niin minun on vaikeampi päästä jaloilleni, mutta pääsisin kyllä. Se, että olen kotiäiti, ei tarkoita sitä, että en kävisi missään kodin ulkopuolella tai ilman perhettäni saatika etten sivistäisi itseäni millään lailla.
Antakaa ihmisten tehdä valintoja yleistämättä ja olettamatta. Ihan sama onko kotiäiti vai uraohjus, jokainen täällä yrittää vaan parhaansa. Ja siihen ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa.
Ajattelen jota kuinkin samalla tavalla kuin aloittaja.
Haluan että mies on vahvempi osapuoli.
En ymmärrä mitä hienoa tuossa "itsenäisyydessä" on... Minusta on ihanaa kun saan tarvita miestä ja mies minua.
Kyllä minäkin voin käydä töissä, mutta haluaisin että henkisesti saisin kuitenkin olla se vähän heikompi ja pienempi osapuoli.
ja olis tosi ihanaa olla kotiäitinä jos olis lapsia.
Minäkin ajattelen samoin kuin aloittaja.
Valitettavasti nykypäivänä ei pärjää yhden ihmisen palkalla. Naisen on pakko mennä töihin jos ei ole sattunut naimaan hyväpalkkaista tai rikasta miestä.
Usein tuolla avioero ja avioliitto palstoilla miehet itkee sitä kun vaimot ei käy työssä, vaan laiskottelevat kotona lasten kanssa ja miehen pitää raataa ja rahat ei riitä mihinkään… Miehen työn tulee olla niin hyväpalkkainen jotta hän voi tosiaan elättää perheensä. Tuntuu siltä että monessa liitossa on sovittu niin että vaimo hoitaa kodin ja lapset ja mies tienaa mutta kun se yhden palkka ei riitäkään tulee pahaa mieltä ja katkeruutta kun mies ei pysty pitämään omaa osuuttaan sopimuksesta.
Tämä riippuvaissuhde nimenomaan aiheuttaa tuollaista katkeruutta varmasti todennäköisemmin silloin, kun suhteessa on ongelmia. Pätee ihan muuallakin kuin parisuhteessa, itsenäistä ihmistä on vain helpompi kunnioittaa. Toisaalta ei se kolikon kääntöpuolikaan ole auvoa, jos molempien uran vuoksi ei jää aikaa lapsille saati parisuhteelle.
Ajattelen aloittajan kanssa samalla tavalla. Haluaisin elää aloittajan kuvaamalla tavalla. Haluaisin tarjota tulevalle vaimolleni (jota en ole vielä löytänyt) mahdollisuuden jäädä kotiin hoitamaan lapsia, jos sellaisia tulee ja jos hän haluaa.
Valitettava tosiasia kuitenkin on, että todennäköisesti minulla ei ole sellaiseen mitään mahdollisuutta. Nykypäivänä ei yhden miehen palkalla osteta asuntoa ja kaikkea muuta, mitä normaali keskiluokkainen elintaso vaatii. Tämä on vain kylmä fakta.
Miehen pitäisi tienata yli 7000 e/kk, jotta tuo olisi Helsingin seudulla mahdollista ja tuollaisilla ansioille useimmat eivät pääse koskaan. Nekin, jotka pääsevät, yleensä yltävät tuollaisiin ansioihin vasta sitten, kun lapset ovat jo teini-iässä. Hyvinvointivaltio, progressiivinen verotus ja ns. tasa-arvoistuminen tarkoittavat, että koulutettujen toimihenkilöiden palkat ovat suhteessa laskeneet. Vielä sotien jälkeen ylemmän keskitason virkamiehellä oli varaa elättää kotirouvan lisäksi talouden- ja lastenhoitaja, mutta nuo päivät ovat ohi.
Niin jalona kuin pidänkin aloittajan ajatusmaailmaa, joudun toteamaan, että esimerkiksi minussa ei olisi miestä täyttämään hänen toiveitaan. Se saa minut tuntemaan itseni vähemmän mieheksi.
No miksi et palaa koulun penkille takaisin ja kouluta itseäsi sellaiseen työhön, josta saa yli 7000 e/kk.. Siis jos kerran haluaisit elättää naisesi. Miksi tyytyä vähempään mitä toivoo?
Se, että jää katselemaan tilastotietoja eikä edes yritä, on pelkästään noloa.
Kerrotko missä voin kouluttautua ammattiin, jossa tienaa alle 30-vuotiaana 7000 e/kk.
Minä tienaan 8000-10 000€ kuussa bruttona ilman koulutusta. Olen käynyt lukion ja työskentelen liikelahjojen myyjänä.
Hienoa, mutta kertoisitko missä voin kouluttautua ammattiin, jossa alle 30-vuotias tienaa 7000 e/kk tai enemmän.
Minä tienaan tällä hetkellä 40 000-50 000 e vuodessa bonuksista riippuen. Koulutukseni on KTM.
http://www.iltalehti.fi/seksuaalisuusjasuhteet/2012011914944134_se.shtml
Mutta tuo edellyttää myös että olet hyvä panemaan. Ja että todella hoidat kotia, etkä makaa sohvalla sipsejä syömässä ja televisiota katsoen.
Arvon miehet, tätä n24 haluaa viestillään teille sanoa:
Haluan viettää päiväni ahtaamalla läskin selluliittiperseeni sohvalle ja ahmia suklaata, samalla katsoen tuutin täydeltä saippuasarjoja.
En murehdi raha-asioista, koska mieheni painaa pitkää päivää töissä ja maksaa kaikki laskut. Vastineeksi lämmitän hänelle mikrossa eineslaatikon.
Ja toki pidän itsestäni huolta, käynhän joka päivä suihkussa.
Juuri näin. Epäilyni on herätetty. Mitä jos minä ehdottaisin toisin päin, että minä jään kotisohvalle makoilemaan ja katsomaan saippuasarjoja tai pornoa kaljaa juoden ja makkaraa syöden ja emännän tehtävänä on kantaa säkeittäin rahaa kotiin. Mahtaisiko saada laajaa kannatusta?? Samallahan emäntä voisi tuoda kotimatkalla hotdogia, ranskiksia ja hampurilaisia nakkikioskilta. Meneekö läpi? Voisinhan minäkin kasvattaa kaljamahaa ja selluliittipersettä!
Mikäs siinä, omat huvittelut nainen tosin sitten maksaa omasta pussista, mutta hetkonen, millä rahalla?
Faktahan on vain se, että molempien kuuluu käydä töissä, sitten kun mies välillä käy baarissa ei siitä auta inistä ja se etelänmatka jonka mies tekee yksin? Ai niin tosiaan mies käy töissä ja omia rahoja ne vain on.
Niin se vaan on, että turha ainakaan omasta mielestä odottaa mitään ylellisyyttä jos mies on ainoa joka tienaa jotain. Itse en ainakaan makselisi.
Kateellisten panettelua.
Miehen kuuluu olla johtaja -hahmo, älkää nyt jätkät yrittäkö alentaa itseänne!!! Näinhän on ollut maailman sivu, että mies rakentaa asunnon ja hankkii pesueelleen ruokaa, nainen hoiti majan ja lapset ja ruuanlaittopuolen. Nyt toki on asiat vähän monimutkaistuneet kun ns. perustarpeita on niin paljon ja markkinatalous "vaatii" kahta henkilöä tienaamaan perheestä ...
Mutta mistä tämä ketju alunperin lähti ... niin miellyttävästä naisen mielipiteestä että haluaisin tavata hänet ... venäläisillä naisilla on pääsääntöisesti täällaiset ajatukset, ainakin useimmilla tuntemillani, vaikka monesti tosiasia on, että hän haluaa sanoa "kaapin paikan" sitten pidemmän päälle ... mutta jatketaan mielipiteiden vaihtoa ... ja toivon että nimimerkki "Näinkin... n24v" ottaa yhteyttä
Ei se ole pelkkä markkinatalous joka vaatii... esim. puolisoiden yhteisverotuksen poistaminen ja muut yhteiskunnan uudet lakisääteiset menot on pakottanut naiset töihin.
Joku aika sitten haastateltiin telkassa venäläisiä naisia, jotka olivat kampaajalla laittamassa hiustenpidennystä. Toimittajan kysyttyä "mistä rahat", he vastasivat että mies maksaa. Kyllä kelpaisi monelle suomalaisellekin naiselle, että mies maksaa hänelle auton, vaatteet ja ulkonäön (kampaajat ja kynnet), personal traineit, tuo kukkia töistä tullessaan ja hemmottelee muutenkin. Mutta kun nykyään saa vaihtaa itse autonsakin (sen itse ostamansa) renkaat, ei ne kynnet edes kestäisi.
on miehiä, jotka ei halua vaimoa elättää ja hoputtavat vaimon työhön kodin ulkopuolelle, itse ajelee hienolla autolla ja vaimo raataa työssä ja kotona, mutta hän onkin "suuri johtaja"ainakin omasta mielestään..
Kotirouvuus ei ole ikinä ollut Suomessa vallalla ja muutama vuosikymmen sitten..älä nyt viitsi, nelikymppiset ja sitä vanhemmat nauraa sinulle.
"Ei kotiäitinä olo ole mitään laiskottelua, raskasta 24/7 jatkuvaa päivystystyötä."
Kuka oikeasti vertaa normaaleja kotitöitä oikeaan työhön? Tällä perusteella minäkin voisin ilmoittaa cv:ssä opiskelevani ja tekevän kolmea eri työtä - tosin työnantaja tuskin hyväksyisi omaa kotia yhdeksi työpaikakseni..
Niin, sinulla ei selkeästi ole lapsia tai et niitä yksin ole puolta päivää kauemmin hoitanut.
Hyvä kun yhden henkilön taloudessa reilun parin tonnin palkasta jää kuukausittaisten menojen ja lainojen lyhennyksen jälkeen muutama saturainen säästöönkin.
Kohtelen naista mielelläni naisena, mutta perheen kanssa leipää on pakko olla tuomassa kaksi. Ei yhden ihmisen tulot riitä millään.
No lukisit vähän parempipalkkaiseen ammattiin. Se, että olet duunari duunarin palkalla on varmasti oma valintasi.
Ei huono idea ja hieman työkokemusta haalittuani aionkin jatkaa johtamistehtäviin. Perus IT-alan insinöörin palkka ei mikään hirveän hyvä ole, varsinkin kun työvoimaa on nyt tarjolla vaikka kuinka paljon, niin veikkaan, että moni duunari repii jopa parempaa palkkaa. Mutta tässä on kuitenkin mainio mahdollisuus tehdä yliopiston opintoja työn ohessa.
Silti en opiskele siksi, ettei vaimon tarvitsisi ikinä tehdä yhteisen elannon eteen mitään.
Ei oo maajusseilla tommosia ongelmia. Navetassa ja sikalassa käy mies ja nainen, pellolla tai viljelyksillä kanssa! Ainoa on että mies on usein se joka teurastaa ruoan. Kyllä vanhaankin aikaan osattiin ja mun mummo hoiti ja elätti pieniä likkoja kun vaari kävi sodassa! Että silleen... onko nykyään ihan pakko rajottaa ittensä valitteen kahdesta paskasta: ei lapsihaaveita tai ei omaa elämää jos jompikumpi ei oo hyvätulonen? Ei... ihmisten pitäs itte tuottaa omat juttunsa eikä silleen että sähkö tulee jostain olkiluodosta ja ruoka kaupan muovikääreestä, ne vaatii pirusti turhaa työvoimaa semmoset ja sitten tulee just tämmösiä että joko lapset tai oma elämä.
Kauemmas kaupungista mentäessä tontit halpenee, siitä vaan rakentaan omii unelmia, ei ne netissä toteudu. Itestään lämpiävä kasvihuone jolla hoitaa talonki lämmityksen talvella ja luonnonmukasta viljelyy niin ei tarvi traktorii mut sama sato eri lajit. www.kaupunkiviljely.fi
Tätä oon suunnitellu kesästä asti. Saa sitä kuuluisaa itsenäisyyttä vähän enemmän kun normiduunissa käyvä, sitten joskus ku on pankkilaina otettu ja maksettu. Molemmat voi olla kotona päivät pitkät ja käyä kanalas ja puutarhas.
No jaa..
Minä haluan naisen joka osaa ajatella ja ottaa vastuutakin. Mielellään töihinkin tuo menee.
Ei siinä mitään vikaa ole.Vaan et sinä nyt jotenkin enempi nainen (tosinainen?) tosin ole, kuin nuo muut.
Minkä retrosovinisti seuran mietelauselma sä muuten olet? Kuulostaa ihan joltain 50-lukulaiselta tv-sarjalta.
Anteeksi, onhan asenteeni varmastikin loukkaava... Kuten sanoin... se on ihan ok. Henk.koht kaipaan naisesta enemmän kuin palvelijaa.
todellakin... jos itse olisin mies, kiertäisin kaukaa...! :D
Et sinä mikään tosinainen ole vaikka moista kuvitteletkin.. En koskisi pitkällä tikullakaan tuollaiseen. Etoo pelkkä ajatuskin!
Kun näitä naisten profiileita selailee, niin tunnut olevan todella harvinaisuus. Suurin osa naisista kun elää joko sitä biletysvaihettaan (tai myöhäistä sellaista) tai sitten ei tiedä mitä haluaa "en mie tiiä mitä haen, haenko mitään, kunhan kattelen" VOI HYVÄ IHME! Mikä näitä nykyajan ihmisiä oikein vaivaa kun ei voi eikä halua sitoutua suhteeseen???
Jos et ole miehen kaveri, niin hän hankkii neidon, joka on kaikkea tuota ja myös kaveri. Ja tuo kaiken tuon lisäksi rahaa kodinhoitoa varten. Ei ennenkään nainen pelkästään kotia hoitanut. Urbaanit legendat ovat niitä naisia varten, jotka haluavat itselleen miljonäärin elättäjäksi. Sellaisen saat kun myyt itsesi rahalla pohatalle jalkavaimoksi.
Nykyään haukutaan juntiksi, jos pitää tällaisesta työnjaosta.
Tuo on hyvä ja oikea tapa elää, jos saa siitä iloa. Useimmat naiset haluavat muuta ihan järkisyistä. Kotona perhettä kertymällä on täysin riippuvainen raha-asioissaan toisesta. Ja niin riippuvainen, ettei kotiin jäävälle kerry esim. eläkettä. Sitä ei ehkä heti kakskymppisenä murehdi. Tosiasia kuitenkin on, että monet meistä kokevat jo nyt oman työeläkkeensä liian pieneksi.
Toinen poinnti on se, että kotona ollessaan vaimolle karttuu vähintään se 30 000/vuosi tappiota oman tulon muodostuksessa ja samalla se summa on pois perheen kokonaistuloista. Kaikki on puolison maksamaa ja puolison omistamaa.
Jos tulee ero tai tyhjä olo kun lapset ovat kasvaneet ja lentäneet pesästä on kotiin jääneen ammattitaito (jos sellainen on hankittu) rapistunut ja työllistyminen on hankalaa.
Jos jättää vastuun elämästä toiselle on se vaara, että ei pärjää kun elämä roiskaisee märällä rätillä päin naamaa.. vaan on ehkä roikuttava huonossa parisuhteessa tai istuttavan kelan tiskillä itkemässä..
Ja kuten sanoit: teet 24/7 raskasta duunia palkatta. Samaan aikaan kun puolisosi saa rahaa, käyttää rahaa ja vielä laiskottelee kotona.
Hemmetti, mä otan sut vaimoksi heti!
Ei ne kotihommat mitään 24/7 raatamista ole. Minä olen kotona kahden lapsen kanssa mieheni tehdessä pitkää päivää töissä. Olen laskenut kotitöihini menevän keskimäärin päivässä 3h ja loput olen tietokoneella tai tv:n ääressä katsellen saippusarjoja. En haluaisi vaihtaa osia mieheni kanssa! Kotipiian elämä on helppoa. :)
Oot todella hyvä äiti,kotitöiden jälkeen koneelle tai telkkarin eteen,missäs välissä sä leikit sun muksujen kanssa ? Käyt niiden kanssa ulkona ? Ei ihme ettet haluais vaihtaa paikkaa ukkos kanssa,sullehan kaikki kannetaan nenän eteen,sä vaan istus siellä ruutujes ääressä päivästä toiseen...sellasta,oikein peukkua pitäis näyttää...
Että inhoan sanaa tosinainen... noh jos tosinainen todellakin on kuvailemasi ilmestys, niin en ikinä halua tulla kutsutuksi tosinaiseksi :D
Haluan huolehtia omista raha-asioistani! En halua yhteistä tiliä, jotta toinen voi kytätä mihin on rahaa käytetty. Itse ansaitun saa myös itse käyttää.
En jaksa omiakaan vaatteita silittää niin en kyllä miehenikään vaatteita silittäisi x)
En todellakaa väitä että kotiäitinä olo olisi mitään laiskottelua! Varmasti raskaampaa kuin moni "oikea työ". En itse vain haluaisi tai kykenisi siihen edes kirveellä... Elän tasan tarkkaan itselleni. En silti ole itsekäs, joku voisi väittää että lasten hankkiminen on itsekästä mutta en aio siihen mennä...