Naisystävä valittaa ikään kuin huomautuksina omiasta painostaan ja sen lisääntymisestä silloin tällöin. Uskon että hän haluaa vain kommentteja "hyvältä sinä näytät"
Yrittää näköjään laihduttaa mutta paino näyttää vain nousevan. Ei se muuten haittaisi mutta kun paino nousee -> seksi latistuu -> ihminen laiskistuu -> ei jaksa tehdä mitään eikä mennä mihinkään -> parisuhde loppuu
kysysymys siis naisille, ja sinä sukkahoususetä, et ole nainen vaikka sinulla onkin sukkahousut jalassa, mene pois !
1. Miten voin kannustaa laihduttamaan ilmaan loukkaamista?
2. Miten voin kannustaa liikkumaan enemmän ja ahmimaan roskaruokaa vähemmän ?
Pieni ylipaino ei haittaa, mutta painon lisäys on loputon kierre ja sivuoireet on sellaiset joita en halua seurata vierestä
Yrittää näköjään laihduttaa mutta paino näyttää vain nousevan. Ei se muuten haittaisi mutta kun paino nousee -> seksi latistuu -> ihminen laiskistuu -> ei jaksa tehdä mitään eikä mennä mihinkään -> parisuhde loppuu
kysysymys siis naisille, ja sinä sukkahoususetä, et ole nainen vaikka sinulla onkin sukkahousut jalassa, mene pois !
1. Miten voin kannustaa laihduttamaan ilmaan loukkaamista?
2. Miten voin kannustaa liikkumaan enemmän ja ahmimaan roskaruokaa vähemmän ?
Pieni ylipaino ei haittaa, mutta painon lisäys on loputon kierre ja sivuoireet on sellaiset joita en halua seurata vierestä
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ikuisuuskysymys... Siis naisen kysymyshän sisältää ajatuksen: kelpaanko?
"Kannustaa laihtumaan" -ajatus kuulostaa pikkuisen asenteeltaan, ettei toinen kelpaa, joten muutu, laihdu. Haluamasi asia on näin kalastettu vaarallisilta vesiltä. Esittäisin vastakysymyksen: Oletko itse valmis muuttumaan naisen tähden? Tai uhrautumaan?
mutta oletko harkinnut:
Näyttää omaa esimerkkiä...?
Pyytää mukaan liikkumaan?
Syödä itse terveellisesti, ja tarjota vähemmän kiusauksia?
Aloittaa yhteinen projekti parempien elämäntapojen puolesta?
On lähtökohtaisesti väärin että miehen pitäisi alkaa syödä terveellisemmin, jos hän kerta ei ole lihonut ja voi olla vaikka kuinka hyvässä kunnossa. Miksi miehen tarvisi pyytää nainen mukaansa liikkumaan jos hän vaikka nauttii omana aikanaan yksin liikunnasta. Miten ottaa toinen mukaan jos toisella on niin paljon heikompi kunto ja siinä jää sitten oma liikunta tekemättä kun on jo palattava kotiin. Yhteinen projekti voi olla se nainen jolle suunnitellaan miten hän liikkuu ja kuinka paljon, mutta ei miehen tarvi jos hän on jo hyvässä kuosissa.
Tuskin terveellisesti syömisestä on kovin paljoa haittaa, vaikka ei olisikaan lihonut. Naisen kanssa voi käydä liikkumassa erikseen ja käydä omat lenkkinsä myöhemmin.
Tosin on kyllä totta, että motivoi varmasti enemmän liikkua oman tasoisen kanssa. Eli kannattaa yrittää saada naisen ystävää kiinnostumaan myös kuntoilusta, jotta he voisivat kuntoilla yhdestä. Tosin oman kokemukseni mukaan koko ikänsä liikkumattoman ihmisen motivoiminen liikuntaan on aika toivotonta. He ovat yksinkertaisesti liian surkeita kaikissa lajeissa, jotta innostuisivat niistä.
"On lähtökohtaisesti väärin että miehen pitäisi alkaa syödä terveellisemmin, jos hän kerta ei ole lihonut ja voi olla vaikka kuinka hyvässä kunnossa"
-On täyttä skeidaa väittää olevansa OIKEASTI hyvässä kunnossa jos ei liiku ja syö terveellisesti. Tämä fakta pätee katsomatta sukupuoleen.
"Miksi miehen tarvisi pyytää nainen mukaansa liikkumaan jos hän vaikka nauttii omana aikanaan yksin liikunnasta."
-Koska hän rakastaa naistaan ja haluaa tämän parasta ja haluaa panostaa parisuhteeseensa. Vai onko tämä täysin utopistinen ajatus joillekkin..?!
Eli luetun ymmärtämisesi ei ole vahvin puolesi. Eli eihän kirjoittaja väittänyt ettei liiku ja syö hyvin missään vaiheessa kirjoitustaan. Ihan turha siis aloittaa vaahtomista ja ensi kerralla yritä ymmärtää teksti paremmin.
Minulle utopistista on tuollainen meukaaminen kun herra ei itse ymmärrä lukemaansa tekstiä.
juu oma esimerkki ainakin alkupotkaisuksi.ruokavalio myös uusiksi.
joidenkin ihmisten luonne on vain sellainen,että salataan ja itsehillintää ei ole.
anna vaan loukkaantua,itsepähän jokainen kilonsa kantaa ja jos niistä liioista haluaa eroon niin tehköön myös asian eteen jotain itse.peilin eteen vain katsomaan totuus.
en itsekään voi sietää ylipainoa kumppanillani. onhan se jo yleisterveydenkin kannalta hyvä,että on normaalipainoinen.
syömme terveellisesti,liikumme ja liika stressi pois.ei pidä hamstrata liikaa ohjelmaa itselleen.rentoutuminen onnistuu kotonakin puuhastellen.
Sano suoraan, että sua vaivaa tuo asia. Mä ainakin arvostan mieheltä suoraa puhetta. Asiallisella sävyllä, mutta rehellisesti ilman voimasanoja. Ei tarvi haukkua eikä nimitellä, mutta kertoa kuinka tursuminen vaikuttaa suhun sekä häneen.
Ärsyttävintä on kehua, jos ei tarkoita sitä mitä sanoo. Tietysti jos sun emäntäsi on herkkähipiäisempi, niin se loukkaantuu. Mutta ehkä silti rehellisyys on avainsana ongelmien selvittelyssä, ennen loukkaantumista.
Niin. Minäkin periaatteessa arvostan avoimuutta ja rehellisyttä, mutta... Mieheni on elämässäni ainoa ihminen, joka ei ole KOSKAAN, ei vitsillä, ei suutuksissaan, ei hyväntahtoisen huolestuneena tai millään muullakaan tavalla huomauttanut minulle painostani tai laihtumisen tarpeesta. Ja kun joku vihdoin varauksetta hyväksyy minut, se auttaa arvostamaan itse itseään... laihduin 45kg ja olen ensimmäistä kertaa sitten taaperoiän normaalipainoinen.
Toki aloittajalla on täysi oikeus ottaa huolensa/harminsa asiallisesti esille, mutta sitä ei kukaan takaa että se auttaa...
Samaa kehumisen kalastelua ilmenee myös omalla naisellani. Sanon siihen ihan suoraan, että et sinä vielä lihava ole vaikka vähän läskiä onkin. Lisään vielä että liikkumalla sitä kyllä helposti laihduttaa muutaman kilon. Ei kehumaan ainakaan kannata ruveta jos ei itse pitäisi siitä että toinen olisi lihava. Sille ei voi mitään jos toinen suuttuu totuudesta.
Minä liikun itse joka päivä noin tunnin jotta ei paino kasvaisi. Lisäksi syön terveellisesti ja en syö kuin harvoin mitään karkkeja. Vaimon käsitys laihduttavasta liikunnasta on vähän omituinen kun hänen mielestään jo 20 minuuttia on pitkä rupeama ja tähänkin olen avoimesti sanonut että se ei riitä laihduttamaa ikävä kyllä. Vaimo on siis työtön ja minä käyn töissä ja silti jaksan liikkua. Ei lapsia, molemmat kokkaa, molemmat siivoaa ja näinollen vaimon pitäisi helposti jaksaa liikkua vaikka pari tuntia päivässä.
Siis minkä ikäisiä olette? Miten 20 minuuttia voi tuntua jonkun mielestä pitkältä ajalta liikkua? Onko vaimosi kenties masentunut, kun ei jaksa? Jos, niin siihen on haettava apua. Oletan, että ette ole vanhoja, joten tuollainen suhde liikuntaan ei ole terve.
Kuulostaa siltä että sanomisesi ei ole kovin tehokasta...vai ?
Jos on kotona ja työtön -ei lapsia, niin pitäisi NIMEN OMAAN liikkua ja saada sitä kautta motivaatiota, energiaa ja positiivisuutta. Eikä kylpeä itsesäälissä kotona suklaata mässyttäen
Se on niin helppo meidän ulkopuolisten sanoa mitä pitäisi. Mutta kun ei meistä kukaan ole sen naisen sisällä ja tunne sen naisen tunteita. Tiedä niitä syitä miksi on liikunnasta tullut vaikeaa. Kaikki ei ole niin mustaa ja valkoista.
Ehkä henkin tai fyysinen olotila ei kertakaikkiaan ole paras mahdollinen ja innostanut liikkumaan? Ihminen on iso kokonaisuus mihin vaikuttaa kaikki fiiliksetkin. Jos parisuhde ei toimi, on huolia, on vaivoja on mitä vaan, niin helposti jää joku muukin asia rempalleen. Vaikka näennäisesti kaikki edellytykset ulkopuolisen silmin pitäis olla toimintaan.
Ehkä henkinen piti kirjoittaa...
Me alettiin miehen kanssa pitämään liikuntapäiväkirjaa HeiaHeiaan, tai minä sen ekana aloitin ja intoiluni tarttui ukkoonkin. Nyt on 10 kk harrastettu aktiivisesti liikuntaa ja hyvältä tuntuu. Tulokset tulee hitaasti, mutta tärkeämpää on löytää se innostus liikuntaan.
Itse en ole ylipainoinen, mieheni on vähän. Minun silmissäni hän on kuitenkin oikein ihana ja sopiva. En suosittele huomauttelemaan läskeistä tai ylipainosta tai seksin latistumisesta.. ei kukaan sellaista halua kuulla. Kehu mielummin reippautta ja jaksamista urheilusuoritusten jälkeen ja suunnitelkaa yhdessä terveellistä ruokavaliota teille molemmille.
Mieheni sanoi yllättäen ja suoraan että olen lihonut. "Et ole enää samanlainen tyttö kuin tavatessamme". Ei edes yrittänyt kaunistella selluliitin ja rasvan kerääntymistä vartalooni.
Olihan se shokki. Mutta jollainlailla se oli kuin totuus olisi avattu aiemmin sokeiden silmien eteen. Näin tosiaan oli käynyt, ja totuus tietysti satutti mutta toisaalta "potkaisi per*iille".
Hän sanoi että toki rakastaa minua aina, ihan sama minkäkokoinen olen, mutta että toki hän toivoo että voin hyvin, olen terve ja näytän kauniilta, kuten tavatessamme kun paino oli vielä kurissa.
Olen kiitollinen että hän sanoi sen ääneen. Yhteistuumin päätimme rahoittaa minulle kuntoilukeskussopimuksen vuodeksi. Vaihdoin ruokavalion ja aloin käymään salilla. Onneksi taustalla oli ennestään harjoitettu liikunta, olin muutaman vuoden taukoa ennen harrastanut paljon, alkukankeuden jälkeen oli helppo päästä rytmiin.
Nyt on lähtenyt 4 kiloa, ja olen palannut normaalin rajoihin. Tavoitteena olisi ainakin 3 kiloa lisää. Erotiikkapuolella elämä on parantunut ja huomaan miten on helpompi ja mukavampi olo kun housut ei purista.
Suosittelen suoraa palautetta jossa ei kaunistella asioita. En sano että kaikki naiset kestävät kuulla sen, mutta ainakin minulla se auttoi.
Etkö tuossa vaiheessa kaivannut mieheltäsi mitään vastapalvelusta ? Vai koitko ylipäätään tuon kuntoilun rasitteeksi-taakaksi, vaiko positiivisesti?
Vastapalvelusta? Ei kö se jo ole miheltä palvelus, että auttaa muuttamaan elämäntapaa?
Eihän kuntoilu ole mikään rasite ja taakka, se kuuluu normaaliin elämään. Minusta läski on rasite ja taakka. Huomasin kyllä itsekin miten tukalan olon lisäpaino teki kroppaani. Totuus on vaan se, että hoikempana on mukavampaa. Ihan erilailla tuntuu miehen kosketuskin pienen vatsan päällä, kun se ei roiku hillittömästi kuin perunasäkki - tuntee itsensäkin haluttavammaksi.
Eikö siinä pitäisi pikemminkin kiittää ja antaa miehelle vastapalveluksia, kun hänen sanomisensa sai naisen ottamaan itseään niskasta kiinni.
Ei ole mitään salaisuutta. Ainut salaisuus on se, että sillä hetkellä kun hän sattuu haluamaan sitä itse, hän toteuttaa sen, eikä se ole oikeastaan edes vaikeaa. Vaikea kysymys on se, mikä muuttaa ihmisen motivaation.
Tuo on kaksipiippuista, että jos hän kokee sinun rakastavan häntä ehdoitta, hän voi kokea, että kerrankin on sellainen ihminen, jonka kanssa voi olla oma itsensä ja elää juuri niinkuin kokee hyväksi, eli hänen elämäntavoillaan.
Hänellä itsellään pitäisi olla tavoite painonpudotukseen, mutta jos olemme hänen kengissään, miksi pitäisi? Sinä rakastat häntä ja hän itseään. Kaikki on hänellä hyvin. Ei hän ehkä edes ajattele koko asiaa.
Vain omasta päätöksestä ja ideasta lähtee kaikki muutos. Kukaan ei saa toista muuttumaan ainakaan pysyvästi mihinkään. Ainut asia voi olla järjestää olosuhteet ja tietoa, joista hän voisi innostua mutta sitä innostusta ei voi tehdä. Se tulee jos on tullakseen.
On vaikea todella kohdata itsessään se, että hyväksyykö toisen juuri sellaisena kuin hän on. Ja kun huomaa, että ei täysin hyväksy, voi vain käsitellä niitä omia tunteitaan. Ongelma ei ole välttämättä niinkään paino, kuin sen ajatuksen sietäminen, että itse huomaisi hyväksyvänsä toisen painon.
Jätä se, niin paino laskee, kun ruokahalu menee. :D No ei vaan, keino toki on tehokas, mutta julma.
Laihduttaminenhan ei yleensä auta. Paino saattaa tippua vähän ja tulee sitten korkojen kera takaisin. Sen sijaan pysyvät muutokset ruokavaliossa, ruuan määrässä ja liikunta auttavat. Yksi mikä tulee mieleen, on ehdottaa jotain yhteistä liikuntamuotoa. Käykää kävelemässä, uimassa, mitä nyt mieleen tuleekaan. Kokeilkaa eri liikuntamuotoja. Vaikka jotain sellaista, jota kumpikaan ei ole kokeillut, ehdotat että haluaisit kokeilla pitkospuuvaellusta ja haluat kokea sen rakkaasi kanssa. Pientä romantiikkaa siis peliin. ;)
Tutustu terveelliseen ruokavalioon ja tee hänelle ruokaa. Tee vain sopivan pieni annos, jonka jaat molemmille. Ei tietysti liioitellun pieni. Laita hänelle annos lautaselle kasviksineen. Tämäkin on romanttinen ele ;) Tietysti osoitat että teet sen koska haluat ilahduttaa laittamalla hänelle pöydän valmiiksi. Kynttilät ei varmaan haittaa.
Voit olla kannustamassa häntä ottamalla terveyshaasteen yhteiseksi projektiksi. Elät siis mukana, vaikkei sinun tarvitsisikaan painoa pudottaa. Samaa terveellistä ruokaa voit silti syötä. Ei mitään pussikeittoja, vaan kasviksia paljon eri muodoissa ja muuten niukasti lihaa, kalaa, rasvaa.
Kannusta häntä sanomalla että tiedät hänen haluavan pudottaa painoaan ja haluat olla tukemassa häntä asiassa. Haluat hänen onnistuvan, voit vaikka sanoa että olet itsekin ajatellut alkaa harrastamaan lisää liikuntaa ja tekemään ruokaremontin. Kehu pienistäkin muutoksista, tyyliin "oho, on sulla kyllä jo selkeästi tuosta lähtenyt". Vaikkei se nyt ihan niin tavattoman selkeää vielä olisikaan. ;)
Minulla on kokemusta ylipainosta, laihduttamisesta. Ihan pahin on, jos toinen vetelee karkkia ja pullaa ja pitää vain peukkuja toiselle. Kun itse on saanut tsempattua, ja toinen tulee pullapussin kanssa ja sanoo että teki niin mieli. Parempi syödä vaikka salaa niitä herkkuja, sen siis joka ei ole se laihduttaja. Yksin ollessa oli helpointa, kun sai itse määrätä mitä kaupasta ostaa. Samoin rakastuminen sai sellaiset endorfiinit aikaan, että paino putosi kun ei malttanut syödä.
Niin se roskaruoka, sille voisi sopia jonkin rajoituksen. Mieluummin tietysti ei ollenkaan, käykää vaikka sen sijaan paremmassa ravintolassa syömässä hienosti. Jälkiruokineen kaikkineen, jos kerran kuussa käy, niin ei haittaa. Voisko se olla vaikka palkkio molemmille onnistuneesta terveellisemmästä elämästä muuten?
alkuajoista n. 20kg. Ollaan oltu yhdessä 6 vuotta.
Sanoin hänelle suoraan, että jollet nyt rupea tekemään tuolle
ylipainolle jotain, niin saat pakata laukut ja häipyä.
En rupea valaan kanssa peuhaamaan.
Keräsin rohkeutta sanoa noinkin rajusti ja odotin "pientä"
hepulikohtausta. Kuinka kävikään, muija sanoi mulle että
lyödään vetoa, paljonko hän pystyisi läskejä karistamaan
kuukaudessa. Perhana, hävisin vedon, mutta sen minkä rahassa
hävisin, voitin kammarissa ;-)