Mikä muuttuu avioliitossa?

Kysyin kerran papilta, miltä hänestä tuntuu vihkiä pareja avioon, kun tietää, että hyvin moni liitto päätyy kuitenkin eroon. Vastaus taisi muuten olla pappimaisen ympäripyöreä, mutta se jäi mieleen, että hän kertoi kysyvänsä kaikilta kauan yhdessä / avoliitossa eläneiltä: "minkä asian odotatte muuttuvan avioon astuessanne?".

Hän sanoi myös, että vastaus on aina sama: muutosta odotetaan. Jotenkin surullista, että kukaan ei uskalla sanoa ääneen, että muutos tulee vuorenvarmasti eikä se ole parempaan päin. Ihmiset odottavat onnea väärästä suunnasta eikä ainakaan pappi voi sitä sanoa ääneen, hänen pitää kertoa jopa vasten tahtoaan, että kahdesta tulee yksi, kun joku korkeampi siunaa jutun.

Mikään ei muutu. Emme moista odottaneetkaan 10 vuoden kihlauksen jälkeen. Ihan kivasti menee. Luulisi että ne 1/2 päätyisivät eroon siitä avoliitostakin mikäli päättäisivät olla menemättä naimisiin?

Koska tuollaisia mietit, niin älä mene naimisiin. Sinulle parasta...ja ehkä muillekin.

Naimisiin meno on erityisen tärkeää verottajan kannalta katsoen, saadaan tietokantaan täppä kohtaan joka helpottaa huomattavasti hallinnollisia asioita.

Mikään ei muutu. Avioehtoa kannattaa harkita.

"No miltäs nyt tuntuu? Mites on avioliitto muuttanu elämää?" Multa ja mun mieheltä kysyttiin tuota naimisiin menon jälkeen ihan kyllästymiseen asti. Vastaus oli aina sama, että ihan hyvältähän tää tuntuu, mutta eipä tässä mikään ole oikeastaan muuttunut. Joskus jopa sain tyrmistyneen vastauksen, että kai sen elämän nyt pitää jotenkin muuttua avioliiton myötä, ja sitä jäin kyllä sitten vähän haavi auki ihmettelemään. Me oltiin ennen naimisiin menoa reilu neljä vuotta yhdessä ja asuttiinkin yhdessä jo pitkään. Mitä hittoa se "tahdon" olisi siinä muuttanut? Mulla on nykyään kaksi sormusta vasemmassa nimettömässä, papereihin saa joskus ruksata kohdan "avioliitossa" ja mies kutsuu välillä vaimoksi, mutta ei meidän arki siitä mihinkään muuttunut. En oikein ymmärrä sitä ajatusta, että avioliitto muuttaa suhdetta, tai jotkut ehkä sanoisi jopa että pilaa suhteen. En usko, että avioliitto korjaa huonon suhteen, mutta en myöskään usko, että se pilaa hyvän. Jos eroaa niin eiköhän se vika ollut siinä suhteessa alunperinkin, eikä missään papin aamenessa.

Miksi siis mennä naimisiin? En tiedä. Jotkut ehkä menevät itse hääjuhlan takia naimisiin. Aika hölmö syy, tietenkin. Itse olisin mennyt naimisiin vaikka maistraatissa muutaman todistajan läsnä ollessa, mutta miehen toivomuksesta järjestettiin keskikokoiset juhlat, missä oli tärkeimmät henkilöt paikalla. Nyt jälkikäteen olen ihan onnellinen siitä, sillä siitä päivästä jäi monia kauniita muistoja. Juridisia syitä toki on, ja vaikka niitäkin naimisiin menosta aikoinaan keskustellessamme sivuttiin, ei ne olleet kuitenkaan meille mikään pääsyy mennää naimisiin. Me vaan haluttiin mennä naimisiin. Se tuntui oikealta ja luontevalta ratkaisulta. Aiemmin ajattelin, että voin hyvin olla menemättäkin naimisiin, ja jos mies ei olisi halunnut mennä naimisiin, olisi se ollut ihan ok, mutta jotenkin se avioliitto vain alkoi tuntua hyvältä ratkaisulta. Kai se oli meille luontainen askel eteenpäin. Meillä oli hyvä, vakaa suhde ja yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia. Avioliitto tuntui sopivalta. Eikä sitä kyllä ole tarvinnut katua. Ihan yhtä paljon rakastetaan toisiamme nyt kuin hääpäivänäkin, ellei jopa enemmänkin. Avoliitto voi olla ihan yhtä hyvä ratkaisu. Jos ei vaan halua mennä naimisiin niin ok, mutta jos haluaa mennä naimisiin, mutta ei niin tee sen takia, että pelkää suhteen menevän huonompaan suuntaan, on se minusta ihan yhtä tyhmää kuin mennä naimisiin sen takia, että toivoo suhteen muuttuvan paremmaksi.

Ei mulla mitään hienoa vastausta ole siihen, miksi ihmiset menee naimisiin. Voin vaan sanoa, että itse halusin mennä naimisiin, koska rakastin miestäni niin paljon. Ehkä siihen vaikuttaa myös se, että suvuissamme on paljon pitkiä, onnellisia avioliittoja, joten tiedetään, että ei se avioliitto ainakaan suhdetta pilaa. Tietysti tähän voi nyt joku tulla sanomaan, että odotapas vaan, kyllä se alamäki teilläkin alkaa. Mutta sitä nyt ei kukaan voi tietää. Mä en aio elää elämääni peläten sitä, mitä voi käydä. Voin vaan yrittää parhaani mukaan hoitaa meidän suhdetta niin, että jaksetaan olla yhdessä vielä vuosikymmeniä.

Onnea teille, mitä ikinä teettekin. :)

Nykyään naimisiin menemiselle on oikeastaan vain juridinen syy: suhteesta tulee viralllinen myös viranomaisten silmissä. Siitä on hyötyä joissain asioissa, joissan toisissa asioissa ei. Esim. aviopuoliso on toisen lähiomainen, avopuolison lähiomaisuus voidaan asettaa kyseenalaiseksi. Toisaalta avioliitossa on elatusvelvollisuus, jne.

Eroamisella ei ole mitään väliä, avioliitosta voi erota kuten avoliitostakin, hieman enemmän paperitöitä vaaditaan. Toteamus siitä, että puolet avioliitoista päätyy eroon on merkityksetön, avoliitoista eroon päättyy vielä useampi.

Oleellinen kysymys on: haluatko olla virallisesti valitsemasi tyypin elämänkumppani?

Ei meillä mikään ole muuttunut naimisiinmenon jälkeen,miksi sen pitäisi muuttaa? Yhtä paljon me rakastamme toisiamme,kuin ennen avioliittoa. Naimisiin menimme rakkaudesta,halusta viettää toisen kanssa koko loppuelämä ja kai jotenkin virallistaa se. Maistraatissa kävimme kahden todistajan läsnäollessa ja pari päivää myöhemmin pidimme hääjuhlat ystävien ja sukulaisten kera.
Ja mitä ihmettä se puhe on,että : Häiden jälkeen se arki alkaa??? Onhan sitä arkea Ennen häitäkin... Joskus tuntuu,että ihmiset lopettavat halaukset,suukottelut ja muut hellimiset häiden jälkeen,kun niitä pitäisi nimenomaan jatkaa. Meillä halaillaan,suukotellaan,puristellaan takamuksia,viljellään huumoria päivittäin. Nyt joku sanoo,että kyllä sekin loppuu. Varmasti välillä vähenee,mutta loppuu tuskin kokonaan. Molemmat tykkäämme antaa hellyyttä ja tietenkin ottaakkin.
Muistakaa kosketus hyvät ihmiset! :)

Eipä se mitään muuta, mutta kun lapsia tulee-on turvatumpi asema jos toiselle sattuu jotain. Itse sivusta seuranneena kahta kuolemantapausta, toiset aviossa, toiset eivät, kuinka nämä asiat silloin vaikuttivat ja voin vain sanoa, että vahvemmilla oli silloin se leski ja lapset joka oli aviossa. Itse myös ajattelen, koska omaisuus on yhdessä hankittu ja maksettu, mahdollisen eron tullessa ei asiasta tarvitse vääntöä tehdä, kuten kenties joutuisi jos avoparina olisi ollut.
Avioehdot tietty suojaavat omaisuutta puolisoilta, mikä on hankittu ennen aviota.
Avio tuo mielestäni tiety rauhan suhteeseen ja sitoutuneisuuden eri tavalla kuin jos olisi vaan seurustelevana pariskuntana.