Olen tavannut pojan/miehen, jonka kanssa pystytään puhumaan tauotta tuntikausia. Jaetaan samat arvot , kundi on hauska, älykäs, empaattinen, kiltti ja itsevarma. Selvästi jotain erityistä, mitä en ole tähän mennessä vielä kokenut ja lisäksi hän on jo ilmaissut kiinnostuksensa minua kohtaan. Erityisen miellyttävän näköinen poika ei kuitenkaan ole. En siis tunne häntä kohtaan fyysistä vetoa. Tuntuis hölmöltä ohittaa noin erityiseltä tuntuva ihminen tällaisen syyn takia, mutta en mä voi muuttaakaan fiiliksiäni ton fyysisen puolen suhteen? Luonnollisesti tunnen itseni pinnalliseksi paskiaiseksi ja jos joku ystäväni olisi samssa tilanteessa, neuvoisin olemaan välittämättä ulkonäöstä. Mutta voinko olla välittämättä, jos se estää minua kiinnostamsta hänestä fyysisesti?
Kokemuksia, vinkkejä? Kiitos!
Kokemuksia, vinkkejä? Kiitos!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eihän se fyysinen veto syty aina heti. Voihan nän olla myös loistorakastaja, joka osaa sytyttää sinut muilla avuillaan.
Todellinen ystävä on myös aarre. Ystävyys ei ole sukupuolesta kiinni. Pysyvimmät parisuhteet rakennetaan ystävyyspohjalle.
tuossa alempana on keskustelua aiheesta (voihan pinnallisuus !!!), lukaise se, jospa se auttaisi... http://keskustelu.suomi24.fi/node/10176397
Ensinnäkin on niin, että niitä "sielunkumppaneita", hyviä ihmisiä, rakkaita ystäviä on paljon. On valtavasti hyviä naisia ja miehiä, joiden kanssa voi nauraa ja keskustella ja vain siitäkin voi nauttia. Hyvä keskustelu jonkun mielenkiintoisen ihmisen kanssa on hyvä kokemus. Varmaan suurimmasta osasta ihmisiä löytyy ne hyvät puolet. Ja mitä enemmän viettää aikaa kenen hyvänsä kanssa, sitä paremmin ne myös löytyvät. Jokaisen hyvän ihmisen kanssa ei ole rakkaussuhdetta, mutta ei ne tee sitä ihmiskontaktia yhtään vähempiarvoiseksi. Niillä on oma paikkansa.
Muttamutta. Sanoisin näin, että! Ei pidä tulkita hyvää keskusteluyhteyttä ja toisessa ihmisessä hyvän näkemistä silti, vaikka se iso ja hieno asia onkin, suuremmaksi tai joksikin muuksi mitä se itsessään on. Asian ymmärtämistä auttaa se, että mitä enemmän kohtaa niitä ihmisiä, joiden kanssa se joku yhteys ja hyvien asioiden huomiointia löytyy, alkaa ymmärtämään, että yleensä ihmisten inhimillisenä puolena on kanssakäyminen, useimmilla hyvä luonne, jopa monilla samankaltaiset ajatusmaailmat, joista syntyy hienoja kohtaamisia ja upeita keskusteluja. Ja mitä enemmän ja monipuolisemmin ihmisiä tapaa ja löytää useista ihmisistä sitä samaa, alkaa ymmärtää, että hyviä ihmisiä on loputtoman paljon, oikeita ja sopivia silti niin kovin vähän. Silti niistä hyvistä ihmissuhteista tulee nauttia, ne on antoisia ja tarpeellisia. Rakkaus tulee sitten kuin bonuksena jossakin, se voi tulla myös ihmiseen, joka ei näennäisesti ole ehkä ihannevävy.
Nimenomaan tuossa aloitusviestissäsi kiinnittää huomiota tuo ilmaus, että et ole tuontyyppistä asiaa vielä ennen kokenut. Voin luvata että tulet kokemaan vielä lukemattomia kertoja tuon saman ihmisten välisen yhteyden. Tapaa uusia ihmisiä, löydä ihmisistä sitä samaa, mitä olet havainnut. Tulet huomaamaan, että sitä voi löytyä sukupuolesta iästä, väristä, muista asioista riippumatta. Kun opit kohtaamaan ihmisissä olevia hyviä puolia ilman, että aloitat jostain suht samanikäisestä vastakkaista sukupuolta olevasta ihmisestä, jossa ihmissuhteessa heti ajattelet tietysti, että onko tämä nyt jotakin muuta, niin huomaat, että elämäsi rikastuu ja voit olla onnellinen monista ihmisistä. Se edellyttää avoimuutta ja tutustumista. Ja ne oikeat tunteet kyllä sitten tulee tietämään kun ne kohdalle osuvat. Mutta siihen saakka ihmisistä kyllä löytyy paljon sitä ihmisten välistä yhteyttä, mikä on yleisinhimillistä ja yleismaailmallista.
samanlailla kävi itsellenikin. OIkein mukava mies,helppo jutella ja olla.Hauskaa seuraa,mutta ei fyysistä vetovoimaa ollenkaan...
Kunnes sitten parin yhdessä vietetyn yön jälkeen (nukutut yöt,ei mitään muuta) huomasin,että hänen vieressään ja lähellä on hyvä olla,turvallinen ja lämmin,hyvä sydäminen,muuttui hän silmissäni mitä ihanimmaksi ihmiseksi.
Se vain tarvitsi ne pari yötä hänen vierellään kun ajatusmaailma muuttui :)
Musta tuntuu että meidän "mukavien" miesten ongelma on herkästi ajautua friend zoneen, jonka jälkeen nainen ei enää kiinnostu "fyysisesti". Me ei oikeen osata/uskalleta/kehata käydä kimppuun ku sika limppuun, jolloin nainen kuvittelee ettei ole kiinnostusta kaveriastetta pidemmälle. Ja jostain kumman syystä sen jälkeen kun ajautuu mukavaks kaveriks naisen silmissä, on aika vaikeeta enää kammeta itteään pois kaveriasemasta...
Epäsosiaalisella junttimiehellähän tuollaista vaaraa ei ole. Kuka nainen sitä ny semmosen kaveriksi/ystäväksi haluaisi? Nainen joko kiinnostuu fyysisesti tai ei ollenkaan.
Justiinsa tätä paskaa.
Olet pinnallinen paska. Ei siinä sen mitään ihmeempää. Oma on elämäsi.
Etsi joku fyysisesti viehättävä renttu joka panee sua aamusta iltaan ja puhuu kaljasta, lätkästä yms.
Minkäs sille mahtaa jos sun pimppa on kuiva eikä herkullisen märkä?
Älä rumilus ulise siinä. Siinä ei ole mitään pinnallista että haluaisi OMAA SILMÄÄNSÄ miellyttävän kumppanin koska miten seksielämäkin sujuisi, jossei tunne toiseen minkäänlaista vetoa? Ei se tarkoita että pitäisi olla joku hiton Brad Pitt tai vastaavan näköinen, vaan sellainen mistä itse kukakin nyt sattuu tykkäämään.
Ja miksei voi olla kuin vähemmän viehättäviä, ihania, mukavia ja ylimalkaisen ihmeellisiä miehiä tai k.usipäisiä renttuja jotka kohtelevat naista aina huonosti? Siihen väliin mahtuu aika paljon kaikennäköisiä -ja oloisia miehiä, ja kaikki vähemmän komeat miehet ei todellakaan ole automaattisesti mukavia. Ihme pellejä täällä näköjään..
Eli kutsut minua sitten "rumilukseksi".
Toinen pinnallinen paska tuli puolustamaan yhtä toista pinnallista paskaa näköjään ellet ole aloittaja itse.
Taidatte kaivata jotakuta joka miellyttää teidän pimpan silmäänne.
"vaan sellainen mistä itse kukakin nyt sattuu tykkäämään."
Maailman vanhin vitsi. Minäkin tykkkään lähinnä Megan Foxxin näköisistä, enkä mahda sille vain mitään.
"Maailman vanhin vitsi. Minäkin tykkkään lähinnä Megan Foxxin näköisistä, enkä mahda sille vain mitään."
Leikitkö tahallasi yksinkertaista vai etkö vain tajua mitä tässä haetaan takaa? Eli koska sinä pidät Megan Foxista niin et voi kelpuuttaa muunlaista tai näköistä naista? Epäilen asiaa, muutenhan olisit itsekin pinnallinen p.aska. Kyllä ainakin minun silmääni miellyttää muunkinnäköiset miehet kuin ne Brad Pittit ja ties mitkä miesmallit, suurin osa niistä miehistä joista olen viehättynyt, ovat olleet aika tavallisen näköisiä kuitenkin.
Se vain on fakta, että tottakai jokainen haluaa omaa silmäänsä miellyttävän kumppanin eikä se tarkoita että on pakko olla joku yyber-komistus. Etkö tajua vieläkään vai haenko vielä lisää ratakiskoja? Siinä ei ole mitään pinnallista.
Hei kiitos vastauksista, ennen kaikke sinä "kaksi eri asiaa." Sun viestissä oli paljon kiinnostavia ja pohdintaa herättäviä ajatuksia.
Tarinasi kuullostaa melko tutulta, sillä olin samassa tilanteessa kolmisen kuukautta sitten. Kerronpa siis oman tarinani...
Tapasin erään nuoren miehen, mutta en noteerannut häntä sen suuremmalti. Mies ei kuitenkaan ollut mun tyyppiä, eikä siihen aikaan miehet ollut muutenkaan mielessä. Hän kerran lähestyi mua töiden ulkopuolella ja pyysi lähtemään kävelylle. Suostuin, mutta pidin sitä vaan ystävällisenä eleenä. Silloin huomasin, että hänen kanssaan oli helppoa ja mukavaa jutella. Siitä tapaamisesta alkoi ystävystyminen.
Yhteinen tuttavamme kysyi kerran multa, onko mies kiinnostunut musta. Mä en tiennyt, joten päätin ottaa asiasta selvää kysymällä suoraan mieheltä. Mies myönsi ihastuneensa muhun. Mä taas en ollut ajatellut häntä missään vaiheessa siinä mielessä. Otin parin päivän pohtimistauon ja päätin lopulta antaa miehelle tilaisuuden. Lähdimme tutustumaan toisiimme yhä paremmin, mutta todella hitaasti.
Alkuun oli hieman vaikeaa ja kiusallista, ensimmäiset pusutkin. Fyysistä kontaktia emme kiirehtineet. Hiljalleen mä huomasin myös ihastuvani yhä syvemmin tähän mieheen, josta oli tullut mun paras ystävä. Aloin katsomaan häntä myös eri tavalla. Näin kaiken sen komeuden, mitä hänessä on. Hän ei vieläkään ole sen tyyppinen mies, jonka kanssa olen aiemmin seurustellut. Hyvä niin, sillä aiemmat seukkailut eivät kestäneet tai olleet kovin hyviä muutenkaan. Nykyään rakastan häntä aidosti ja koen fyysistä vetoa häntä kohtaan. Tälläkin hetkellä odottelen häntä töistä kotiin, jotta saan taas olla hänen lähellään ja jutella kunnes nukahdamme.
Kannattaa siis ehkä antaa kaverille tilaisuus. Et tiedä, voitko kokea fyysistä vetoa häntä kohtaan jossain vaiheessa, jos et kokeile.
Kiitos!