Olen umpikujassa...tarinani menee lyhyesti näin: olen siis eronnut alkuvuodesta pitkästä suhteesta/avioliitosta, yhteisiä lapsia on myös. Ero oli pitkä ja uuvuttava, soutamista ja huopaamista...ratkaisu oli kuitenkin oikea.
Olen antanut itselleni aikaa enkä ole hoppuillut minkään uuden suhteen kanssa. Nyt kun erosta siis reilusti puoli vuotta, olen alkanut ajattelemaan, että olisikohan jo aika jatkaa eteenpäin. Olen sosiaalinen ja liikkuvainen, katseita ja yhteydenottoja olen saanut osakseni, huonohko, lytätty itsetuntoni on myös kasvanut runsaasti..
Haluan sisimmässäni tutustua miehiin ja kaipaan kosketusta enemmän kuin koskaan. Mutta kuitenkin, kun päätän, että alan olla valmis, joudun joka kerta viime metreillä antamaan pakit, syy ei ole miehessä vaan omien korvieni välissä. Taidan olla liian uskollista mallia, joka ei halua antaa itsestään turhia kuvitelmia....? *huoh*
Haluaisin kuulla onko jollain muulla ollut samankaltaisia "ongelmia" eron jälkeen ja miten siitä pääsee yli? Pelkään omien ajatusteni ja pelkojeni kohta kasvavan liian suuriksi...vai olenko silti vielä liian aikaisin eron jälkeen "liikkeellä" asian kanssa? Onko miehillä mitään vastaavanlaisia ongelmia?
Olen antanut itselleni aikaa enkä ole hoppuillut minkään uuden suhteen kanssa. Nyt kun erosta siis reilusti puoli vuotta, olen alkanut ajattelemaan, että olisikohan jo aika jatkaa eteenpäin. Olen sosiaalinen ja liikkuvainen, katseita ja yhteydenottoja olen saanut osakseni, huonohko, lytätty itsetuntoni on myös kasvanut runsaasti..
Haluan sisimmässäni tutustua miehiin ja kaipaan kosketusta enemmän kuin koskaan. Mutta kuitenkin, kun päätän, että alan olla valmis, joudun joka kerta viime metreillä antamaan pakit, syy ei ole miehessä vaan omien korvieni välissä. Taidan olla liian uskollista mallia, joka ei halua antaa itsestään turhia kuvitelmia....? *huoh*
Haluaisin kuulla onko jollain muulla ollut samankaltaisia "ongelmia" eron jälkeen ja miten siitä pääsee yli? Pelkään omien ajatusteni ja pelkojeni kohta kasvavan liian suuriksi...vai olenko silti vielä liian aikaisin eron jälkeen "liikkeellä" asian kanssa? Onko miehillä mitään vastaavanlaisia ongelmia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olet varmaan liian aikaisin liikkeellä. Etenkin otsikosta niin päättelin... Jos oikeasti haluat suhteen, se ei ole mitään "periksi antamista". Miksi niin ajattelet? Mahdollisuus uusi suhde on ennenkaikkea sinulle itsellesi. Uutta suhdetta ei kuitenkaan kannata alkaa kenentahansa miehen kanssa. Mitä tarkoitat sanoessasi että viime metreillä annat pakit, joka kerta? Minkä viime metreillä? Miksi viime metreillä? Jos mies painostaa sinua tekemään ratkaisun, ihan miten tahansa, niin on hyväkin, että viime metreillä et valitse miestä :). Suhteelle pitää antaa aikaa kehittyä.
Lue kirja Jälleenrakennus, Bruce Fisherin eroseminaarin työskentelykirja.Mene vaikka eroryhmään eroneuvon kautta.
Onko miehillä, no minulla ainaki oli. Me soudettiin ja huovattiin erotako vai eikö ja palattiinkin yhteen pariks vuodeksi, mutta lopullinen ero tuli, kun löysin voin sanoo, että elämäni naisen. Nyt oon onnellisesti uudessa avioliitossa.
Onnea uuteen liittoon!!
Kiitos vastauksista. Aion mennä heti huomenna lainaamaan tuon kirjan ja lukea sen, ja luulen että tarvitsen myös tuota eroryhmää, joka kuulostaakin hyvältä vaihtoehdolta.
Kun ihminen vaan yrittää pärjätä yksinään arjen ja lasten kanssa ja toisen pahanolon kohteena, ja oma tyhjyys sisällä vaan kasvaa kasvamistaan ni yhtäkkiä sitä huomaa olevansa keskellä ihmisjoukkoa, vain hyvin pieni ja jos mahdollista myös hyvin yksinäinen ihminen.
Kaipaan niin kovin sitä arjen ilojen ja surujen jakamista, läheisyyttä ja seksiäkin että sen vuoksi haluaisin suhteen, sitähän hyvä suhde kait parhaimmillaan onkin..... Toisaalta, ehkä mieleni ei salli miesten lähestymistä juuri siksi, etten todellakaan vielä pysty olemaan täysillä mukana.
Viime metreillä varmaankin tarkoitin sitä, että kun mies osoittaa mielenkiintonsa, peräännyn.
Jossain aiemmassa ketjussa luin, että onko naisilla helpompaa olla yksin kun on sosiaalinen verkosto ympärillä...Hyvinkin laajan sosiaalisen verkosto keskellä eläen, en voi kyllä ainakaan sitä myöntää. Tsemppiä kaikille eron kohdanneille.
ron jälkeen ei ole mitään kiirettä uuteen suhteeseen, en ymmärrä että jo puolen vuoden kuluttua hakee uutta seuraa. Ei se elämä siitä mitenkään mullistu, entinen on edessä, miksi ottaa ketään, kun ei entisenkään kanssa sujunut.
Ei useinkaan vaihtamalla parane, aluksi saattaa olla uudenviehätystä, mutta se häviää ja ollaan taas samassa pisteessä.
Ensin on selvitettävä se, mitä ei itse kestä ja miksi ei kestä, että pitää erota. Turhaan haette aina uusia ja uusia, joita vain vahingoitatte ja hänen läheisiään.
Ette pysyt koskaan löytmään sitä oikeaa, tarvitsette ennen muuta terapiaa avuksi, tunteaksenne itsenne.
Eihän sitä eron jälkeen halua päästää toista liian lähelle. Eli et ole toipunut. Toisaalta onko uuden suhteen pakko olla ns. vakava suhde? Tuohon tilanteeseen sopii paremmin sitoumukseton tapailusuhde tai pelkkä fuckbuddysuhde.