ihastunut opettajaan

hmm ,hmm joo kuulostaa et tuo jeppe ois varmasti ihan valmis . vinkki: kun oot täyttäny 16 ja yläaste loppuu nii lähetä sille joku lyhyt vihjaava viesti: " saat mut kuumaksi ,en kestä enää " ja sit joku terveisin vinkki kuka oot tai pelkkä etunimi.. toimii ;)

78 lukukertaa ja vain 2 vastausta :>

Jos joku saa tietää et olet ihastunut opettajaasi niin opettajasi saa potkut ja syytteen pedofiiliasta, koska suomen laki on aivan hanurista et syyttömistäkin tehdään syyllisiä

Kuulehan nyt.... ymmärrän, että ihastuminen vie jalat alta niin nuorelta kuin vanhaltakin, se ei ikää katso. Mutta koulumaailmassa päivittäin työskentelevänä voin sanoa sinulle, että nyt olet lukenut rivien välistä ihan omia tarinoitasi. Jotkut opettajat vaan ovat ystävällisiä oppilailleen ja kannustavat ja yrittävät parhaansa, että oppilas menestyisi, hyvä niin. Ja hyvä myös jos opettaja onnistuu tavoittamaan oppilaan kiinnostuksen oppiaineeseen. Luokilla on aina myös opettajan "lellikkejä", hyvässä mielessä, siis tarkoitan, että kemiat sattuu yksiin. Tätä ystävällisyyttä ei pidä sotkea kiinnostukseen. Toivoisin, että unohtaisit tuon ihastuksesi. Ensinnäkin on vaarana oikeasti, että opettajaasi syytetään sellaisesta mihin hän ei ole ollut osallisena, hän ei sitä ansaitse. Toisekseen hän ei perheellisenä sorru kaksikymmentä vuotta nuorempaan alaikäiseen tyttöön, teillä kuitenkin on vielä tuossa vaiheessa liian paljon ikäeroa, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Etsi sieltä koulusta itsesi ikäinen kiva poika tai muualta muutamaa vuotta vanhempi, usko pois aikansa saa paremminkin kulutetttua kuin mahdottomasta haaveilemalla. Aina kun ajatuksesi harhailevat häneen siirrä ne pois järjestelmällisesti. Tsemppiä! :)

Tiedoksi, että kun kyseessä on opettaja tai muu auktoriteettihenkilö niin Suomen laki sanoo, että ikäraja seurustelemiseenkin on se 18-vuotta nuoren tapauksessa. Muuten se on rikos.

Noh mutta, onneksi itsekin tiedostat, ettet tätä miestä tule saamaan. Etkä myöskään ansaitse, sillä hänellä on vaimo ja lapsia. Pilaisit avioliiton ja rikkoisit perheen.

Onhan kuitenkin mahdollista, että mies pitää sinua vetävänä, vaikkei sinuun ikimaailmassa koskisikaan. Ehkä sinun on vain tyydyttävä siihen, että olet hänen märkä unensa (vaikka voi olla ettet olekaan) ja pyrkiä pelkästään tähän. Voit sitten yrittää tyytyä siihen ajatukseen, että hän haluaa sinua, muttei aio ikinä koskea.

Ainoa konsti millä saat hänet kunnolla pois päästäsi on kuitenkin uusi ihastus, joten alahan katselemaan miehiä omalla ikärintamallasi. : )

Ei sitä tiedä tuleeko tosta mitään. Itselläni oli yläasteella myöskin opettajaihastus, jolla siis myös oli vaimo, lapsia ei .me harrastimme seksiä ja tapailimme salaa, itseasiassa yhä edelleen ja olenhan sentään jo 23 että aika pitkä suhde ollut. Ei kukaan voi sanoa etteikö opettaja voisi tehdäkkin jotain.näin ainakin minun tapauksessani.

kyllä opettajatkin nussii pitkin poikin opettajien huonetta.
ja mikäs sen herkumpaa kuin just yläasteelta pois lähtenyt parhaassa karvassa oleva 16-v tiukkatissinen ja -vakonen kikkarapää, joka läähättää

Mullakin on ihan sama juttu. Oon 14.v tyttö ja oon ihastunut noin 45.v mies opettajaan. Tää opettaja on sellane jota melkein kaikki vihaa. Se on kyllä tosi ärsyttävä ja siks just mä en ymmärrä miksi tykkään siitä. Se on iha jäätävän hyvän näkönen ni varmaan siks. Mä oon yrittäny unohtaa sen mutta en vaan pysty. Ajattelen sitä jokapäivä ainakin vähän. Nyt varsinki kun on kesäloma ni on ihan kamalan tuskallista ku en nää sitä yli kahteen kuukauteen. Ainaki nään sen ni mulle tulee sellanen outo olo ja teen ihan mitä vaan et saisin sen huomion kiinnittymään muhun. Ja nyt vielä pelkää etten ehkä nää sitä enää koskaan

Kyll maar mää ole ihastunu naapuri akkaa vaikk mää ole jo vanhaäijä.

Kuten jo ylempänä todettiin, odota että let 16 ja koulu loppu. Sen jälkeen voitkin mennä opettajasi luo ja sanoa että halusit suudella häntä. Mutta katso ettei sen vaimo ja lapset ole kuulemassa. Eikä kovin moni muukaan sillä muuten juorut leviää todella nopeasti.

Se ken uskaltaa, voittaa.

joo sama täällä. oon 13-vuotias kahdeksannella luokalla oleva tyttö ja olen aivan hulluna yhestä opettajasta. Ja itsekkin tiedustan etten tule saamaan häntä ikinä, enkä haluaisi koska se on laitonta ja muutenkin aika ällöttävää, vaikka hän onkin sinkku. En tiedä mitä teen, koska on vain 2 lukuvuotta aikaa katsella ja ihailla häntä ja haluaisin päästä hänestä yli. Hän ei siis ole oma opettajani vaan random opettaja meidän koulussa. Hän ei ole ollut ikinä yhteyksissä minuun mutta se on alkanut tuijottamaan minua mutta tiedän että hän on tainnut huomata että tuijotan häntä takaisin aina. oon yrittäny päästä yli mut mikään ei toimi. pahempaan suuntaan menny vaa koska oon nykyää kiinnostunu yhestä toisestakin samantapaisesta opettajasta. En haluais jäädä itkee molempien perään ku lukioon meen

Vittu ihastuksen pois mielestä, nauti siitä

Hjälp oon 12-vuotias 6. luokkaa käyvä tyttö. Oon ehkä "vähän" kiinnostunut yhdestä opettajastani. Hän on naimisissa ja lapsiakin on. Tiedän, että en saa häntä ikinä. Hän on vaan niin kamalan kaunis ja hänen luonnekin on ihana. Hän tuo meidän kouluun hyvän ilmapiirin. Tykkään jutella hänelle ja tunneilla hän aina tuijottaa minuun. Ajattelen tätä opettajaa koko ajan... Mitä mun pitäis tehdä?? Vinkkejä, please!?!?! D:

Ja siis hän on halannu mua ja kaikkee...

13vuotta sitten tehty postaus ja kuvastaa mun tunteet täydellisesti. Iteki oon 15v... On lukiossa luokanvalvojani noin 25-30v ja ei tietääkseni oo naimisissa eikä lapsiakaa oo. Siis ei se nyt mulle välttämättä mitää mahdollisuuksia anna. Mutta saa miettimää että "mitä jos?" Tulee olemaan luokanvalvojani nämä 3 vuotta lukiossa, ihan ensimmäisellä oon, kolmannel vuodel tuun olee jo 18. Mut ei sekää mitää auta, helposti mies vois kolmen vuoden sisällä löytää itselleen jonkun naisen. Väärältähän se ylipäätään mulle tuntuis jos olisin 18v ja mies jossai 33v maissa olis mun kumppani, tai yhä ihastus. Viientoista vuoden ero. No 34 ja 49 ei niin pahalta kuulosta. 15 ja ~30, ehkä. Tekisin mitä vaan ollakseen hänen kanssa, mutta taas samal torjun ajatuksen, kutsumalla sairaaksi ja säälittäväksi. Itseäni siis. Niin nuorekas ja siisti ja viisas ja aina hymyllä vilkuttelee ja kaikkee luokan ulkopuolellaki. En sitä satuta miksikään muuksi kun vain ystävällisyydeksi, mutta se tuntuu hyvältä.

Joo. Mulla sama tilanne. Oon ihastunut mun yhteen opettajaani ja hän on vain niin hyvännäköinen ja katselee minua joskus tunnilla. Hän on mulle tosi kiva ja oon tykännyt hänestä melkein 4kk.

Joopa joo...että tämmönen palsta. Puolet saman tyypin raapustelemia.

Niin, no vanha juttuhan tämä on kun katsoo päivämäärää. Mutta ensimmäisenä tuossa tulee oma nuoruus mieleen ja mieli on siitä mielenkiintoinen että se näkee asioita, mitkä eivät ole välttämättä totta. Ja etenkin siinä murrosiän tienoilla kun hormonit ja kehitys tekee temput, itse kukin saattaa tulkita pienen avunannon tai pyyteettömän eleen väärin ja aivojen kemia ruokkii loputonta pyörää, vaikka toinen olisi ihan vain kohteliaisuuttaan sen lattialle pudonneen kynän antanut ja katseet olisivat kohdanneet

Mutta sitten on myös se toinen puoli. Minäkin ihastuin omaan opettajaani tuossa kirjoittajan iässä, mutta silloin nyt kävin juttelemassa psykologin juttusilla muutenkin asioista niin se oma ajatus jäi tyngäksi. Ja hyvä niin. Ja tyngäksi siksi, että näin 20 vuotta myöhemmin ajateltuna psykologi oli oikeassa, täysin oikeassa. Eivät ne harhakuvitelmia olleet, mutta muutenkin innostuin ja innostun edelleen hyvin pienestä. Saa välillä rauhoitella itseään ihan syystä. Minulla ei ollut silloin elämässä ketään ja hän vaikutti sellaiselta ihmiseltä, joka välitti. Siitä välittämisen tarpeesta ja kuuntelemisen tarpeesta ne ajatukset sitten lähtivät.

Niitä omia kirjoituksiakin kun lukee tuolta aikajaksolta, onhan ne aika raakaa luettavaa. Halu uskoa mitättömiin asioihin oli kova ja ehkä siinä oli se syy, miksi kukaan ei oikeasti päästänyt silloin lähelleen. Jos joku tämänkin kirjoituksen joskus nyt tai tulevaisuudessa lukee, toivon että pysähdyt hetkeksi miettimään ja tajuat sen todellisuuden, etkä niin sanotusti pety turhasta. Totta kai pettymykset kuuluvat elämään ja jokainen meistä niitä tarvitsee, uskokaa tai ei. Mutta jos niitä tunteita ei uskalla purkaa ja ne uskomukset ruokkivat itseään, siitä seuraa niitä harhakuvitelmia ja ne ne vastasta vaarallisia ovatkin.