Mitä tehdä kun rakkauden ja sen oikean löytämisen nälkä on niin kamalan kova? Kaipaan henkilöä jonka luona olla, jolle olisin se tärkein asia maailmassa ja joka todella haluaisi olla kanssani. Minua niin kyllästyttää ja ahdistaa tämä sinkkuilu. Onneksi on pari kaveria. He pitävät minusta, mutta kuitenkin on sinänsä ihan sama menenkö kylään vai en koska muutakin tekemistä riittää. Toinen hyvä kaveri sitten on parisuhteessa ja vauva tuloillaan. Tunnen oloni ulkopuoliseksi. Kumppanin kanssa tuntisin oloni onnelliseksi, hyväksi ja rauhalliseksi. Ei jaksaisi aina matkustella toiseen kaupunkiin (hyvä ystävä asuu siellä), nukkua pari yötä toisen nurkissa ja sitten on taas vuorossa pimeä junamatka yksinäiseen kotiin.
Miten te muut sinkut vietätte elämäänne?
Miten te muut sinkut vietätte elämäänne?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin ja vielä lisään, että tapailin yhtä miestä parisen kuukautta, mutta nyt kerroin että parempi olla vain kavereita koska minulla ei häntä kohtaan tunteita ollut. Oli vaan niin mukava kun oli joku jonka luokse mennä ja tuntea olonsa hyväksytyksi. Melkein jo suunnittelin että parempi ei-niin-täydellisessä suhteessa kuin yksin. Olen usein tapaillut miehiä vain tämän takia, sitten toinen kyllästyy kun en sitten kuitenkaan ole täysillä mukana. Miksen koskaan löydä sitä oikeaa tyyppiä minulle.:(
Kuulostaa kovin tutulta. Olen haaveillut kumppanin löytymisestä jo viitisen vuotta,eikä ole löytynyt. Olen tapaillut muutamia miehiä ja ihastunutkin mutta olen saanut pakit joka kerta.
Myös minun lähipiirissäni lähes kaikki seurustelevat. Enkä pidä siitä,että olen kateellinen hyvälle ystävälleni joka on menossa kihloihin. Hänellä tuntuu olevan kaikkea, mies,hyvä työpaikka ja paljon kavereita. Tuntuu etten itse ole saavuttanut mitään. Kun olemme ulkona niin miehet lähes aina piirittävät häntä,varattua kaveriani. Luulen sen johtuvan juuri hänen onnellisuudestaan jota hän säteilee.
En halua edes ajatella että olisin 30v ja vielä sinkku. Se tuntuisi ihan kamalalta,jos joskus haluaisi saada vielä lapsia eikä olisi miestä. Välillä elämä ei tunnu elämisen arvoiselta ollenkaan kun ei saa sitä hyväksyntää ja rakkautta ja kaikki miehet ovat pettäneet luottamukseni.
Hohhoijaa taas.
Naps naps ja saatte munan soutamaan.
hahhah. no oot kyllä siinä mielessä oikeessa että eiköhän tää tästä taas iloksi muutu, mutta saa sitä siitä huolimatta olla alakuloinen. on aina joku jolla asiat paremmin ja jolla huonommin...se on vaan tottumiskysymys
n---20, se todellakin johtuu siitä että hän säteilee onnellisuutta. Itsekin säteilin sitä kun tapailin tätä edellistä miestä, mutta nyt kun lopetin tämän "turhan" suhteen tunteitten puuttumisen takia, niin tuntuu että on mennyt taas turvaverkko jalkojen alta ja olen taas yksin.
Jep,se onkin haastavaa miten sitä onnellisuutta saisi taiottua itseenkin. Pitäisi olla iloinen kaverin puolesta,mutta kun aina vaan tulee lempatuksi niin väkisin herää kateus kun itselle ei sitä onnea suoda.
Enkä haluaisi tulla katkeraksi akaksi,mutta olen ajautumassa juuri siihen.. :S
Itse en ole vielä sitä löytänyt mutta uskon,tunnen tietäväni,mitä se on jos rakkaan löytää,olen katsellut naisia kaupoissa,kirppareilla,pankissa,autoliikkeissäkin "sillä silmällä" ja kokenut ihastuksia,jotkut naiset ovat jääneet mieleeni,uskon löytäväni sen oikean ja uskon ,nyt jo keskiikäisenä nuorena olevan suunnattoman ihanaa sen oikean oman rakkaan kanssa sitten.Nykyään vaikea löytää mieleistä sitoutumiskykyistä/haluista puolisoa mutta eiköhän se löydy.