Olen mustasukkainen aviomiehestäni

Miksi raivostut yhteydenpidosta vanhempiin? Millä tavalla tämä yhteydenpito on sinulta pois? Haluaisitko kenties miehesi enemmän kontrollosi alle tai riippuvaiseksi yksin sinusta?

Minusta tuo on ihailtava piirre ja tunnen piston sydämessäni, kun soittelen aika harvoin vanhemmilleni.

Itselläni oli aikanaan tiivis yhteys äitiini ja soittelimme tosi usein (asuimme eri paikkakunnilla). Hän oli kiinnostunut kuulumisistamme, lapsiemme tekemisistä, keskustelimme maailman asioista, jaoimme vinkkejä hyvistä kirjoista (molemmat kovia lukemaan). Ei mieheni koskaan valittanut tiivistä yhteydenpitoani vanhempiini. Oli päinvastoin kateellinen, kun itse oli huonoista lähtökohdista ja rakkaudettomasta kodista lähtöisin.

"aikka ei olisi mitään erikoista asiaa edes"...kaiku menneisyydestä...kerran juteltuani äitini kanssa 1,5 h, mieheni kysyi, että no mitä asiaa äidilläsi oli, aloin nauraa, sillä mitään todellista "asiaa" ei ollut, vaan mukavaa tarinointia puolin ja toisin.

Eli älä ystävä hyvä katso karsaasti miehesi yhteydenpitoa vanhempiina, vaan pidä sitä rikkautena. Sitä se minullekin on ja kaiholla sitä muistelen, kun vanhempiani ei enää ole.

Se yhteydenpito on ihan normaalia !

Se yhteydenpito ei ole normaalia!! Se on samperin ihailtavaa, että vanhempien ja lapsen suhde aikuisiälläkin on vielä noin läheinen, voi kumpa itsellänikin olisi isäni kanssa. Äitini kanssa olen kuin paita ja perse, siinä on ihminen kehenkä pystyn luottamaan ja uskomaan hänelle asioita ja saatamme soitella välillä 4kertaa pvässä, mutta pidempiä välejä kuin 3pvää soitoissamme ei ole, jos ei nähdä :) ja ovat kaverini minulle sanoneet, kuinka hienoa tuo on, koska ei kenelläkään muulla ystävälläni ole tuollaista. Ymmärtäisin, jos se olisi vaikka ex joka soittelee ja olisit mustasukkainen, mutta että mahdollisista appivanhemmista, voi huoh...

Joillekin isä tai äiti on aikuisiällä paitsi vanhempi niin myös hyvä ystävä. Miksei pitäisi yhteyttä, kun se on luontevaa ja yhteydenpidon määrä on kummallekin sopiva?

Vaikka pakottaisit poikaystäväsi vähentämään yhteydenpitoa, niin se ei silti vähennä hänen rakkautensa määrää vanhempiaan kohtaan. Päinvastoin voi käydä niin, että sellainen pakottaminen vähentää miehen rakkautta SINUUN...

Olet ilmeisesti nuori ja sinulla on kova kontrollintarve. Kannattaa ihan tietoisesti opetella sellaista, että olet joissakin asioissa erillään miehestä. Suhde pysyy yleensä tuoreempana ja onnellisempana, kun kumpikin saa olla suhteessa sellaisia kun on. Ehkä sun kannattais asennoitua asiaan siten, että kun mies puhuu vanhempiensa kanssa, niin sinä sillä aikaa lähdet kävelylenkille, alat lukea lehteä tai vaikka soitat jollekin kaverillesi tai pidät yhteyttä kavereihisi Facebookissa. Totuttele siihen, että miehelläsi on tällainen "ominaisuus", jota sinulla ei ole. Et voi kieltää sitä, mutta voit opetella hyväksymään sen.

Minusta on hienoa, jos ihmisellä on muitakin luottohenkilöitä elämässään kuin vain puoliso. Ongelmissa, riitatilanteissa tai sellaisissa asioissa, jotka eivät puolisoa kiinnosta, niin on hienoa, että on joku, jonka puoleen kääntyä.

Kannattaa kyllä vähän miettiä jos on tuosta mustasukkainen!!
Kyllä sitten viimeistään kun olet itse vanhempi, niin ymmärrät että yhteydenpito omiin vanhempiin sen jälkeen kun on muuttanut omilleen, on todella toivottava juttu, molemmin puolin.

Tuota kontrollintarvetta ja huonoa itsetuntoa kannattaa ruveta kyllä tarkkailemaan, sillä jossain vaiheessa saattaa poikaystävääsi ruveta nyppimään tuo ja tulee ero.
Minä en jaksais tuollasta kontrollointia..