APUA TARVITAAN!!

Kaksi vuotta avoparina ja 22vuotta avioliitossa,perheelämän vuoksi olen masentunut ja käynyt terapiassa ja viimeisen vuoden olemme yhdessä käyneet pariterapiassa.
Pariterapiaa ehdotettiin kun kerroin että mies käyttää väkivaltaa,nyt vuoden olemme käyneet yhdessä pariterapiassa mutta tässä syksyllä kun olimme autolla ajamassa niin mies raivostui ja kaahas autolla eikä pyynöstäni huolimatta pysähtynyt(pelästyin)
ja itkin koko loppu matkan.Terapiassa käydessämme kiisti koko asian.

Samoin on heittänyt minut ulos ja sanonut ettei tämä ole kotisi(jouduin menemään kaverilleni kun en kotiani päässyt)Tämänkin asian kiisti terapiassa.
Meilla asuu kaksi lasta viellä kotona ja mielestäni riidat repivät myös lapsia.

Nyt olen hakemassa asumuseroa ja sitä kautta avioeroa,kysyisinkin mielipiteitä ja asioita joihin kannattaa kiinittää huomiota avioeroa hakiessa.

Tämä on entinen karjatila jossa ei ole eläimiä ollut kymmeneen vuoteen ja maat ovat vuokralla.(mies käyttää vuokrarahat itse ja minä en ole niitä nähnyt koskaan.Tila on miehen nimissä ja velat mitä siitä on kun se poikamiehenä itsellen sen osti.(velkaa on paljon)
Antakaa käytännön ohjeita jotta en joudu ihan hylkiön asemaan,tuntuu jotta itse ei jaksa ajatella.
Olisi helpotus päästä erilleen tästä repivästä suhteesta jossa ei ole kuin riitaa ,haukkumista(nimittelee hulluksi) ja kiinni käymistä(joita se ei muista tai semmosta ei olekaan tapahtunut)
esim.saunassa juo kaljaa ja kun kihattaa päähän alkaa lähenellä kun en suostu ottaa väkisin ja sanoo et voi mitään koska olemme naimisissa.
On sellainen tunne jotta tuolla terapiassakin ne eivät ota vakavasti minuun kohdistuvaa väkivaltaa kun mies ne siellä kiistää.Olen avuttomassa tilassa koska siellä missä minua pitäs kuunella niin mies saa kaiken sympatian joista sitten kotona kehuskelee.
1115
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

olet nainen, joten sosiaalitoimistossa varmasti pitävät puoliasi. Tämä johtuu siitä, että yleensä miehet ovat juuri tuollaisia . Pahoittelen tilannetta, sillä olen itsekkin mies. Terapia on täysin eri asia kuin käytäntö. Vaikka miehesi onkin päässyt loistamaan puheillaan todellisuus tulee sosiaalitoimen kautta. Tämä on selvinnyt itsellenikin ei ole miehe oikeutta, vaan naisen oikeus. Ainoastaan miehen ymmärtäessä, että naisen etu on lasten etu ja se myös on hänen rakkaintensa edun mukaista toimia tällä tavalla. Mies yleensä haluaa käyttää valtaansa ja ottaa sinut halutessaan., jos et tätä halua käytä omaa valtaasi. sinulla on koko sosiaalitoimi ja se on se joka maata pyörittää.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


haukuttu miniä.. kirjoitti:

Kaksi vuotta avoparina ja 22vuotta avioliitossa,perheelämän vuoksi olen masentunut ja käynyt terapiassa ja viimeisen vuoden olemme yhdessä käyneet pariterapiassa.
Pariterapiaa ehdotettiin kun kerroin että mies käyttää väkivaltaa,nyt vuoden olemme käyneet yhdessä pariterapiassa mutta tässä syksyllä kun olimme autolla ajamassa niin mies raivostui ja kaahas autolla eikä pyynöstäni huolimatta pysähtynyt(pelästyin)
ja itkin koko loppu matkan.Terapiassa käydessämme kiisti koko asian.

Samoin on heittänyt minut ulos ja sanonut ettei tämä ole kotisi(jouduin menemään kaverilleni kun en kotiani päässyt)Tämänkin asian kiisti terapiassa.
Meilla asuu kaksi lasta viellä kotona ja mielestäni riidat repivät myös lapsia.

Nyt olen hakemassa asumuseroa ja sitä kautta avioeroa,kysyisinkin mielipiteitä ja asioita joihin kannattaa kiinittää huomiota avioeroa hakiessa.

Tämä on entinen karjatila jossa ei ole eläimiä ollut kymmeneen vuoteen ja maat ovat vuokralla.(mies käyttää vuokrarahat itse ja minä en ole niitä nähnyt koskaan.Tila on miehen nimissä ja velat mitä siitä on kun se poikamiehenä itsellen sen osti.(velkaa on paljon)
Antakaa käytännön ohjeita jotta en joudu ihan hylkiön asemaan,tuntuu jotta itse ei jaksa ajatella.
Olisi helpotus päästä erilleen tästä repivästä suhteesta jossa ei ole kuin riitaa ,haukkumista(nimittelee hulluksi) ja kiinni käymistä(joita se ei muista tai semmosta ei olekaan tapahtunut)
esim.saunassa juo kaljaa ja kun kihattaa päähän alkaa lähenellä kun en suostu ottaa väkisin ja sanoo et voi mitään koska olemme naimisissa.
On sellainen tunne jotta tuolla terapiassakin ne eivät ota vakavasti minuun kohdistuvaa väkivaltaa kun mies ne siellä kiistää.Olen avuttomassa tilassa koska siellä missä minua pitäs kuunella niin mies saa kaiken sympatian joista sitten kotona kehuskelee.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu