Jokaisella on omat kasvukipunsa, toisilla suuremmat kuin toisilla.
Emme aina ymmärrä toisen ihmisen ajatuksia. Tästäkö syystä täällä heti nimetään narsistiksi jos toinen ei muokkaannu omiin mielipiteisiin tai pompi sätkynukkena kaikessa. Päinvastoin sehän kertoo, että tämä toinen on ajatteleva ihminen.
Mielestäni ketään ei puolisoa, ei vanhempia tai ketään voi lähteä noin vain määrittelemään narsistiksi.
Kyllä Ensin pitää tuntea koko ihmisen elinhistoria ja sen salaisuudetkin ja tämän pystyy tekemään vain siihen koulutettu asiantuntija.
Ilkeitä ja itsekeskeisiä ihmisiä on ollut aina, yrittävät aina olla päsmäreinä. Sitten ovat nämä salaiset huijarit, saattavat olla hiljaisia, mutta juonivat aina asioita toisen selän takana ja aivopesevät ihmisiä omaan tahtoonsa.. Tässä ollan hyvin lähellä narsismiä, joten narsismi on vaikeasti todettavissa, nämä ihmiset osaavat olla hiljaa ja näyttää niin maan ystävällisiltä ja auttavaisilta.
Varsinkin nuoret ihmiset syyttävät kovin usein vanhemiaan narsisteiksi, en usko vanhempien olevan narsisteja sen enmpää kuin lapsenkaan, lapsi käy irrottaumisen kriisiä läpi. Se saattaa tulla jopa 40-60 vuotiaanakin.
Kaikkien läheisten ihmissuhteiden a ja o on keskustelutaito ja avoimuus, luottamus. Ihan varmasti omat vanhemmat eivät lähde lastaan vastaan kovinkaan usein, toivovat hänelle pelkkää hyvää. Tottakai vanhemmat kantavat huolta jos näkevät tämän kasvukivun ylittävän kaikki rajat.
Jokainen kasvukivun vuoksi otettu avioero koskettaa myös eroavien vanhempia ja varsinkin silloin kun perheessä on pieniä lapsia, se tuska on sanoin kuvaamaton. Kun vanhemmat näkevät kuinka kaikki menee ihan väärin, pienet lapset eivät merkitse mitään, uudet suhteet ja baarit ovat tärkeämpiä. Vielä kun uusi onkin jo moneen kertaan elämänsä tuhonnut henkilö, joka ei pysty koskaan olemaan tasapainoinen ihminen, kuten monesti tuossa on, sillä näitä on jonossa paljon odottamassa näitä rikkinäisiä kasvukipuisia paremman etsijöitä. On paljon myös loppuunpalamista, masennusta ym.
Esimerkki tässä 60 vuotias mies äidin kuolinvuoteen äärellä kertoo, kuinka on pettynyt elämäänsä, kun hänestä ei tullukaan suurta johtajaa, tuntui äärettömän pahalta, sillä ko henkilö on ollut ihan hyvässä toimessa koko ikänsä, viimeksi päällikkö nimikkeellä, omaisuutta on kertynyt ja terveyskin on ihan kohdallaan. Eli kasvukipuja oli vieläkin.
Eihän tämä olel narsisti, vaan keskenkasvuinen jostakin syystä, kun ei osaa antaa arvoa sille, että asiat on ihan hyvin.
NMiinhän näissä avioeroissakin monesti on, että ei osata antaa arvoa silel hyvälle mitä on, vaan kipullaan ja erotaan ihan ilman tämän toisden mitään aiheuttamaa, tuhotaan elämä samalla hyvin hyvin monelta.
Emme aina ymmärrä toisen ihmisen ajatuksia. Tästäkö syystä täällä heti nimetään narsistiksi jos toinen ei muokkaannu omiin mielipiteisiin tai pompi sätkynukkena kaikessa. Päinvastoin sehän kertoo, että tämä toinen on ajatteleva ihminen.
Mielestäni ketään ei puolisoa, ei vanhempia tai ketään voi lähteä noin vain määrittelemään narsistiksi.
Kyllä Ensin pitää tuntea koko ihmisen elinhistoria ja sen salaisuudetkin ja tämän pystyy tekemään vain siihen koulutettu asiantuntija.
Ilkeitä ja itsekeskeisiä ihmisiä on ollut aina, yrittävät aina olla päsmäreinä. Sitten ovat nämä salaiset huijarit, saattavat olla hiljaisia, mutta juonivat aina asioita toisen selän takana ja aivopesevät ihmisiä omaan tahtoonsa.. Tässä ollan hyvin lähellä narsismiä, joten narsismi on vaikeasti todettavissa, nämä ihmiset osaavat olla hiljaa ja näyttää niin maan ystävällisiltä ja auttavaisilta.
Varsinkin nuoret ihmiset syyttävät kovin usein vanhemiaan narsisteiksi, en usko vanhempien olevan narsisteja sen enmpää kuin lapsenkaan, lapsi käy irrottaumisen kriisiä läpi. Se saattaa tulla jopa 40-60 vuotiaanakin.
Kaikkien läheisten ihmissuhteiden a ja o on keskustelutaito ja avoimuus, luottamus. Ihan varmasti omat vanhemmat eivät lähde lastaan vastaan kovinkaan usein, toivovat hänelle pelkkää hyvää. Tottakai vanhemmat kantavat huolta jos näkevät tämän kasvukivun ylittävän kaikki rajat.
Jokainen kasvukivun vuoksi otettu avioero koskettaa myös eroavien vanhempia ja varsinkin silloin kun perheessä on pieniä lapsia, se tuska on sanoin kuvaamaton. Kun vanhemmat näkevät kuinka kaikki menee ihan väärin, pienet lapset eivät merkitse mitään, uudet suhteet ja baarit ovat tärkeämpiä. Vielä kun uusi onkin jo moneen kertaan elämänsä tuhonnut henkilö, joka ei pysty koskaan olemaan tasapainoinen ihminen, kuten monesti tuossa on, sillä näitä on jonossa paljon odottamassa näitä rikkinäisiä kasvukipuisia paremman etsijöitä. On paljon myös loppuunpalamista, masennusta ym.
Esimerkki tässä 60 vuotias mies äidin kuolinvuoteen äärellä kertoo, kuinka on pettynyt elämäänsä, kun hänestä ei tullukaan suurta johtajaa, tuntui äärettömän pahalta, sillä ko henkilö on ollut ihan hyvässä toimessa koko ikänsä, viimeksi päällikkö nimikkeellä, omaisuutta on kertynyt ja terveyskin on ihan kohdallaan. Eli kasvukipuja oli vieläkin.
Eihän tämä olel narsisti, vaan keskenkasvuinen jostakin syystä, kun ei osaa antaa arvoa sille, että asiat on ihan hyvin.
NMiinhän näissä avioeroissakin monesti on, että ei osata antaa arvoa silel hyvälle mitä on, vaan kipullaan ja erotaan ihan ilman tämän toisden mitään aiheuttamaa, tuhotaan elämä samalla hyvin hyvin monelta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.