Sairastan sukupuoliherpestä, jonka sain pitkässä parisuhteessa silloiselta mieheltäni. Vaiva pysyy lääktyksellä kurissa, joten normaailelämää se ei mitenkään haittaa. Erosta on jo aikaa. Olen keski-ikäinen nainen. Uutta pidempää suhdetta ei ole löytynyt. Olen fiksu, miellyttävän näköinen ja oloinen nainen, ja miehet kyllä kiinnostuvat minusta. Se ei ole ongelma. Ongelma on se että koen itseni jotenkin vajavaiseksi herpestartunnan vuoksi.
Seksi on parisuhteessa niin olennainen asia, että siihen liittyvä ongelma mietityttää kovasti. Erityisesti mietityttää se miten aikuiset miehet kokevat seksin, jossa kondomin käyttö on melkeinpä pakollista tartunnan pelossa. Tai että suuseksi on riskialtista puuhaa. Ja miten ja missä vaiheessa kertoa moisesta vaivasta mahdolliselle uudelle kumppanille. Joka tapauksessa se on tehtävä ennen seksisuhteen aloittamista.
Tietysti pitäisi ajatella niin, että jos jollekulle miehelle herpes on ylitsepääsemätön ongelma, niin se mies ei ole minua varten. Ja että se kaikki muu mitä minussa on, on paljon tärkeämpää kuin jokin kiusallinen vaiva. Mutta seksiin liittyvät asiat nyt vaan ovat aika herkkiä, kun on kyse ihmissuhteista.
Miesten asialliset kommentit asiasta kiinnostaisivat kovasti.
Seksi on parisuhteessa niin olennainen asia, että siihen liittyvä ongelma mietityttää kovasti. Erityisesti mietityttää se miten aikuiset miehet kokevat seksin, jossa kondomin käyttö on melkeinpä pakollista tartunnan pelossa. Tai että suuseksi on riskialtista puuhaa. Ja miten ja missä vaiheessa kertoa moisesta vaivasta mahdolliselle uudelle kumppanille. Joka tapauksessa se on tehtävä ennen seksisuhteen aloittamista.
Tietysti pitäisi ajatella niin, että jos jollekulle miehelle herpes on ylitsepääsemätön ongelma, niin se mies ei ole minua varten. Ja että se kaikki muu mitä minussa on, on paljon tärkeämpää kuin jokin kiusallinen vaiva. Mutta seksiin liittyvät asiat nyt vaan ovat aika herkkiä, kun on kyse ihmissuhteista.
Miesten asialliset kommentit asiasta kiinnostaisivat kovasti.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mä olen miettinyt tätä asiaa joskus kun olen näitä kysymyksiä lukenut, - tämähän ei ole ainoa kerta tai sairaus tai vika mistä kysytään, haittaako, ja mitä muut ajattelee. Miten kertoa. Aihe/vika vaan aina muuttuu. Mä olen miettinyt, mitä itte tekisin ja torjuisinko todella jonkun.
Olen miettinyt ihmisten kautta keneen tutustun ja ketä tunnen. Täytyy sanoa, että en ole mitään suuri ihmisten ystävä, en sovi hoiva enkä sosiaalityöhön, mutta olen ihmisyydestä kiinnostunut ja tykkään kuitenkin useista ihmisistä.
Niistä kenestä vaan tykkään, eli tuttuja, kavereita, opiskelu-/työkavereita esim. tämmöinen tieto ei vaikuttaisi millään tavalla. Onhan noita herpeksiä. Entä ihastukseen...? No, enpä voi sanoa, että vaikuttaisi siihenkään, jos oikeasti jostain tykkään. Sen sijaan, jos harrastaisin pinnallisia suhteita ja yhden illan juttuja, tai jotain deittimeininkiä, niin takuulla. Koska siinä ihastus on pinnallisempaa. Itse ihastun vain tyyppeihin joita tunnen.
Joten jos tykkäisin, ei herpes haittaisi. No, mutta. Se miten se ihminen itse suhtautuu asiaan saattaisi vaikuttaa. Siis että kun olen asioista ottanut selvää useammista lähteistä, niin mietin vaan, että... Miten se riski nyt noin suuri on? Eikö sulla ole oikeaa tietoa? Tietoa oireistasi? Syötkö lääkkeitä turhaan, eli otahan huomioon että nekin sitten heikentyvät teholtaan turhaan syötyinä. Jos tunnet lievätkin oireesi, on tartunnan vaara aika pieni. Jne. että siis, petaatko tartuttamista jo, tai jotenkin... Että etkö tunne omaa virustasi, se olisi hieman ehkä asia, mitä saattaisi säikähtää.
Siksi toisekseen, herpestä kantaa, eikä sairasta. Herpes virusta siis kantaa. Herpestä sairastaa silloin kun se oireilee. Joten, mulle saattas tulla vähän olo, että ootko sä nyt sitten omasta mielestäsi sairas ja miten se vaikuttas.
Sanot että nimenomaan pitkässä parisuhteessa, tuomitsisitko siis ne ketkä saivatkin sen yhden illan juttuissa, siis pidätkö itseäsi parempana? Moni semmoinenkin joka korostaa, että hänellä on vain huuliherpes ja sehän ei ole mitenkään ollenkaan sama asia kun sp-herpes ja ikäänkuin korostavat omaa ihanuuttaan ja muitten yläpuolella olemista, ovat itselleni aika turn off. Koska että mun pitäisi olla valmis ottamaan heidän ihana huuliherpeksensä mihin vaan, mutta sitten se onneton, kenellä vahinko on käynyt sp-herpeksen kanssa, onkin "toinen juttu" maan matonen jne. Siis tekopyhyys olisi aika käännyttävä ominaisuus... Eli siis onko toi nyt jotenkin sulle tärkeää, miten se on tarttunut, vai onko se vaan toteamus. Eli kuinka anteeksi antava sä olet muille.
Eli siis. Nimenomaan, en itse ainakaan osaa ajatella ihmistä niin, että joku yksi vesirokkoon verrattava virus "tuhoaisi" kaiken muun, seksistäkin. Mutta omalla asenteellaan saattaa kyllä vaikuttaa siihen vastaanottavuuteen ja ennen kaikkea millaisen kuvan antaa sitten itsestään.
Ja etkö sä nyt suunnilleen oman ikäisten kanssa ole? Nuorille se nyt voikin olla joku kauhistus. Mitä helvetin väliä sillä on 40-50-vuotiaalle onko sillä herpes vai ei? Ihan suoraan sanottuna, mä en käsitä. Ei mikään siinä iässä ole enää niin vierasta eikä pitäs olla enää niin pelokas, kokematon ja jotenkin... Kun ei se mitään merkkaa. Ei siitä ole edes mitään vaaraa. Ei jotenkin herpes sinänsä ole tuntunut asialta, minkä takia mä ketään jättäisin. Kortsuahan kannattaa alussa käyttää muutenkin, jos ei tiedä onko suhde vakava: voihan sillä herpes olla vaikkei se kertoiskaan ja kaikkea muutakin. Joten miksi sä itse et haluaisi käyttää kortsua alussa? Luuletko ettei toinen tauti voi kohdalle osua? Että ei sen kortsun mitään pitäisi hankaloittaa.
Sanot vaan joku kerran kun tapaatte, jollain menneestä puhumisen tekosyyllä, suoraan vaan. Mitä sä sitä anteeksi pyytelet tai häpeilet: semmosta sattuu ja sä olet rehellinen. Kortsu nyt ei ole tosiaan mikään todellinen ongelma. Jos kortsu on ongelma, niin mitenköhän suhteessa käy niitten oikeitten ongelmien kanssa? Tämmöstä pohdintaa tästä.
Kiitokset asiallisesta vastauksesta! Ihmisillä on tosiaan monenlaisia asioita joiden kertominen uudelle tuttavuudelle on vaikeaa. Ei tämä ainoa juttu ole.
Minulla sattuu tämä vaiva olemaan niin ärhäkkä, että voi jo puhua sairaudesta joka ei pysy ilman lääkitystä kurissa. Ihan samantekevää on mistä ja miten viruksen on saanut tai onko kyseessä huuliherpes joka on tarttunut alapäähän. Lopputuloshan on joka tapauksessa sama. Virus on veressä ja voi tarttua vaikka ei olisikaan aktiivisessa vaiheessa. Ja ilman muuta suojaamatonta seksiä en harrasta uusien tuttavuuksien kanssa. Omat vaivani tiedän mutta toisesta ei voi koskaan tietää. Yksi sukupuolitauti riittää mulle.
Niinhän sitä luulisi että aikuisille ihmisille ei tällaiset asiat enää ole isoja juttuja. Mutta oman kokemukseni mukaan näyttävät kuitenkin joillekin olevan. Olen siis myös tullut torjutuksi tämän asian takia.
Jos se ns. oikea joskus kohdalle vielä osuu niin tuskinpa tämä juttu se kynnyskysymys on. Luulisin. Oli miten oli, on hankalaa tietää missä vaiheessa tämmöiset asiat otetaan puheeksi.
Korjauksia: virus ei ole ensitartunnan jälkeen enää koskaan veressä. Veressä se on vain ensimmäisen kerran. Mikäli vastustuskyky ja terveys on normaali. Sen tuhoaa oma vastustuskyky sieltä, kuten iholtakin. Eli, sinulla on laskenut immuunipuolustus, koska virus oireilee noin paljon, kannattaa selvittää miksi. Stressaatko niin paljon, onko ruokavaliossa korjattavaa, onko kokonaiskunto minkälainen jne. siis itsellesi. Herpes viruksena ei ole mikään ihmeellinen (verrattuna siis viruksiin ja sairauksiin), joten sinun pitäisi saada apua myös korjaamalla jotain. Hyvä kunto, monipuolinen ruokavalio, stressittömyys, kehon kuona-aineet jne. jos lääkärit ei osaa auttaa, kannattaa kysyä jostain kokonaisvaltaisen hoidon paikasta.
Mutta olen kanssasi samaa mieltä, ei se sille oikealle aikuiselle ole mikään kynnyskysymys. Koska ihan aikuisten oikeasti, ei voi olla. Joten jos olet tullut torjutuksi, on torjuja todellakin ollut väärä, ja tiedät sen. Sinä olet hieman jotain muutakin, kun yksi kiusallinen virus. Sinä olet kaikkea muuta! Ihmisyys on iso asia.
Ehkä ne ketkä ovat torjuneet eivät ole tunteneet sinua riittävän hyvin? Olisi sitten varmaan hyvä tutustua paremmin. Ainakin voisi jo hieman urkkia onko se toinen miten herkkä asioille ja tuominnalle ylipäätään...
Eli ennen seksiä pitää kertoa, muttei ehkä kannata suhteen kehittelyssä pitää kiirettä?
Jokatapauksessa olen edelleen sitä mieltä, ettei kortsu voi olla ongelma, ja se oikea tyyppi, oikeasti aikuinen, ei sua kyllä tuon takia torju, ja ettei sulla ole mitään hävettävää. Eikä mitään ylitsepääsemätöntä. Toivottavasti löydät myös apua tuohon vastustuskyvyn parantamiseen, mä uskon kyllä, että sitä on. Ehkä joku fiksumpi osaa neuvoa enemmän.
Toivottavasti löydät Sen Oikean!
Aika vaikeaa on herpeksen kurissa pitäminen. Se on aika yksilöllinen vaiva. Joillakin oirelee enemmän, toisilla vähemmän, joillakin ei ollenkaan. Moni kantaa virusta tietämättään.
Kiitos sinulle kannustuksesta! :)
Mä sain herpeksen muinoin ex-puolisoltani. Hänen jälkeensä mulla on ollut 2 vakavaa suhdetta sekä muutama seksisuhde. Kaikki miehet ovat tienneet herpeksestäni. Vakavissa suhteissa miehet ovat hyväksyneet häviävän pienen riskin saada tartunnan ja olemme käyttäneet vain hormonaalista ehkäisyä. Kukaan ei ole koskaan torjunut minua tautini takia.
Mikäli henkilön vastustuskyky on normaalilla tasolla ja kantajalla ei ole oireita, on hyvin hyvin epätodennäköistä, että herpes tarttuu (kyllä, olen keskustellut tästä lääkärin, terveydenhoitajan ja kätilön kanssa). Yksikään kumppanini ei ole tartuntaa koskaan saanut. Eri asia onkin sitten jos synnytät, sillä herpes voi tarttua vastasyntyneeseen alatiesynnytyksessa (koska vastasyntyneen vastustuskyky on lähes olematon) ja olla lapselle hengenvaarallinen!
Mulla herpeksen laukaisee stressi. Myös raju yhdyntä voi laukasta oireet!!
Syötkö päivittäin estolääkitystä? Et voi tartuttaa estolääkityksen aikana.
Toivottavasti tästä oli apua. Voimia!!
Pätkä lääkäriltä saadusta materiaalista koskien genitaaliherpestä:
"Synnytyksen aikainen genitaaliherpes voi tarttua vastasyntyneeseen. Jos kyseessä on kuitenkin genitaaliherpeksen uusiutuminen, eikä ensitulehdus synnytyksen hetkellä, on tartunta riski sikiöön kuitenkin pieni (0-3%). Virusmäärä on matala ja äidin vasta-aineet suojaavat sikiötä tartunnalta."
"Estolääkityksellä voidaan vähentää huomattavasti viruseritystä, mutta edelleen tartuttaminen on mahdollista."
"Noin 20% suomalaisista on saanut HSV-2-tartunnan, mutta vain pieni osa oireilee"
Itsellä exältä saatu herpes. Aluksi oireilin itse paljon, mutta nykyään tuskin ollenkaan. Ennen seksiä kyllä kerron tilanteestani. Eräs mies hämmästeli miksi kerron. Tottakai kerron. Kaikki ei kerro. Eräs exäni kenellä on herpes ei olisi kertonut ilmeisesti taudistaan jollen itse olisi maininnut omasta tartunnastani.
Kyllähän se pelottaa kertoa uudelle tuttavuudelle taudista ja en tiedä uskallanko enää rakastua jos tulenkin torjutuksi herpeksen vuoksi. Joillekin miehille se on ongelma, toisille ei. :/
tuo on aika tutun kuuloinen tarina itse sain tietää herpeksestäni noin vähän reilu kaksi vuotta sitten ja ajatelin että voi hemmeti sentään että miten tästä eteenpäin ja tähänkö mun seksi elämäni sitten tyssäsi ihan kokonaan ja täysin mietin että miten voin aloitaa suhdetta kenekään naisen kanssa jos muuten menisi hyvin ni josain vaheesa tulee seksi mukaan suhteeseen niin tysääkö tämä kun seinään sitten noh jonkin ajan kuluttua tutustuin yhden tytön kanssa hön pyysi köymään ja tutustutiin ja mietin ihan kuolakseni että miten voisin vihjasta hänelle asiasta ja miloin olisi hyvä hetki noh hänellä lasten neuvola kortti keitiön pöydällä ja otin vettä niin siitä huomasin vilkeistessani että oho samaisella ihmisellä oli sama vaiva noh annoin asian olla ja varmistuin asiasta että meillä molemila sama juttu niin ei siinä sit mitään mutta siti halusin ottaa asian puheeksi koska rehelisyys pitää olla ja minua vaivasi se että jos hänelä ei sittenkään ollut niin siloin minä tartutin joten otin asian puheeksi useat kerrat että ajatelin mennä sukupuoli tauti testeihin käymäään ihan vain varmistaakseni että kaikki on ok ja hän sanoi tekevänsä saman noh hän sanoi että kaikki on hänellä ok noh niin sanoin minäkin ja jossain vaiheesa sitten se tuli ilmi että hän myönsi sanomalla itse että hänellä on sama juttu kun minulla mutta missä vaiheesa se kanataa kertoa esim just kun on esim herkkä hetki lähestymässä niin ethänsä voi siihen töksäytää että ainiin muuten nyt pitäs sitten puhua yhestä asiasta et mun on pakko kertoa koska siloin pilaa koko illan ja toden näköisesti suhde kin jääsiihen paikaan omasta mielestäni hetki kertomiselle olisi juuri se hetki kun huomaa että jos molemat ymmärtävät toisiaan ja oikeesti aidosti haluaa olla toistensa kanssa niin siloin myös pystyy kertomaan asian mahdolisimman aikaisessa vaiheesa ja siinä huomaa sitten että kuinka TOSISAAN TOISESTA OIKEASTI VÄLITÄÄ
Minun naiskumppanillani on vakavampi sairaus, joka tosin toistaiseksi on lääkityksellä kurissa ( ei ole sp-tauti), tiesin sen suhteeseen lähtiessäni, hän kertoi. Minulle tuo sinun tilanteesi ei olisi este suhteeseen ryhtymiselle.
Kun se oikea kumppani löytyy, ei herpekselläsi ole merkitystä. Ystäväpiirissäni on kaksi hiv-tartunnan vuosia sitten saanutta ihmistä, jotka ovat tartunnan jälkeen aloittaneet parisuhteen viruksettoman ihmisen kanssa. Kumppanit ovat tottakai olleet tietoisia tartunnoista jo ennen seurustelun alkua. Asioista on pystyttävä puhumaan.
Jos välitän todella toisesta ei herpes olisi minulle ongelma. Mutta vain, jos olen saanut siitä tiedon ennenkuin on menty sänkyyn tai edes alettu johonkin "säätämiseen". Jos henkilö ei kertoisi etukäteen, en tiedä miten kävisi, tuskin olisin kovin myötäileväinen asialle ja tahattoman tartunnan saatuani lähtisin omille teille. En antaisi anteeksi sitä, että en itse saanut päättää mitä teen asian suhteen ja jos minun puolestani ajateltaisiin kieroudella, että kyllä se siitä sitten leppyy niin niin ei kävisi. Rehellisyys on tässä asiassa kyllä ihan se ykkösjuttu ja määrittää suhteen jatkon taudin ja riskien selvittyä. Varmaan jossain päin nettiä on sellanen herpesihmistenkin treffipalsta? Eikö sitä kannata koittaa löytää joku jolla tauti myös on?
Ihmettelen niitä väittämiä, ettei herpes tartu kun ei ole rakkuloita. Itselläni ei ole ollut koskaan herpestä, suvussa ei ole herpestä ja minulle ainakin on turha yrittää selittää, että se on kaikilla. Kun ei ole, enkä sitä itselleni halua.