Rumiin ihmisiin ei kukaan ihastu.

on totuuksissa. Rumia ihmisiä ei kukaan rakasta. Vain hyvän näköistä ihmistä voi haluta/rakastaa.

Mitä typerää kirjoitti:

on totuuksissa. Rumia ihmisiä ei kukaan rakasta. Vain hyvän näköistä ihmistä voi haluta/rakastaa.

tarkoitit varmaan että rumia ihmisiä ei raiskata , ja osuit siinä naulan kantaan :)

Mitä typerää kirjoitti:

on totuuksissa. Rumia ihmisiä ei kukaan rakasta. Vain hyvän näköistä ihmistä voi haluta/rakastaa.

Sinä ja muut pinnalliset miehet ette ole kaikki.

totuus_esiin kirjoitti:

tarkoitit varmaan että rumia ihmisiä ei raiskata , ja osuit siinä naulan kantaan :)

Valitettavasti olet tuostakin väärässä. Kaikennäköisiä ja -ikäisiä ihmisiä (eniten naisia) raiskataan.

nyt "ruman komeat" ja oikeasti rumat miehet. Ruman komealla miehellä on karismaa, jota arpi kasvoissa vain vahvistaa. Sen sijaan lyhyenlännästä, pälvikaljusta penttiperusinsinööristä on karisma kaukana.

Mulle tuli tää ihan sama mieleen...

Kaikki ihmiset ei ole niin pinnallisia, että kattois toisessa vaan ulkonäköä, taikka sitä lompakkoa.
Jos aloittaja itse on noin pinnallinen ni saattaa olla että jääpi kokonaan ilman rakkautta ihan vaan jo siitäkin syystä että toteaa itsensä olevan yhtäkuin kaikki...

Oispas surullista jos maailmassa ei ois kun tollasia ihmisiä...

Aiheellinen kysymys. Oman käsitykseni mukaan ero ihastumisen ja rakastumisen välillä on se, että ihastunut ihminen tiedostaa kohteensa hyvät puolet ja sitä kautta kiintyy, kun taas rakastuneena tietää sekä hyvät että huonot puolet - ja rakastaa siitä huolimatta. Täten tehden aika tyhjäksi mahdollisuudet "rakastumiseen ensisilmäyksellä". =)

Mutta pitää kuitenkin huomioida se, että ennen seurustelua ulkonäkö on hyvin korostetussa asemassa, sillä se on suurin osa siitä, mitä toisesta ihmisestä voi helpoiten arvioida. Luonne on paljon vaikeampi tapaus. Moni pettyy pitkäänkin jatkuneen seurustelun jälkeen kumppaninsa ominaisuuksiin. Myöhemmin sitten luonteella on avainasema, koska vaikka kumppani olisi miten hyvännäköinen tahansa, niin jokapäiväisessä elämässä häneen kyllästyy taatusti, jos kyseessä on luonteeltaan tylsä tai muuten vain ikävänpuoleinen tapaus.

Tällainen muodostaa kimurantin ongelman: miten ulkonäöllisesti vähän vaatimattomammat sitten onnistuvat erottumaan joukosta edukseen? Se vaatii henkisiä kykyjä, ja mikäli niitäkin on vähänlaisesti, kovaa työtä ja asenteen muutosta. Mutta on totaalista roskaa väittää, etteivätkö ulkoisesti vähemmän viehättävät ihmiset voisi löytää kumppania, sillä vastaesimerkkejä on todella paljon.

Joihinkin asioihin voimme vaikuttaa ja niiden muokkaaminen kasvattaa luonnetta. Ja taas ne, joille emme mitään voi, pitää vain hyväksyä ja keskittyä omiin vahvuuksiin. Jos on sinut itsensä kanssa, niin mahdollisuudet löytää kumppani kasvavat huomattavasti. Ihmiset ovat sekalaista sakkia: lähes aina on joku, joka hyväksyy kaikkine vikoineenkin. Pitää vain pitää silmät auki. =)

"lunnonlaki!?

Ronkelit runkkaa.