8 vuotta sitten sekavassa elämäntilanteessa aloitin suhteen varattuun mieheen. Inhosin koko kuviota ja inhosin itseäni. Lopetin suhteen ensimmäisen vuoden aikana moneen kertaan, mies ei jättänyt rauhaan ja aina annoin periksi ja tavattiin taas. Kahden vuoden jälkeen tein lopullisen päätöksen ja kielsin ottamasta yhteyttä. Jatkoin elämääni ja aloitin parisuhteen joka kariutui vuoden jälkeen. Varattu mies sittemmin erosi ja otti yhteyttä.. en halunnut vaihtaa edes kuulumisia. Tiemme kohtasivat taas vuosi takaperin ja olimme kumpikin sinkkuina. Me aloitimme seurustelun. En meinaa päästä yli "kakkosen" roolistani..luottaminen on vaikeaa ja ajattelen usein olevani vararengas joka nyt kelpaa. Mies yrittää, ihan tosissaan, ja olemme puhuneet avoimesti näistä asioista. Silti ajatukseni kiertävät kehää.. ja itsetuntoni on välillä ihan pohjamudissa. Heidän parisuhteensa päätös oli yhteinen, minä en sitä aiheuttanut ja siihen ei ilmeisesti ole liittynyt suurempaa draamaa. Yhteisiä lapsia tai omaisuutta heillä ei ollut. Minä tunsin ja tunnen voimakkaita tunteita tätä miestä kohtaan, toisinsanoen voin sanoa että rakastan. Hänkin sanoo samaa. Miten helv.. pääsen yli tästä, olenko niin pikkusieluinen, luuseri, menneisyydessä roikkuva onneton olento vai onko tämä ymmärrettävää? En puhu enää aina näistä pahoista oloistani, koska tehty on tehty ja se siitä, mies ei voi tapahtumia enää muuttaa. Kun aikoinaan tapasimme ja tunteet voimistuivat minä kerroin niistä ja kerroin että sattuu. Kysyin mitä hän minusta haluaa, hän sanoi tuntevansa samoin mutta ei voi erotakkaan.. enempää selitystä miksi käyttäytyi noin en saanut. Enkä ole saanut vieläkään, vain sen että nyt on nyt ja että hän haluaa olla minun kanssani. Voin välillä kovin pahoin ja syytän itseäni siitä olosta, omasta epävarmuudesta ja liiasta miettimisestä. Yritän ottaa päivän kerrallaan, mutta se ei pidemmän päälle normi parisuhteessa ole ok, tulevaisuuteen täytyy katsoa yhdessä. Mies näin tekeekin, minä en uskalla. Kohta on päätösten aika, tai muuten polla hajoaa, lähden tai pääsen tämän yli.. näin en jaksa ja muutun mitättömäksi mytyksi.
Ei koskaan ykkönen?
m.ytty
4260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No tarviiko tuota sen enempää pohtia kuin sitä kautta, että oletko nyt onnellinen? Onko tuo kaikki sen pahan olon arvoista, mitä koet?
Elämä on liian lyhyt huonossa suhteessa ja huonossa olossa olemiseen. Parisuhteen tulee tuoda iloa ja naurua, onnellisuutta enemmässä määrin eikä päinvastoin. Jos joudut noin paljon pohtimaan niin ei taida olla oikea ratkaisu pysyä suhteessa.
Käy juttelemassa jonkun sopivan ihmisen kanssa, yksinhän tuossa hajoaa pää. Mielessäsi olet ikuinen kakkonen, mutta jos mies todella siis todella nyt haluaa sinut ja vain sinut niin kyllä siihen pitäisi voida luottaa. Ymmärrän kuitenkin, että kaiken menneen vuoksi et ehkä koskaan voi luottaa, häneen.
Omasta mielestäni olisi vaikeaa luottaa ihmiseen, joka on jo kerran ryhtynyt salasuhteeseen..miksei hän voisi tehdä sitä sinullekin? Se voi olla alitajunnassasi pelkosi, joka pukeutuu tähän pahaan oloon.
Mies välittää varmasti sinusta ja on tehnyt sitä jo suhteessa ollessaan. Ehkä olet kuunnellut liikaa näitä tekopyhiä valistajia, joiden mielestä suhteenne on alkanut synnissä jne. Mitä ihmettä vatkaat enää asioita mielessäsi, nauti olemisestasi ja anna miehenkin nauttia. Ikuinen kakkonen, voi pyhä jysäys! Mielestäni olet ollut ykkönen jo miehen entisen suhteen aikana, siitä ei pääse mihinkään. Sitä paitsi et ole vastuussa siitä, mitä miehen elämässä on tapahtunut, siitä vastaa ainoastaan mies. Intohimon hetkiä sinulle!
No kysymys varmaan onkin: voitko olla varma ettei miehesi tule sinua pettämään kun arki koittaa ja halutaan jotain sitä ekstraa omaan elämään?
Kukaan ei voi olla toiselle onnen tae, niin kauan kuin sitä ei tajua, niin kauan sitä hakee muista (onnea siis). Onko siis mies ymmärtänyt vihdoin ja viimein että hän on itse täysin vastuussa omasta olosta ja onnesta, ei kukaan muu?
Siis mika sinua enaa huolestuttaa?
Mies on laillisesti lopettanut yhteiselaman entisen vaimonsa kanssa. Han on valmis aloittamaan sinun kansa ja luottaa teidan yhteiseen tulevaisuuteen.
Ellei tuo riita sinulle, olet todella epavarma onko mies sittenkaan sopiva sinun aviopuolisoksesi. nyt on aika tehda tuo miehelle selvaksi. Laske hanet menemaan ja anna hanelle tilaisuus hakea puoliso joka on valmis rakentamaan yhteisen pitkaaikaisen kodin juuri hanen kanssaan.
Siina ei ole mitaan pahaa, siis etta lpuollisesti eroatte. Te kumpikin aivan varmasti loydatte sopivat puolisot tulevaisuudessa.