Seurustelin ex-poikaystäväni kanssa vuoden, jonka kanssa ehdimme asua yhdessä. No, keväällä erosimme, ja päätin, että nyt otan kaiken irti sinkkuudestani ja annan itselleni aikaa suhteen jälkeen... Kaikkeahan ei toki voi kiven vakaasti päättää: kului hieman yli kuukausi erosta, ja törmäsin todella komeaan ikäiseeni mieheen, ihastuin häneen välittömästi... En ajatellut (enkä ajatellutkaan silloin päivää pidemmälle) meitä alkuviikkojen aikana vakavammin, vaikka siihen suuntaan suhteemme oli väistämättä menossa :) Myöhemmin kesällä huomasimme, että rakastamme toisiamme. Tällä hetkellä ollaan oltu mieheni kanssa puoli vuotta yhdessä, ja rakastan häntä yhä enemmän! Olemme hiljattain puhuneet puolivakavasti yhteenmuutosta, kun kuitenkin olemme lähes jokaisen päivän puolen vuoden aikana viettäneet saman katon alla aina yhdessä. Ja tuntuu, että asia todellakin on aiheellinen, mieheni on jo kysynyt, että mitä jos etsisimme yhteistä asuntoa.
Onko liian aikaista muuttaa yhteen? Asuinhan alle vuosi sitten edellisen mieheni kanssa yhdessä, mutta tarvitseeko sitä tässä tilanteessa miettiä? Toisaalta, kun jokaiselle ihmiselle pitäisi puhtaalta pöydältä antaa mahdollisuus, eikä saisi omien kokemusten entisten miesystävien kanssa antaa vaikuttaa asiaan. Pelkään tällä hetkellä, että mitä läheiseni miettivät... Pitävätkö minua typeränä, jos olen muuttamassa jo uuden poikaystäni kanssa yhteen? Vai tarvitseeko minun moisista edes välittää?!
Itse ainakin tiedän, että rakastan poikaystävääni, ja haluan olla hänen kanssa niin paljon kuin vain voin! :) En vain halua tehdä mitään väärin, haluan, että kaikki menee meillä hyvin. Olemme siis molemmat alle 25-vuotiaita opiskelijoita.
Mielipiteenne voisivat avartaa, kiitos siis neuvoista kalliista! (:
Onko liian aikaista muuttaa yhteen? Asuinhan alle vuosi sitten edellisen mieheni kanssa yhdessä, mutta tarvitseeko sitä tässä tilanteessa miettiä? Toisaalta, kun jokaiselle ihmiselle pitäisi puhtaalta pöydältä antaa mahdollisuus, eikä saisi omien kokemusten entisten miesystävien kanssa antaa vaikuttaa asiaan. Pelkään tällä hetkellä, että mitä läheiseni miettivät... Pitävätkö minua typeränä, jos olen muuttamassa jo uuden poikaystäni kanssa yhteen? Vai tarvitseeko minun moisista edes välittää?!
Itse ainakin tiedän, että rakastan poikaystävääni, ja haluan olla hänen kanssa niin paljon kuin vain voin! :) En vain halua tehdä mitään väärin, haluan, että kaikki menee meillä hyvin. Olemme siis molemmat alle 25-vuotiaita opiskelijoita.
Mielipiteenne voisivat avartaa, kiitos siis neuvoista kalliista! (:
Vastaukset 9
Vanhimmat
Anna aikaa itsellesi. Ei parisuhde ole se ainoa elämäntapa. Ota rennosti vaan, ja suunnitele tulevaisuutasi ilman parisuhdetta,
No joillakin on heikko itsetunto, ja haluavat myötäeläjän. Et kait sinä ole sellainen?
Ei ole mitään normia. Mulla toipuminen otti vuoden, kaverilla 10 vuotta. Toisilla pitää olla uusi, ennenkuin uskaltaa erota entisestä. Varmaan itse tunnet itsesi paremmin kuin me tuon tekstin perusteella - ainakin suotavaa olis.
En täysin käsittänyt, miten päätäpahkainen rakastuminen osoittaa heikkoa itsetuntoa, ja miksi rakastuneen nuoren ihmisen täytyisi suunnitella tulevaisuutta ilman parisuhdetta. Aika aikaa kutakin, antaa nyt heidän nauttia siitä mikä nuorena on ihanaa.
Ja sinulle, kaikki mikä tehdään vilpittömästi rakkaudesta, on oikein. Tässä ja nyt.
Elämässä olisi hyvä tehdä niin kuin oma sydän sanoo, mutta jos oma järkesi toppuuttaa sinua ja saa epävarmaksi on sinun itsesi kanssa käytävä keskustelua muutosta ennen kuin pääset jonkinlaiseen mielenrauhaan.
On aivan sama, mitä muut ajattelevat, mutta toisaalta on hienoa, jos sinulla on lähisukuusi hyvät välit ja hekin omalla laillaan ajattelevat sinun parastasi. Voit harkiten ottaa heidänkin näkemyksensä huomioon, mutta loppusuoralla sinä kuitenkin vastaat mitä teet ja miten elät.
Maailmaan ei ole kirjoitettu lakia, miten saa rakastua ja missä tahdissa lyödä hynttyyt yhteen, mutta maailmassa on paljon hyviä ja huonoja esimerkkejä sen kaltaisista ratkaisuista. Miten sinulle käy on sinun käsissäsi,minkä vuoksi mitään ei elämässä opi kuin elämällä eteenpäin. Eikä pelkäämisellä pääse mihinkään, mutta viisaudella ja järjellä voi vahvistaa askeleittensa voimaa.
Onnea jatkoon. Vastaus on sinussa jo valmiina, mutta ehkä sinun täytyy tavalla tai toisella käydä harkinta-aikasi läpi ollaksesi vielä vahvempi ihminen.
Ajattelisin itse järjellä tuon asian suhteen.
Ehdit seurustella edellisen kanssa vain vuoden ja asuitte jo yhdessä. Mieti, muuttuiko suhteenne silloin aikoinaan huonommaksi, kun muutitte yhteen? Olitteko hetken huumassa ja sitten kun arki tuli, ette enää kestäneetkään?
Itse antaisin tuolle suhteelle aikaa, kyllä te vuodenkin päästä ennätätte muuttamaan yhteen jos vielä haluatte.
Olet juuri hypännyt suhteesta toiseen ja vaikka tuntisit itsesi kuinka rakastuneeksi, saatat olla tällä hetkellä vaan huuman perässä vielä kun yrität parantua entisestä suhteesta.
Jos rahallisesti voitte kummatkin asua erillään, niin tehkää niin ainakin vuoden. Jos senkin jälkeen koette, että suhteenne on hyvällä mallilla ja haluatte yhä muuttaa yhteen, tehkää niin. Ennen sitä, nauttikaa suhteestanne ja älkää hötkyilkö liikaa.
Jokaisella on omat tapansa. Minun mielestäni se on ihan sinusta ja miehestäsi kiinni, jos oikeasti rakastatte toisianne ja olette varmoja niin muuttakaa yhteen ja katsokaa miten yhteiselo lähtee sujumaan. Ihmiset ovat niin erilaisia näissä tilanteissa ja kukin toimii omalla ja parhaaksi katsomallaan tavalla. Ei se ole mitään heikkoutta, että haluaa elää rakastamansa ihmisen kanssa. Minulla on kokemusta aiheesta, muutimme nykyisen mieheni kanssa yhteen juuri vaikka emme mekään kovin kauan ehtineet tuntemaan, tässä vaan on sitä jotain ja olemme tosissamme toistemme kanssa, ytheiselomme sujuu todella hyvin ja molempien mielesstä oikea ratkaisu. :) Ja lisäksi, minä en ainakaan välitä koskaan mitä muut ajattelevat, teen niinkuin minusta parhaalta tuntuu ja miten minä haluan elää. :)
Te teette ihan just niinkuTe haluutte. :) Jos mietit, että mitähän muut asiasta ajattelee niin, ehkä sit kantsiikin kasvaa aikuiseksi vielä hetken aikaa yksin/ varavaisesti seurustellen? btw, Itse muutin virallisesti kumppanin kanssa yhteen alle 2kk seurustelun jälkeen (käytännössä asuttiin hänen luonaan yhdessä viikon/parien treffien jälkeen). no, nyt 12 vuotta (ja 2 lasta) myöhemmin ei kaduta, että luotin vaistooni, että tässä se oikea nyt sitten on :)
Oh dear lord, kirjoituskielesi ei ainakaan vaikuta elämää kokeneen 2 lapsen äidin kirjoittamalta.
Kukin tekee niinkuin tykkää ja omaan elämään sopii. Siispä kerronkin vain mitä itse tekisin sinun tilanteessasi:
En muuttaisi puolen vuoden seurustelun jälkeen yhteen, varsinkaan kun edellisestä suhteesta on noin lyhyt aika. Myös se että seurustelin edellisen kanssa vain vuoden ennen suhteen kariutumista vaikuttaisi päätökseen. Kun aikoinaan erosin ensimmäisestä poikaystävästäni (seurustelimme vähän päälle vuoden), annoin itselleni todella paljon aikaa. Tuo aika oli todella tärkeää nykyisen identiteettini kannalta. Opin paljo itsestäni yksilönä, sekä tiimipelaajana parisuhteessa, käsittelin ne asiat mitä tein väärin ja pohdin paljon sitä mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Jos olisin muuttanut yhteen suht nopeaa siitä seuraavan kanssa yhteen, en tuskin olisi ikinä oppinut tuntemaan sitä puolta itsestäni kuin nyt.
Mutta niinkuin aiemmin sanoin, kukin tyylillään. Ei kenenkään kokemukset ole täysin verrattavia toisten kokemuksiin. Kannattaa myös miettiä sitä, että mitä oikeasti menetät siinä että katselisit hommaa vielä jonkin aikaa, ja pohtisit todella sisimmässäsi, ettet ole hankkinut uudesta vain entisen korviketta, jossa on se tietty kipinäkin vielä tuossa vaiheessa tallella.