Kaksi vuotta avoparina ja 22vuotta avioliitossa,perheelämän vuoksi olen masentunut ja käynyt terapiassa ja viimeisen vuoden olemme yhdessä käyneet pariterapiassa.
Pariterapiaa ehdotettiin kun kerroin että mies käyttää väkivaltaa,nyt vuoden olemme käyneet yhdessä pariterapiassa mutta tässä syksyllä kun olimme autolla ajamassa niin mies raivostui ja kaahas autolla eikä pyynöstäni huolimatta pysähtynyt(pelästyin)
ja itkin koko loppu matkan.Terapiassa käydessämme kiisti koko asian.
Samoin on heittänyt minut ulos ja sanonut ettei tämä ole kotisi(jouduin menemään kaverilleni kun en kotiani päässyt)Tämänkin asian kiisti terapiassa.
Meilla asuu kaksi lasta viellä kotona ja mielestäni riidat repivät myös lapsia.
Nyt olen hakemassa asumuseroa ja sitä kautta avioeroa,kysyisinkin mielipiteitä ja asioita joihin kannattaa kiinittää huomiota avioeroa hakiessa.
Tämä on entinen karjatila jossa ei ole eläimiä ollut kymmeneen vuoteen ja maat ovat vuokralla.(mies käyttää vuokrarahat itse ja minä en ole niitä nähnyt koskaan.Tila on miehen nimissä ja velat mitä siitä on kun se poikamiehenä itsellen sen osti.(velkaa on paljon)
Antakaa käytännön ohjeita jotta en joudu ihan hylkiön asemaan,tuntuu jotta itse ei jaksa ajatella.
Olisi helpotus päästä erilleen tästä repivästä suhteesta jossa ei ole kuin riitaa ,haukkumista(nimittelee hulluksi) ja kiinni käymistä(joita se ei muista tai semmosta ei olekaan tapahtunut)
esim.saunassa juo kaljaa ja kun kihattaa päähän alkaa lähenellä kun en suostu ottaa väkisin ja sanoo et voi mitään koska olemme naimisissa.
On sellainen tunne jotta tuolla terapiassakin ne eivät ota vakavasti minuun kohdistuvaa väkivaltaa kun mies ne siellä kiistää.Olen avuttomassa tilassa koska siellä missä minua pitäs kuunella niin mies saa kaiken sympatian joista sitten kotona kehuskelee.
Tuli laitettua väärään kolummiin ensin joten siirsin tänne.
Pariterapiaa ehdotettiin kun kerroin että mies käyttää väkivaltaa,nyt vuoden olemme käyneet yhdessä pariterapiassa mutta tässä syksyllä kun olimme autolla ajamassa niin mies raivostui ja kaahas autolla eikä pyynöstäni huolimatta pysähtynyt(pelästyin)
ja itkin koko loppu matkan.Terapiassa käydessämme kiisti koko asian.
Samoin on heittänyt minut ulos ja sanonut ettei tämä ole kotisi(jouduin menemään kaverilleni kun en kotiani päässyt)Tämänkin asian kiisti terapiassa.
Meilla asuu kaksi lasta viellä kotona ja mielestäni riidat repivät myös lapsia.
Nyt olen hakemassa asumuseroa ja sitä kautta avioeroa,kysyisinkin mielipiteitä ja asioita joihin kannattaa kiinittää huomiota avioeroa hakiessa.
Tämä on entinen karjatila jossa ei ole eläimiä ollut kymmeneen vuoteen ja maat ovat vuokralla.(mies käyttää vuokrarahat itse ja minä en ole niitä nähnyt koskaan.Tila on miehen nimissä ja velat mitä siitä on kun se poikamiehenä itsellen sen osti.(velkaa on paljon)
Antakaa käytännön ohjeita jotta en joudu ihan hylkiön asemaan,tuntuu jotta itse ei jaksa ajatella.
Olisi helpotus päästä erilleen tästä repivästä suhteesta jossa ei ole kuin riitaa ,haukkumista(nimittelee hulluksi) ja kiinni käymistä(joita se ei muista tai semmosta ei olekaan tapahtunut)
esim.saunassa juo kaljaa ja kun kihattaa päähän alkaa lähenellä kun en suostu ottaa väkisin ja sanoo et voi mitään koska olemme naimisissa.
On sellainen tunne jotta tuolla terapiassakin ne eivät ota vakavasti minuun kohdistuvaa väkivaltaa kun mies ne siellä kiistää.Olen avuttomassa tilassa koska siellä missä minua pitäs kuunella niin mies saa kaiken sympatian joista sitten kotona kehuskelee.
Tuli laitettua väärään kolummiin ensin joten siirsin tänne.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tyypillinen naisten ongelma, kun ikä tuo turhautumisen aletaan syyttämään muita ja heittäydytään avuttomaksi säälin kerjääjäksi.
Kyllä sun on nyt itse ryhdistäydyttävä ja kasvettava olosuhteiden mukaan, oli sitten ratkaisusi mikä hyvänsä. Uhriutuminen tuo vaan lisää ongelmia ja provosointeja. Ulos harrastuksiin ihmisten pariin !! Kasvamaan, itsenäistymään,
sen jäkeen katsot lähteekö se ukko mukaan uudistumiseen. Älä syytä muita (ukkoa)..... etkä heittäydy lasten taakse "raukkamaisesti". Olet itsekin osa ongelmaa.....
Onhan sulla avioehto? Jos ei, niin hommaa asianajaja. Häivy sieltä, ei asumuseroon tarvii oikeudenpäätöstä, sen kun lähdet. Jos sua raiskataan saunassa, älä mene sinne samaan aikaan! jos kumminkin saat turpaasi jne, niin lääkärin kautta poliisille Ota nyt hyvä nainen jalat alles, pakkaa tarvittavat kamat ja lapset ja me´ne lähimpään turvakotiin.
Täällä surkuttelu ei auta, toimi ja pelasta ittes ja lapses!!!
http://www.oikeus.fi/5651.htm
Tuossa yllä linkki mistä voit vähän lueskella.
Ja sinunkin kotonasi on sellanen kuin ovi; siitä kävelet ulos, lapset mukaan. Ja jos muuta paikkaa ei ole, lähimpään ensi- ja turvakotiin! Olen itse ollut ja apu sieltä oli korvaamaton! Oleskelin tytön kanssa siellä 2 kk kunnes saimme asunnon. Siellä on turvassa, apua saa käytännön asioihin ja pääset jaloillesi!
Muuta ei nyt tarvita kuin että nouset sieltä kurasta missä makaat ja TOIMIT!! Kukaan muu ei sinua sieltä nosta, itse on noustava oli miten vaikeaa tai raskasta tahansa! Tai sitten tyydyt osaasi ja olet hiljaa. Silloin ei kannata myöskään ruikuttaa. Kovia sanoja mutta totta. Asioilla on taipumus järjestyä, mutta se vaatii sun omaa tahtoa sisua ja että tartut toimeen! Nyt! Heti!
Onnea matkaan!!
Ohje turvakodin henkilökunnan suusta "Kun ensimmäinen lyönti tulee, lähde".
Mikäli tilan velkakirjassa ei ole nimeäsi, etkä millään allekirjoituksella ole lupautunut maksamaan miehen velkoja. Koskee myös takaajana olemista, et ole maksuvelvollinen.
Mikäli olet takaajana tai lainan allekirjoittanut, huonompi juttu.
Mies saattaa tarkoituksellisesti jättää maksut sinun huoleksi, tosin tila menee silloin myös myyntiin.
Ensimmäiseksi sinun olisi syytä lälhteä pois talosta. Mikäli pahoinpitelystä tulee jälkiä, lääkärin kautta poliisille rikosilmoitusta tekemään.
Mahdollisesti myös turvakotiin.