Olen alkanut ihmetellä miksi tällä palstalla tulee kaiken aikaa esille, että siitä ja siitä asiasta miehen pitää puhua äidilleen, miniä ei voi asiasta puhua. Kun on kysymys vaikka joulun vietosta, tai lasten tilapäisestä hoitamisesta, tai jostakin auton lainasta tai muusta avustamisesta, niin miniä ei voi keskustella anopin kanssa, sillä se kuuluu pojan tehdä.
Millaista on yhteydenpito, jos on tällaisia kirjoittamattomia sääntöjä? Joku kauhistelee, että anoppi neuvoo miniää taloustöissä, miksi ei neuvo poikaansa!
Välit katkeavat, ja miniä ei käy anoppilassa, vaikka poika menee lasten kanssa kylään.
Anoppia pelätään, kun hän tulee kutsumatta. Varmaan pelätäänkin, kun ei tiedetä, mistä hänen kanssaan voi puhua, kun niin monet asiat tuntuvan olevan tabu.
Ihmettelen, miksi sukulaisuus katsotaan niin tärkeäksi, että keskustelunaiheetkin jaetaan sen mukaan!
Millaista on yhteydenpito, jos on tällaisia kirjoittamattomia sääntöjä? Joku kauhistelee, että anoppi neuvoo miniää taloustöissä, miksi ei neuvo poikaansa!
Välit katkeavat, ja miniä ei käy anoppilassa, vaikka poika menee lasten kanssa kylään.
Anoppia pelätään, kun hän tulee kutsumatta. Varmaan pelätäänkin, kun ei tiedetä, mistä hänen kanssaan voi puhua, kun niin monet asiat tuntuvan olevan tabu.
Ihmettelen, miksi sukulaisuus katsotaan niin tärkeäksi, että keskustelunaiheetkin jaetaan sen mukaan!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tiedätkö: kun on useat vuodet yrittänyt keskustella anoppinsa kanssa ja aina päädytään riitaan, ei enää viitsi keskustella. Annetaan miehen sitten hoitaa puhuminen. Fiksuahan tämä on!
Eikä anoppia pelätä, jos kutsumatta tulee. Lähinnä ihmetellään, etteikö ihmisellä ole nykyajan käytöstapoja.
Ehkä kaikki eivät ole ihmisinä niin mutkattomia kuin sinä, koska muistan kyllä oman anoppini kanssa olleeni hierarkiassa kaiken ihmisyyden alapuolella. Muuten ihan ok nainen, mutta kaikessa "tärkeässä" päätökset tapahtuivat mieheni ja anopin välillä. Tosin en niin välittänyt juuri sen vuoksi tavata anoppia saati käydä anoppilassa, sillä minun suvussani ei moista asennetta ole ollut saati on nytkään.
Jos olisin anopin suhteen ryhtynyt ylen demokraattiseksi ja taistellut kansalaisoikeuksistani se olisi aiheuttanut enemmän mieliharmia minulle kuin vain kohautella olkapäitäni, että olkoot mikä on.
Siksi koska miniällä on se oma äiti jonka kanssa sopia sukulaisuusmenot.. Jos on ongelmaa anopin kanssa paras keskustella mahdollisimman vähän.. Konflikteilta vältytään tällätavalla ja perheen sisäinen demokratia säilyy.. Lisäksi mies oppii viimeistään tässä vaiheessa pitämään huolen näistä asioista ettei kaikki sälä ole naisen harteilla.. Tasa-arvoakin siinä on osanen..
Anoppius ja miniänä olo eivät ole kylläkään mitään verisiteitä eivätkä sukulaisuutta kummallekkaan. siksi loukkaaminen onkin niin helppoa.. tunnesiteitä ei aina pääse kehittymään.. ainakaan postiiivisia. Se on harmi..
Näi on ja olla pitää