Eli, olen sinänsä harvinaislaatuinen mies, että mulla on n. 80% frendeistä naispuolisia. Tämä on tyttöystävälleni ilmeisesti ongelma. Parin kuukauden päästä tulee vuosipäivä vastaan, asutaan yhdessä, kihloissa, peruskaava. Tyttöystäväni edellisessä suhteessa jätkä petti aikalailla koko 4 vuoden seurustelun ajan. Tiesin tämän kyllä, sekä myös sen, että sen luottamuksen ansaitsemiseen saattaa mennä aikaa.
Aluksi tämä kaikki kuittaantui sillä, että kerroin naiselleni, kuinka monta vuotta olen kunkin naispuolisen ystäväni tuntenut. Yhtäkkiä kaikki alkoi livetä vittumaiseen suuntaan. Kaikki naispuoliset kaverini olivat joko horoja, tai ämmiä. Kuittailuja tuli heti jos kehtasin likettää jonkun uuttaa kuvaa naamakirjassa. Jos vuosia hyvin tuntemani ystäväni sattui soittelemaan enemmän kuin kerran viikossa, hän oli roikkuja. Naiseni näkee kaikki muut naiset uhkana suhteellemme, vaikka olen miljoonia kertoja sanonut että luota itseesi enemmän, eikä mulla ole tarvetta muille muijille, varsinkaan omiin kavereihini. Kerran oli kauppareissun aikana tutkinut puhelintani, tosin myönsi sen mulle heti. En saisi osoittaa millään tavalla kenellekkään muulle, että on tärkeä mulle.
Nyt, kun tyttöystäväni lähti viikoksi landelle itse jäädessä himaani, on taas homma karannut lapasista. Sai facen kautta tietää että kaksi muija puolista kaveriani oli ollut samassa baarissa mun kanssa, niin siitä sitten jälleen uskomaton haukkuminen, ja vittuilu että miks mun pitää huomioida niitä vielä seuraavana päivänäkin. Muijani on myös etukäteen päättänyt, ettei pidä kenestäkään naispuolisesta kaveristani. Ilmeisesti olettaa, että saa juosta missä vaan, ja mun pitää odottaa kädet ristissä sohvalla, milloin tulee takaisin.
Rakastan tätä naista, osoitan sen hänelle jatkuvasti, en anna mitään epäilyjen aihetta koska niitä ei ole, mutta silti hiertää. En tiiä mitä tässä pitäis tehdä.. Frendejäni en feidaa elämästäni, enkä todellakaan anna muijan päättää saanko tavata ystäviäni. Kertoo usein, että luottaa muhun 100% mutta eipä siltä tunnu..
Aluksi tämä kaikki kuittaantui sillä, että kerroin naiselleni, kuinka monta vuotta olen kunkin naispuolisen ystäväni tuntenut. Yhtäkkiä kaikki alkoi livetä vittumaiseen suuntaan. Kaikki naispuoliset kaverini olivat joko horoja, tai ämmiä. Kuittailuja tuli heti jos kehtasin likettää jonkun uuttaa kuvaa naamakirjassa. Jos vuosia hyvin tuntemani ystäväni sattui soittelemaan enemmän kuin kerran viikossa, hän oli roikkuja. Naiseni näkee kaikki muut naiset uhkana suhteellemme, vaikka olen miljoonia kertoja sanonut että luota itseesi enemmän, eikä mulla ole tarvetta muille muijille, varsinkaan omiin kavereihini. Kerran oli kauppareissun aikana tutkinut puhelintani, tosin myönsi sen mulle heti. En saisi osoittaa millään tavalla kenellekkään muulle, että on tärkeä mulle.
Nyt, kun tyttöystäväni lähti viikoksi landelle itse jäädessä himaani, on taas homma karannut lapasista. Sai facen kautta tietää että kaksi muija puolista kaveriani oli ollut samassa baarissa mun kanssa, niin siitä sitten jälleen uskomaton haukkuminen, ja vittuilu että miks mun pitää huomioida niitä vielä seuraavana päivänäkin. Muijani on myös etukäteen päättänyt, ettei pidä kenestäkään naispuolisesta kaveristani. Ilmeisesti olettaa, että saa juosta missä vaan, ja mun pitää odottaa kädet ristissä sohvalla, milloin tulee takaisin.
Rakastan tätä naista, osoitan sen hänelle jatkuvasti, en anna mitään epäilyjen aihetta koska niitä ei ole, mutta silti hiertää. En tiiä mitä tässä pitäis tehdä.. Frendejäni en feidaa elämästäni, enkä todellakaan anna muijan päättää saanko tavata ystäviäni. Kertoo usein, että luottaa muhun 100% mutta eipä siltä tunnu..
Vastaukset 14
Vanhimmat
Naisesi luottaa sinuun suunnilleen yhtä paljon kuin leikkaamattomaan naapurin saksanpaimenkoiraan.
Hänellä on selkeästi pahoja traumoja ja krooninen luottamuspula edellisen suhteen takia. Eikä se parannu muulla kuin ajalla ja kovalla työllä. Tosin on täysin mahdollista ettei naisesi tule koskaan luottaamaan sinuun tai kehenkään muuhunkaan mieheen.
Mitä sitten voisit tehdä? Todennäköisesti et yhtään mitään! koska hän selvästi ottaa itseensä kaikista tilanteista missä voisit edes teoriassa olla kontaktissa muiden naisten kanssa. Etkä varmasti pysty järjestämään elämääsi siten ettet koskaan näe yhtään naista.
Ainoa, mikä voisi auttaa olisi että naisesi hankkisi apua! Joko terapiaa, tai hyvän tukiverkoston joka ei koostu katkerista miestensä jättämistä naisista, pointtina kuitenkin että hänen täytyy systemaattisesti vähitellen pyrkiä uudelleen luottamaan miehiin (ja samalla sinuun).
Suhteenne onnistuminen riippuu sinun kärsivällisyydestäsi ja hänen halustaan tehdä työtä luottamisen opettelun eteen.
Heh, kuulostaa 100% tutulta edellisestä suhteestani. Mitä voit tehdä? Jaa-a, esittele kumppanisi kavereillesi, jos vain hänen käytökseltään mahdollista. Mun exä alkoi joskus vittuilemaan kavereilleni, ja tapailinkin kavereitani ilman häntä (ei halunnut edes yrittää tutustua heihin). Pahin virhe on luopua kavereista kumppanin takia. Keskustelkaa, tehkää selvät pelisäännöt ja koittakaa rakentaa luottamusta.
Näytä tää viestiketju sille. Kirjoita tuo oma mielipitees vaikka kirjeenä sille ja sano että on niillä superpoppareillakin tyttöystäviä joiden on elettävä sen asian kanssa että miljoona muijaa haluaa oikeasti sen miehen omakseen. Sano sille että sä tarviit sen oleen sun kanssasi jotta voit olla vain ystävä näittien kaikkien naistesi kanssa sillä jos sulla ei olisi tyttöystävää ne muijat vois tosissaan yrittää sua vaikka? Onneks sulla on ja kaikki tietää sen niin saat olla rauhassa.
(vaikka muijat taitaa kyllä monesti innostua varatusta enemmän? no..sinä tiedät olevasi varattu). Voisit kyllä loukkaantua ihan tosissasi siitä että se ei luota suhun kuin edes selitellä mitään. Älä sorru selittelyyn. Ota se emäntäs mukaan kaikkiin juttuihin missä nämä muut on vaikka väkisin että se näkee ja tutustuu niihin. Vaadi sitä tuleen, itke ja kiukuttele niin kauan että se tulee...niin naisetkin tekee ja muista mököttää välillä.
Vaikka miehellä olisi omia kavereita ja naisytävä, vaikeus on siinä että nämä naiset eivät välttämättä luonnollisestikaan tutustuisi toisiinsa ja kokisi jotain ystävyyttä ylipäätään muutenkaan. Vaikka miehen mielestä moni nainen on hyvä kaveri ja ihminen, naisten keskinäiset kemiat eivät välttämättä pelaa, mutta voivat pelata harvoin.
Tilanteessa, jossa ikäänkuin on miehen vuoksi "tilanteen vaatimasta pakosta vähintään" oltava naisten keskinäisiä ystäviä ja sitä jopa vaaditaan, tuo ennakkoasetelma asettaa jo etukäteen vaatimuksen että näiden naisten on tultava toimeen keskenään, koska mies nyt sattuu pitämään molemmista.
Naiset eivät välttämättä luonnollisesti voi tutustua toisiinsa, koska heti pitäisi olla niin hyvää pataa ja se jos mikä on väkinäistäkin väkinäisempää pakotettua ahdistavaa tuttavuutta josta luontevuus puuttuu täysin. Siksi ei kannata väkisin tutustuttaa ketään. Harvoin se tuollaisessa odotetussa tilanteessa itsestään syntyy tai toimii pakotetusti kun sitä odotettaisiin.
Jos kerran rakastat tyttöystävääsi niin paljon voisitko tavalla tai toisella rauhoittaa kaveritilannettasi joksikin aikaa ja olla olematta niin älyttömän hyvää kaveria heidän kanssaan ennen kuin saat tyttöystäväsi rauhoittumaan? Käytöksessäsi voi olla jotakin sellaista, joka yksinkertaisesti herättää mustasukkaisuuteen taipuvaisessa tyttöystävässäsi syvää epävarmuutta? En tarkoita, että sinun täytyisi ryhtyä muuttamaan tyttöystävääsi mustasukkaisuudesta pois ja hänen se tunne todellakin täytyisi vaikkapa terapian avulla oppia hallitsemaan, mutta joskus omasta mielestä jokin normaali juttu voi toiselle olla äärettömän vaikeaa ymmärtää. Parisuhteessa on välillä annettava periksi ja luovittava tilanteita helpommaksi, jolloin se vaatii hieman uhrautumista ja tarkempaa miettimistä. En usko, että sinun täytyy mitään lopullisesti muuttaa, mutta kysy myös kavereittesi mielipiteitä olisiko heistä sinun tyttöystävinäsi helppoa olla vai ovatko he samaa mieltä tyttöystäväsi kanssa. Hyödynnä ihmeessä naiskaverikaartiasi ja tee galluppi.
"Jos kerran rakastat tyttöystävääsi niin paljon voisitko tavalla tai toisella rauhoittaa kaveritilannettasi joksikin aikaa ja olla olematta niin älyttömän hyvää kaveria heidän kanssaan ennen kuin saat tyttöystäväsi rauhoittumaan?"
Noniin, eläpä mee vaan tuota tekemään. Tietynlainen TERVE mustasukkaisuus kyllä kuuluu suhteeseen mutta kokemuksesta voin sanoa että elä luovu kavereistasi tämän takia. Eihän voi vaatia sinua kärsimään hänen traumoistaan, ja kyllä se niin on että kun kerran kaverisi ovat sinulel tärkeitä tulisi tyttöystäväsi kunnioittaa sitä. Uskon että itsekkin tiedostat hyvin vahvasti sen että näin ei voi jatkua, tyttöystäväsi pitää päästä puhumaan jollekkin, hänen täytyy opetella luottamaan. Käypi pian niin että huomaat erakoituneesi mustasukkaisen naisen kanssa.
Ymmärrän kyllä sinua ja naisesi todellakin on liian mustasukkainen. Tosin, enpä tiedä miten itse käyttäytyisisn jos 80%mieheni kavereista olisivat naisia, varmasti jollain tapaa tulisi kitkaa. Se kun on aika luonnollisita meille kaikille ihmisille, kokea aika ajoin jonkinnäköistä uhkaa parisuhteelle, oli se sitten toisen kaverit, exä, työ jne. Jotkut osaavat käsitellä asian itsekseen jotkut ei.
Miksi naisesi sai tietää vasta facebookin kautta että olet ollut baarissa? Vaikka kokisit että hän tulee liian mustikseksi, voin vannoa että asioiden kertomatta jättäminen tuskin auttaa. Olette kuitenkin jo kihloissa,eli kyseessä on vakavempi suhde. Me yleensä ilmoitamme jos toinen on reissussa, baareilusta, ihan senkin takia koska jaamme talouden. Mulla on pakko mainita tähän, että mä olen jättänyt kyllä miespuoliset kavereitten kanssa arvelluttamimmat jutut surutta pois (esim jatkojen pito, tai niille meno), kun olen alkanut seurustelemaan. En ole siis halunnut tuottaa toiselle pahaa mieltä, siitä että joutuisi epäilemään turhia.
Nainen varmasti tiedostaa ongelmansa, ja voisit kyllä ihan reippaasti ehdottaa jonkinnäköistä terapiaa, tämä tosin tarkoittaa että sinäkin osallistut ehdottomalla avoimuudella. Nyt taitaakin olla se tahdon kysymys, yksin hän ei varmasti pysty suhtautumistaan muuttamaan. Jos tuntuu että omat voimavarat ei riitä, sitten kannattaa pohtia että oletteko juuri te toisillenne sopivat.
Toisaalta ymmärrän sun naista. Se tuottaa kovat traumat,kun on kerran petetty ja siihen ei auta oikein muu,kun psykologi. Mulla meni vähän yli 3kk ennen,kun vasta pystyin kunnolla luottamaan mieheeni oli luottamus ihmisiin mennyt varsinkin miehiin. Enkä varmasti luota muihin miehiin,kun vain omaani tai ylipäätänsä annan koskea muiden.
3kk on aika lyhyt aika. Mulla meni suunnilleen vuosi.
Kaikki ajallansa :) mutta kuitenkin hän on ainut mies keneen luotan :)
Älä ainakaan luovu kavereista. Sitä voi tietysti miettiä missä heitä tapaa, mutta ei baarin nyt pitäisi huono paikka olla, siellähän ihmiset muutenkin tuttuja ja kavereita näkevät. Yritä puhua naisellesi ja tutustuttaa kavereihisi, jos se vain jotenkin käy päinsä.
Noh kyllä muakin naisena ahdistais jos poikaystävän kavereista 80% olisi naisia. Ei mitenkään epänormaalia että tollain häiritsee.
Onko ystäväsi tärkeämpiä kuin nainen jonka kanssa olet menossa naimisiin. Teillä on kuitenkin sen verran vakava suhde menossa että olis hyvä miettiä mikä on tärkeintä. Eikä se tietenkään tarkoita ystävistä luopumista.
Jälleen kerran, ihmiset ovat niin erilaisia. Joillekin se on normaalia ja ok että toisella on paljon naispuolisia kavereita, mutta joidenkin muiden mielestä se on epäilyttävää ja outoa (kuten minun mielestä). Olen kai vaan niin vanhanaikainen(?) mutta en varmaan voisi olla täysin rauhallisin mielin ja ihmettelemättä, jos omalla kumppanilla olisi tuollaisia naispuolisia kavereita. Tietty ehkä pari tuttua sulattaisin, joiden kanssa vaihtaisi sanoja joskus silloin tällöin, mutta semmoinen läheinen kaverisuhde on jotenkin ihmisluonnon vastaista.
Sille ei vaan voi mitään, toista ei voi muuttaa ajattelemaan oman luontonsa ja sisään juurtuneiden oikein-väärin-käsityksien vastaisesti. Naisesi voi selvästi huonosti tuossa suhteessa, vaikka yrittäisi piilotella sisällä tulisina kiehuvia tunteitaan kuinka ja nieleskellä pettymyksiään ja pahaa oloaan hiljaa ruikuttaen. Et vaan voi pakottaa toista hyväksymään tuollaista asiaa. Hänen on itse pakko tehdä päätöksensä, miettiä oikeasti voisiko asiat olla paremmin lähtemällä ja elämällä ilman sinua, vai voiko vähitellen hyväksyä oudot häntä syvältä riipivät kaverisuhteesi. Hänen on kuitenkin paha olla selvästi kun ette ole samalla aaltopituudella.