Hei,
päätin tänne kirjoittaa, koska olen lievästi sanottuna vähän avuton tässä tilanteessa.
Tilanne on se, että asun tällä hetkellä Amerikassa muutaman kuukauden opiskelemassa, mies asuu toisessa maassa.
Mies oli mennyt lukemaan facebook-viestejäni, mikä on ihan ok, koska ollaan sovittu, että ollaan avoimia, eli saa mennä toisen kännykälle ja facebookiin. No, hän sitten järkytttyi viesteistä, mitä olin lähetellyt erään miespuolisen amerikkalaisen opiskelukaverin kanssa. Nyt hän luulee, että haen täällä seikkailuja, ja että olen rakastunut tähän amerikkalaiseen.
Okei, keskustelumme oli ehkä hieman syvempää, kuin perustuttujen välillä. Mutta kyse ei ainakaan minun puoleltani ole ihastuksesta. Yksinkertaisesti keskustelua kahden ihmisen välillä, joilla klikkaa, ja jotka pystyvät samaantumaan toistensa kokemuksiin. Otin keskustelun aikana aviomiehenikin esille muutamaan kertaan, tulevaisuuden suunnitelmamme jne. Amerikkalainen on minua nuorempi, ja vaikuttaa hieman epävarmalta itsestään, puhui, että ei usko löytävänsä tyttöystävää jne. Sanoin siihen, että tottakai löytää, onhan hän hyvännäköinen, fiksu ja mainitsin, että tykkään erityisesti hänen puhetavastaan, joka poikkeaa amerikkalaisten nuorten suosimasta MTV-kielestä.
Keskustelun lopussa amerikkalainen ehdotti tapaamista ystävinä elokuvan, ruoanlaiton tai pilvenpolton (en itse kyllä polta, mutta täällä se on yleistä :D) merkeissä. Sanoin sitten siihen, että toki, ihan vain kohteliaisuudesta. Täällähän noita katteettomia lupauksia ja tapaamisehdotuksia viljellään. En kyllä oikeasti aikonut hänen kanssa kahdestaan tavata.
Mieheni mielestä tämä oli nyt sitten todiste siitä, että olen palavasti ihastunut tähän amerikkalaiseen. Kun yritin selittää, etten ole kiinnostunut, hän sanoi, että halukkuuteni tavata on todiste kiinnostuksestani. Kun kysyin, että miksi olisin puhunut amerikkalaiselle aviomiehestäni, jos olisin ollut kiinnostunut, mieheni mielestä sekin oli osa "iskutaktiikkaani", saada amerikkalainen mustasukkaiseksi? Mieheni mukaan amerikkalainen yritti iskeä, ja minä en paljon estellyt.
Pelottaa, että mies nyt jättää minut yhden facebook-keskustelun takia. Voiko tässä olla kyse jostain suuremmasta? Tuli väkisinkin mieleen, että ehkä miehellä itsellään on joku uusi? En tiedä... Sanoi vain, että tarvitsee aikaa miettiä. En ole kuullut hänestä tänään mitään, vaikka yleensä chatataan viikonloput.
Vai teinkö teidän mielestänne itse väärin keskustellessani amerikkalaisen kanssa? Mitä mieltä olette, etenkin miehet, olivatko mainitsemani viestit mielestänne jotenkin ehdottelevia?
Vai onko kyse vain miehen huonosta itsetunnosta? Miten lepytellä hänet? Olisi mukava kuulla mielipiteitä... Olen nyt täysin avuton. Kiitos....
päätin tänne kirjoittaa, koska olen lievästi sanottuna vähän avuton tässä tilanteessa.
Tilanne on se, että asun tällä hetkellä Amerikassa muutaman kuukauden opiskelemassa, mies asuu toisessa maassa.
Mies oli mennyt lukemaan facebook-viestejäni, mikä on ihan ok, koska ollaan sovittu, että ollaan avoimia, eli saa mennä toisen kännykälle ja facebookiin. No, hän sitten järkytttyi viesteistä, mitä olin lähetellyt erään miespuolisen amerikkalaisen opiskelukaverin kanssa. Nyt hän luulee, että haen täällä seikkailuja, ja että olen rakastunut tähän amerikkalaiseen.
Okei, keskustelumme oli ehkä hieman syvempää, kuin perustuttujen välillä. Mutta kyse ei ainakaan minun puoleltani ole ihastuksesta. Yksinkertaisesti keskustelua kahden ihmisen välillä, joilla klikkaa, ja jotka pystyvät samaantumaan toistensa kokemuksiin. Otin keskustelun aikana aviomiehenikin esille muutamaan kertaan, tulevaisuuden suunnitelmamme jne. Amerikkalainen on minua nuorempi, ja vaikuttaa hieman epävarmalta itsestään, puhui, että ei usko löytävänsä tyttöystävää jne. Sanoin siihen, että tottakai löytää, onhan hän hyvännäköinen, fiksu ja mainitsin, että tykkään erityisesti hänen puhetavastaan, joka poikkeaa amerikkalaisten nuorten suosimasta MTV-kielestä.
Keskustelun lopussa amerikkalainen ehdotti tapaamista ystävinä elokuvan, ruoanlaiton tai pilvenpolton (en itse kyllä polta, mutta täällä se on yleistä :D) merkeissä. Sanoin sitten siihen, että toki, ihan vain kohteliaisuudesta. Täällähän noita katteettomia lupauksia ja tapaamisehdotuksia viljellään. En kyllä oikeasti aikonut hänen kanssa kahdestaan tavata.
Mieheni mielestä tämä oli nyt sitten todiste siitä, että olen palavasti ihastunut tähän amerikkalaiseen. Kun yritin selittää, etten ole kiinnostunut, hän sanoi, että halukkuuteni tavata on todiste kiinnostuksestani. Kun kysyin, että miksi olisin puhunut amerikkalaiselle aviomiehestäni, jos olisin ollut kiinnostunut, mieheni mielestä sekin oli osa "iskutaktiikkaani", saada amerikkalainen mustasukkaiseksi? Mieheni mukaan amerikkalainen yritti iskeä, ja minä en paljon estellyt.
Pelottaa, että mies nyt jättää minut yhden facebook-keskustelun takia. Voiko tässä olla kyse jostain suuremmasta? Tuli väkisinkin mieleen, että ehkä miehellä itsellään on joku uusi? En tiedä... Sanoi vain, että tarvitsee aikaa miettiä. En ole kuullut hänestä tänään mitään, vaikka yleensä chatataan viikonloput.
Vai teinkö teidän mielestänne itse väärin keskustellessani amerikkalaisen kanssa? Mitä mieltä olette, etenkin miehet, olivatko mainitsemani viestit mielestänne jotenkin ehdottelevia?
Vai onko kyse vain miehen huonosta itsetunnosta? Miten lepytellä hänet? Olisi mukava kuulla mielipiteitä... Olen nyt täysin avuton. Kiitos....
Vastaukset 11
Vanhimmat
kyllähän se on niin että et saa lepyteltyä millään,tiedän sen kokemuksesta,morsiameni oli 2003 amerikassa "opiskelemassa",tiesin hänellä olevan tuttava amerikassa,mutta kun kyselin että asuuko se mies lähellä sitä kaupunkia mihin hän menee opiskelemaan,morsiameni sanoi ettei tiedä paljonko matkaa sinne ja hän lupasi ettei hän tapaa siellä sitä miestä ja yritti tehdä kaikkensa vakuuttaakseen rakkauttaan minua kohtaan,aina kun oli välilaskeutuminen,morsiameni soitti ja yritti vakuuttaa minua ettei ole pelättävää,mutta kas kummaa kun hän ei enää soittanutkaan,kun yritin soittaa hän ei vastannut,viesteihin hän vastasi vain silloin kun siellä oli aamu,elikkä kun hän meni sinne opinto paikkaansa ja se mies ei ollut näkemässä,mutta kun siellä oli ilta,hän ei koskaan vastannut viesteihin,ei yhtään hyvän yön toivotusta kahden kuukauden aikana,elikkä siel vietettiin laatuaikaa rakastajan kanssa,saattoi mennä montakin päivää ettei yhtään viestiä,usein viikonloppuisin,elikkä taas laatuaikaa sen miehen kanssa.Kun morsiameni tuli lopultakin suomeen,läheisyys ja lämpö oli kadonnut minua kohtaan kokonaan,ei suudelmia,ei rakastelua moneen viikkoon.Tullessan hän vannoi ettei ole tavannut häntä,ihmettelin että miksi niin kylmä suhtautuminen minua kohtaan,selitys oli että kun olin kiusannut häntä niin paljon kun olin laittanut viestejä hänelle,mun mielestä ei kiusaamista jos kyselee kuinka rakkaallani menee ja kun hän ei vastannut niin kyselin aina että miksi hän ei vastaa,hän oli sitä mieltä että se on kiusaamista,mun mielestä ei,ONKO SUN MIELESTÄ?sen jälkeen ei ole ollut niin aidon tuntoista rakkautta enää...Eräänä päivänä löysin valokuvan jossa hän oli sen amerikan pellen kanssa samassa kuvassa,kysyin uudestaan tapasitko,morsiameni vaan raivosi että olen tutkinut hänen tavaroita ja selitti että se mies auttoi jossain rekisteröitymis asiassa eikä mitään muuta,sitten löysin jonku amerikkalaisen pankin tiliotteen jossa morsiameni nimi ja osoite joka siinä oli niin selvitin kenen se on,ja kas kummaa se oli sen miehen osoite,kysyin miksi siinä oli sen miehen osoite,selitys;kun menee amerikkaan niin tulli vaatii jonkun osoitteen kun sinne maahan menee,en tiedä onko näin kun en ole amerikassa koskaan käynyt enkä menekkään kun vihaan niin paljon sitä maata,en ole voinut katsoa edes amerikkalaisia elokuvia kun ne muistuttaa siitä paskasta mikä oli.....mutta kun asia on vaivannut minua niin paljon vuosien ajan niin päätin selvittää asian,soitin sille AMERIKAN PELLELLE ja kysyin mikä juttu heillä oli silloin ja että oliko sexiä morsiameni kanssa,hän vastasi rehellisesti ja pahoitteli tapahtunutta,vaikka petoksesta on kulunut melkein kymmenen vuotta niin silti se kipu ja tuska oli niin viiltävä että meinas sydän pysähtyä,haukuin vaimoni nartuksi,hän loukkaantui siitä minulle tosi pahasti,ymmärrän sen,onhan se pahasti sanottu vaimosta mutta kai minulla oikeus haukkua nartuksi tommosen pettämisen ja niin törkeen valehtelun takia,en kadu sitä että haukuin nartuksi,kadun sitä että menin naimisiin nartun kanssa,kuusivuotis hääpäivä7.11,pitäisi olla yksi elämän merkittävämpiä päiviä,mutta kun kaikki perustuu valheeseen.....KYLLÄ SE VAAN ON NIIN ETTÄ KAIKISSA NAISISSA ASUU NARTTU....ihan asiaa rauli badding laulaa...naisiin ei voi pieni poikanen luottaa....niin se vaan on totta,valehtelijoita kaikki.....ja juttu on niin että olen hyvä vaistoamaan asioita,jos tulee tunne että minulle valehdellaan niin minä saan totuuden selville tapahtukoon asiat vaikka kaukana amerikassa,maapallo on liian pieni paikka sille että jos mä haluun saada tosi asiat selville niin varmasti kans saan.......vinkkinä vaan sinulle että jos asia on niin että sinulla on peliä sen amerikan "ystävän" kanssa niin ole huolellisempi jälkien peittelyssä....
Kiitos vastauksestasi.
Tosi ikävää, että sinulle on käynyt noin. Ymmärrän, että anteeksianto on vaikeaa, itselleni se varmasti olisi mahdotonta.
Mutta pyysin apua tilanteessa, jossa mies LUULEE minun pettävän häntä. En siis petä, eikä minulla ole mitään peliä tämän amerikkalaisen kanssa! Ja jos et usko, niin harmi, mutta eihän minulla mitään syytä olisi tällaisia tarinoita tulla tänne sepittämään ja valehtelemaan. Mieheni siis luulee, että olen oikeasti kiinnostunut tapaamaan tätä amerikkalaista. Ei pidä paikkaansa! Kohteliaisuudesta sanoin, että ok. Vaikka varmasti monien mielestä siinäkään ei olisi pahaa, että ystävänä tapaisi miehen. Onhan noita miehiä ja naisia, jotka ovat ystäviä keskenään. Itselläni tosin ei juurikaan miespuolisia ystäviä ole. Eikä kyllä kovasti naisiakaan. Tuntuu, että olen menettänyt monia ystäviä sen jälkeen, kun menin naimisiin mieheni kanssa. Tuntuu, että mies on mustasukkainen jopa naispuolisista ystävistä. Hän ei ole koskaan tykännyt yhdestäkään ystävästäni, kakki ovat aina pahoja ja huonoa seuraa minulle.
Ainut syy miksi ylipäätään puhuin tämän amerikkalaisen kanssa on se, että amerikkalaisten tyttöjen kohtelu minua kohtaan on suorastaan jäätävää. Vain miehet käyttäytyvät normaalisti. Plus about 80% yliopiston opiskelijoista on miehiä. Olen siis harvinaisen yksinäinen ja ikävöin miestäni jatkuvasti. Samaan aikaan mieheni toisessa maassa luulee, että petän häntä. Se sattuu.
"kaikissa naisissa asuu narttu" korjaan, kaikissa suomalaisissa/kristityissä
naisissa asuu narttu, joten älä sekoita muita naisia tähän kiitos ?
Mies taitaa hieman olla epävarma omasta asemastaan teidän parisuhteessa. Yleensä suhteet kaatuu tuohon luottamuksen puutteeseen.
Mutta mistä tällainen epävarmuus voi johtua? En ole koskaan antanut mitään syytä hänelle luulla, että petän... Siis ei ole koskaan ollut mitään kenenkään kanssa. Silti luulee niin. Koen sen epäkunnoittavana ja loukkaavana.
Epävarmuus johtuu huonosta itsetunnosta, kun taas huono itsetunto on saanut alkunsa monella jo murrosiässä, tai poika on saanut mustasukkaisen mallin jo kotona isältään.
juu,kaikki naiset jotka pettää,väittävät olevansa puhtoisia,mutta tää on silkkaa realismia,nainen joka ei uskalla pettää kotikyllä koska kiini jäämisen riski niin suuri,lähtevät kauas =riski pienenee,voi olla että on niitäkin naisia jotka ei petä,minä vaan en tunne yhtään.itsellä oli aikoinaan poikamies vuosina paljon nais puoleisia ystäviä,kilttejä ja kunnollisia perheen äitejä joista ei ikinä uskoisi pettäjiksi,mutta niin vaan oli että kun lähdin kuskiksi,lauma naisia kyydissä,niin he vaan kaikki olivat pettäjiä,kukin vuorollaan........ai huono itsetunto,ei pidä paikkaansa,se on realismia,jokainen nainen kun vaan tilaisuus koittaa,oikea mies oikeassa paikassa,kas kummaa niin saman peiton alle päätyvät.........voi olla että yksi sadasta on se poikkeus joka vahvistaa säännön.....
eläpä yleistä, esimerkiksi itse en ole koskaan pettänyt enkä petä. Jos pitää muulta ku omalta saada ni se on sama erota. Ikävä kuulla et sulla tullut noin epäluotettava nainen vastaan mutta kaikki ei todellakaan samanlaisia..!
Ei taida pitää paikkaansa. Itse olin aikoinaan mustasukkainen, mutta nykyään en juuri ollenkaan. Tosin itsetunnossa taas olisi parantamisen varaa. Toisiin ihmisiin en luota ja saan joskus vääriä käsityksiä asioista vaikka syytä ei olisikaan.
En todellakaan allekirjoita, että (kaikki) naiset pettää. Olin 36 vuotta yhden miehen (nyt leski) nainen, enkä kertaakaan mennyt "vällyjen alle" muun kuin oman mieheni kanssa, vaikka ehdotuksia oli. Luulenpa, että jokainen mies "haluaa" joskus vierasta, mutta kyllä se on naisesta kiinni, mihin suostuu. Kyllä meitä hyvä käytöksisiä ja luotettavia naisia vielä löytyy ja paljonkin. Hyvän itsetunnon omaava ei edes ajattele syrjähyppyjä. Ystäviä voi olla myös miespuolisia, he ovatkin reiluja kavereita.
Sinä varmasti tunnet miehesi parhaiten ja tiedät jos jokin on pielessä. Jostain kumman syystä se oikea syyllinen löytyykin syyttäjän peilistä. Kuulostaa siltä, että miehesi on hairahtanut/harkinnut pettämistä/ihastunut/tms. Ehkä miehesi on hetken ollut ihastunut johonkin toiseen ja sisimmissään toivoo /pelkää sinun tehneen saman.
Etäsuhteessa olevia tuskin on kovin montaa ihmistä, jotka eivät koskaan suhteen missään vaiheessa olisi edes pikkuisen ihastunut toiseen - käyhän niin tavissuhteissakin.
Toivottavasti tilanne ratkeaa hyvään suuntaan ja toivottavasti et näe sitä jenkkimiestä - kahden kesken tai seurassakaan. Yksinäinen tai et..