Onko eronnut mies demoni tai muuten riivattu?

Minulle ei merkitse mitään onko eronnut vai ei yleensä eronnut kyllä tietää mihin on päänsä pistämässä jos parisuhdetta haluaa, eli ei välttämättä ihan ensimmäistä erimielisyyttä hätkähdä :)
Mutta saman katon alle en kyllä ketään ottais ennen kuin toisen todella tuntee joka tapauksessa saman katon alla tulee uusia asioita esille toisesta ihmisestä.

Mä oon ihan samanlaisessa tilanteessa ollut muutamaa otteeseen ja aatellut monesti ihan samaa kun mistään ei tule mitään, mutta nyt olen aika vahvasti sitä mieltä että meissä tosiaan on itsessä varmasti paljon syytä siihen miksi mikään ei toimi. Alitajuisesti voi vielä vatvoa eroa joka sitten peilautuu uuteen suhteeseen jollain kierolla tavalla ja aiheuttaa sen että ne ei vaan lähde käyntiin niin kuin pitäisi.

Oon nyt ihan tosissani kaivellut syvintäni ja tuntuu et nyt alkaa helpottaa oikeesti. Erosta on reilu vuosi kulunut ja nyt oon huomannu et tosiaa eron jälkee ei ollut työpaikalla minkäänlaista flirttiä havaittavissa vastakkaiselta sukupuolelta. Nyt oon taas koko syksyn ihmetelly et tosiaa nyt tuntuu et naiset kiinnostuu ainakin jossain määrin. Kai se näkyi sitten se ahdistus ulospäin ja kaikki katsoi parhaaksi vältellä.

Voimia ja uskoa AP:lle. Kaikesta selviää sisulla :)

Ja pöh! Olen naimisissa kertaalleen eronneen miehen kanssa, hänellä edellisestä liitosta kaksi lasta ja nyt meillä yksi yhteinen. Minulle ei ollut mitään merkitystä sillä, että mies oli eronnut. Kyllä sen ihmisestä vaistoaa, onko korvien välissä kaikki kunnossa, oli eronnut tai ei. Ennemminkin olisin ajatellut ikäisestään sinkkumiehestä, että mikähän vika tuossa mahtaa olla, kun ei ole koskaan naisen kanssa elänyt... Ehkä turhaa mustavalkoisuutta sekin, mutta ennemmin kyllä sinkkuaikana kahvahdin näitä peräkammarin poikia / itsekkäitä kukasta kukkaan lenteleviä saalistajia kuin "rehellisesti" eronneita miehiä.

Lähdetään tosiasiasta: kaikissa ihmisissä on jotain vikaa. Ellei ihan kamalan suurta vikaa, niin jotain pikkuriikkisen pientä kuitenkin :).

Mietteitä herätti lainauksesi "Eronnutta miestä en ottaisi, koska pakko niissä jotain vikaa on olla kun ne on eronneita"

Tapailin melko pitkään eroni (26v liitto) jälkeen erästä miestä. Hän tuntui aluksi, siis henkiseltä puolelta, sopivalta. N 80% sopivammalta kuin henkisyysasiat exliitossani. Olin innostunut. Vähitellen kuitenkin aloin mietiskellä. Tällä miehellä oli takanaan ainoastaan 3v suhde naiseen, ei lapsia (mies oli jo kuitenkin 35v). Suhteesta oli aikaa.

Miehellä oli omat juttunsa. Aina hän muistutti miten ihana minä olen ja miten huono hän on (=itsetunto 0).Täysin erilainen käsitys siisteydestä ja rahankäytöstä (nämä eivät menneeet yhteen myöskään ex-mieheni kanssa). Mies ei osannut perinteisiä miesten eikä varsinkaan naisten töitä. Pelkäsi montaa asiaa, joihin ei kuitenkaan kokenut tarvitsevansa apua tai muutosta. Jonkiaikaa tapailtuani olin varma, ettei kyse sittenkään ollut elämäni miehestä.

Kun kartoitin ihannemiestäni, tuloksesi tuli tämä:

- siisti (huolehtii sekä ulkoasustaan että kodistaan)
- hoitaa raha-asiansa
- itsetunto kohdallaan
- jokin yhteinen kiinnostuksenkohde kanssani
- on ollut naimisissa eikä erosta ole kovin kauaa
- ei halua lisää lapsia, mutta hänellä on niitä jo
- on aikaa minulle (exällä ei ollut 25vuoteen)
- on hyvä keskustelija ja osaa pussatakin

Tässä pääkohdat.

Omalla kohdallani osui onni. Löytyi melkein heti mies, joka oli kaikkea tätä ja vielä ekstrana kaikkea muuta kivaa :).

Kiitos vastanneille. Toi uskoa siihen takaisin ettei sentään kaikki niin ajattele. Eroon nyt voi johtaa niin moni asia. Ei juuri koskaan se ole vain toisen vika. On niitäkin tapauksia tietty, että on. Muatavalkoisuutta harvemmin näissä jutuissa onkaan. Paitsi niillä neuvojilla jotka ei ole asiaa kokeneet.

Totta kyllä nyt ainakin on viisaampi monessa suhteessa. Eipä ole naivistinen enää. Jonkin verran taitaa olla yksilöllistä kauanko menee toipumiseen. Riippuu siitä onko jätetty vai jättäjä. Myös se miten se tapahtui. Iskettiinkö puukko selkään vai ei? Puukko selässä jättää jälkiä ja vie luoton likimain kaikkeen pidemmäksikin aikaa.

Ei vaan enää toiminut mikään. Mulla vaan ei valehdella tai koiteta liikoja manipuloida. Myös katteetomat lupaukset on miinusta. En odota kuin, että toinen ottaa kodinhoitoon osaa omalla panoksellaa (siivous, talous ja muu sellanen). Ei mitään yliluonnollisia vaateita ja odotuksia. En myöskään suostu miksikään rahapussiksi joka maksaa kaikki laskut ja muut yhteisen talouden aiheuttamat menot ja sitten vielä ostelee kuun taivaalta vain koska kaverit ja muut puolitutut puheissaan mieheltään sai ties mitä. Tosin ne kaikki liitot kaatuivat. Ostelu ja muu sellanen tulee tapahtua ilahduttamisen halusta eikä velvollisuudesta. En ole pihi vaan en käsitä miksi tulisi ostaa uudet kengät jos pareja on muutenkin niin ettei ne minnekään mahdu ja kaikkia ei ole käytetty kuin kerta. Miksi ostaa hajuvesia ja muuta kosmetiikkaa kaapit täyteen jos pullo on avaamattomana vielä monenkin vuoden jälkeen? Miehenä en tuollaisia ymmärrä. Yksinkertaista keskustelua pitää asioista käydä. Ei mitään valtataistelua.

Niin onhan kaikilla jokin ihanne. Eikä pakolla kannata ruveta mihinkään suhteeseen kenenkään kanssa jos alkujaankin tuntuu ,että ei ei ei ton kaa.
Ihmistä haen en muuta.

Totta on kyllä, että aika ajoin tämä yksinäisyys ahdistaa ja masentaa. Silti en pakolla rupea mitään yrittämään. En viitsi hosua.

Erosta jos aikaa vasta vuosi, siellä ex-vaimo vielä pyörii miehen mielessä ja ei onnistu mikään uusi suhde, siksi ei kannata muuttaa yhteen vasta eronneen kanssa, usein mies hakee vaan turvaa.

Luultavasti monikaan eronnut ei haluaisi muuttaakaan heti yhteen. Toisaalta en niitä kaikkia tunne edes.

Silti noin äkkiä uusiksi kun sen tekee ei toimi.

Jokainen parisuhde on oma tarinansa ei voi hakea vertaista muualta. Olen naimissa nyt itse eronneena ja mieheni myös eronnut. Minusta on tärkeää että hoitaa ja vaalii nyt tätä suhdetta varmasti edellisistä jotain on oppinut aikakin sen mitä itse on tehnyt väärin. On turhaa hakea eron syitä ja vatvoa niitä. Eletään nyt ja uskotaan tulevaisuuteen kylllä rakkaus kantaa.