Eli minulla on rakas joka asuu kolmen tunnin matkan päässä musta ja nähdään vaan ehkä kerran kolmessa kuukaudessa ja se sattuu, silti rakastetaan toisiamme todella paljon, eikä voida erota.
Me jutellaan puhelimessa kumminkin joka päivä.
Mitä voisin tehdä, että ei tuntuisi näin pahalta?
Olen siis tyttö ja kaukana asuva poika :( ♥
Me jutellaan puhelimessa kumminkin joka päivä.
Mitä voisin tehdä, että ei tuntuisi näin pahalta?
Olen siis tyttö ja kaukana asuva poika :( ♥
Vastaukset 14
Vanhimmat
matkaa 3 tuntia ja näette kerran kolmessa kuukaudessa. mulla ja mun rakkaalla on välimatkaa 10 000km ja nähdään n.3kk välein...
mun ja mun tyttöystävän välillä matkaa on noin puol tuntia ja nähään kerran kuussa.
Hmmnh, ootteko kukaan sitä mieltä, että kaukosuhde kestää?
On tullut kuultua liiankin paljon, sitä että se ei kestäisi?
No tietty se kestää, jos molemmat vaan haluaa toisen kanssa loppuelämänsä olla. Sillon kun tuntuu pahalta, ei saa jäädä yksin murehtimaan, vaan pitää tehdä jotain, lähteä vaikka lenkille tai soittaa kaveri kylään. Jos antaa itsensä jatkuvasti murehtia ja ikävöidä, niin masentuu vaan. Eli keskityt omiin juttuihis vaan mahdollisimman paljon! :) Ja pahalta tulee tuntumaan välillä kuitenkin, mutta kyllähän ne hyvät hetket sit voittaa ne pahat. Nii ja vielä semmonen huomio, että kaukosuhteeseenkin tottuu, jolloin se helpottuu.
Oma mies on toisella puolen maapalloa ja 4kk tässä taas ennenku nähään.
Onneksi poikaystävä on tulossa ihan tässä pian taas käymään täällä kylässä, ja se kun poikaystävä on käymässä, on ihaninta mitä voi olla. ♥
Miksi tapaatte niin harvoin? Olisiko mahdollista, etta alkaisitte nakemaan hieman useammin vaikka joinain viikonloppuina, kun tuo 3h ei kuitenkaan ole niin paljoa. Itsella myos sama tilanne, etta 3-4h matkaa valissa, mutta vahintaan kerran kuussa on tapaaminen onnistunut, kun on vain sumplinut. Voimia sinulle, ei se ole helppoa! :)
mäki mietin samaa, että miksei onnistu useemmin nähdä. on mullakin toi sama matka poikaystävään, mutta silti nähään ainaki kerran kuussa. ja sillon ku nähää ni mikää ei vois olla paremmin
MOIKKA KAIKKI TAAS
Tuli sitten käytyä niin, että jätin tämän poikaystävän kun alkoi käydä liian hankalaksi..
Kyllä tää tästä hiljalleen menee ohitse, mutta suhde meni vain oudoksi ;(
Hyvä,sillä kaukosuhteet eivät vaan yksinkertaisesti toimi.Jos ei joku kolmas osapuoli kiilaa väliin niin ainakin ajatukset alkaa harhailemaan vieraisiin syleihin.
Ja jos on tapamisilla 1-3-6 kuukautta väliä niin onhan se nyt ihan selvää ,että vieraassa sylissä käydään.No,ehkä naiset ovat näissä tapauksissa uskollisempia kuin miehet ja luottavat sokeasti miehen lepertelyihin lankoja pitkin.
Näin se vaan on.Ja jos ette usko,kokeilkaa lisää niin näette.
Olin 7-v etäsuhteessa mieheen,joka asuu 600km päässä. 12.12. ilmoitti,että on rakastunut OIKEASTI. Kaikki lomat olin siellä,hän kävi luonani. Eli hän oli tietoisesti etsinyt jotain "parempaa". Olemme kumpikin jo yli viidenkympin. Ikävä,suru,pettymys,viha velloo vuoronperään. Ponnari lähti,ja muutama kilo.
Toivon ,etten ikinä rakastu enään. Lasteni isän kanssa olin aikoinaan 25-v aviossa ja sama juttu silloinkin.
Jätin itseasiassa tän poikaystävän siks, koska onnistuin rakastumaan ex ihastukseen uudelleen.. ://
Mulla & miesystävälläni välimatkaa on reilu 500km & pääsääntöisesti nähdään joka päivä.
Itselläni on Oulussa asunto,joten nytkin joudun täällä välillä olemaan.
Näemme seuraavan kerran ehkä 1kk päästä(riippuen siitä kuinka pian pääsen polvileikkaukseen & kuinka pian saan sitten matkustaa).
Muutamme kuitenkin jo kesä-heinäkuun vaihteessa yhteen,vaikka olemmekin tällä hetkellä seurustelleet vasta 6kk.
Ja kyllä se kaukosuhde voi toimia.
Meillä ainakin toimii loistavasti. :)
Oma rakas asuu 200km päässä, Tutustuin häneen ystäväni kautta joka asuu samalla paikkakunnalla. Tutustuimme paremmin ja nyt olemme rakastuneita, emme kuitenkaan seurustele sillä hän ei ole valmis sitoutumaan välimatkan takia, se on todella raskas. Olen valmis kuitenkin odottamaan sillä rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta. Hän on muuttanut elämäni täysin. Vaikka tässä tätä välimatkaa onkin niin hän sai minut jättämään tupakan ja alkoholin. Hän on myös tukenut minua aina kun olen sitä tarvinnut ja häneen voin luottaa asiassa kuin asiassa. Hän on se oikea minulle, olen varma siitä! Olen sanonut sen hänelle ja hän kertoi olevansa samaa mieltä. Meillä on ollut monta mutkaa välissä mutta kumminkin olemme aina palanneet takaisin toistemme luo. Välimatka ei sinänsä minua haittaa sillä silloin saa myös sitä omaa aikaansa ja tuntuuhan se paljon ihanemmalta nähdä häntä hiukan harvemmin sillä sitä yhteistä aikaa osaa todellakin arvostaa näin! Näin hänet viimeksi 3vk sitten ja yleensä näemme noin, 1kk välein välillä hiukan harvemmin tai usemmin. Minulla on nyt jo kauhea ikävä häntä.. >:
Voimia kaikille kaukosuhteessa oleville, tämä on rankkaa mutta kuitenkin yleensä sen arvoista, älkääkö välittäkö muiden mielipiteistä!
Mulla ja poikaystävällä 4 h junamatkaa välissä ja nähdään melkein joka viikonloppu. On toiminu jo 1,5 vuotta, revi siitä.