Miksi ihmiset haluavat parisuhteeseen?

Kuka sanoi että parisuhde on sitä, että ollaan kokoajan kiinni toisessa ja että tehdään kaikki yhdessä?

Luulenpa, että sinä olet se, joka putkiaivoisesti ajattelee, että on vain yksi tapa millainen parisuhde on.

Jokainen suhde on erilainen, jokainen ihminen on tarpeineen erilainen, jokainen MIES on sängyssä erilainen.

Jos et näe että parisuhteen aikana ei ole omaa elämää, omaa aikaa tai rauhaa, niin ehkä sitten kannattaa joko jättää seurustelematta, tai ihan muuten vain alkaa avartamaan omaa ajattelukykyä sen suhteen, ettei kaikki ole niinkuin luulet.

On tämä ihmiselämä siitä mukavaa, että ketään ei voi pakottaa yhtään mihinkään. Jos seurustelu ei ole sinun juttusi, niin ei sinun ole pakko. Elä vaan ikisinkkuna omaa elämääsi omien mielipiteidesi ja asenteidesi kanssa, ja anna niiden ihmisten elää omaa elämäänsä myös rauhassa, myös niiden jotka haluavat olla siinä parisuhteessa.

Ah ihanaa vapaa valinnan mahdollisuus!

Noh joissain parisuhteissa eletään noin, mutta ei ainakaan meidän suhteessa.

Kun sinäkin löydät sen oikean miehen, mielesi saattaa muuttua ;) On ihanaa löytää ihminen, kenen seurasta nauttii ja yhtäkkiä huomaat ettet enää halua lähteä baariin vaan jäät kullanmurusi kanssa kotisohvalle.

tuo on musta jotenkin niin imelää "kullanmurusi kanssa kotisohvalle" :DDDDDDD ja ne parit jotka kulkee käsikädessä ja kullittelee (haha) ja muruttelee toisia ja pussaa joka toinen sekuntti,voi luoja.

Rakkautta ei ole olemassa.

Mikään ei ole ikuista.

On varmaan joo ahdistavaa, jos olisi noin riippuvainen suhde mitä tuossa kuvailet, ehkä omasta kokemuksesta, ehkä kauhistellen. Mutta eihän sitä tarvitse semmoista kumppania valita, kyllä monikin etsii ja vaihtaa. Monesti täytyy myös hioa, en mäkään kauheasti välitä noista "kullan murun kanssa jäät sohvalle", yöööök, on jo niin imelää, että ihokarvat nousee pystyyn. Tietty se johtuu siitä, että jos ihmisellä ei ole vaihtoehtoina kun lähteä baariin tai jäädä nysväämään sohvalle, niin köyhää on elämä! En minäkään semmoista kullanmurua kauaa katselisi, sohvaperunat kun ei ole minun tyyppiäni! Mutta... Jollekin toiselle voi olla. Joillekin se riippuvainenkin suhde sopii.

No, jos ei kaipaa perhettä tai tunnetta perheestä, ei varmaan parisuhdetta kaipaakaan. Sitähän se vähän on, asuttiin yhdessä tai ei. Eikä lapsiakaan tarvitse olla. Rakkautta joo, on, muttei sellaisena romanttisena höpinänä, se on sitä huumaa ja mielikuvia, alkuhuumaa (eli yleensä seksuaalista halua) ja siis se rakkaus tulee sitten kun arki astuu kuvioihin. Siis, se oikea rakkaus, mikä katsotaan mitä se kestää ja kenellä on oikeasti mitkäkin arvot. Minkähän laimean vertauskuvan antaisi... Koiranpentu! Koiran voi ottaa, muttei se pysy pentuna ikuisesti. Pentuaikakin on yleensä kullattuja muistoja, oikeasti se on valvomista, kurittomuutta, pissaa ja kakkaa lattialla ja omistajakin parhaimmillaan saa kasvaa. Silti sitäkin ikävöi.

Hyvä omistaja rakastaa kuitenkin koiraa, oppii sen luonteen eikä lynttää sitä. Opettelee elämään ja rakastaa tätä lemmikkiään, perheen jäseneksi asti. Se ei takaa, ettei tule ongelmia, onnettomuuksia ettei koira koskaan pure ketään tai että se muuttuisi ihmiseksi. Koira on koira ja koira on eläin. Itse en ymmärrä näitä ylijalostettujen rotujen suosijoita jotka väittävät rakastavansa eläimiään, koska en nää kidutusta ja sen jatkamista rakkautena, mutta ei lähdetä sinne. Todetaan että koira on koira. Se ei muuksi muutu.

Ok, eli siis kaikkea voi olla ja tulla. Lopulta koira vanhenee ja siitä pitää osata luopua. Jotkut kuolevat itsestään vanhuuteen, mutta iso osa ei, ne sairastuu, alkaa elää jo ei-koiran-elämän-arvoista-elämää. Rakkautta on silloin kestää oma suru ja tuska ja antaa se viimeinen piikki. Ei roikkua ja kiusata oman kivun ja menetyksen pelkonsa takia kärsivää eläintä. Rakkaus ei tosiaan ole helppoa, tuskatonta, itsestään selvää tai joku romanttinen mielikuva. Se voi olla myös viimeisen piikin antaminen perheen jäsenelleen eli suomeksi omansa tappaminen. Ei rakkaus ole missään yhdessä söpössä sohvapaketissa missä vaan söpöillään.

Mutta se elämä voi olla sen arvoista. Koira ei ikinä tietoisesti palkitse, se ei siis koskaan anna muuta kun että se on koira. Se ei muutu mieliksesi kissaksi eikä ala ammua kuin lehmä. Mutta sen kanssa eläminen voi olla pakitsevaa. Se voi olla vain olemassa olollaan elämän kumppani, kaveri, lohtu, turvata pelottavia öitä, viedä omistajaansa lenkille huonoinakin päivinä. Se voi olla haaste mutta rikkaus myös.

Näin. Siis siksi koira, että väitit että seksi on suhteen ainoa hyvä puoli. Koiran kanssa sitä ei ole tippaakaan, eikä suhde ole mitenkään seksuaalinen. Eikä edes ihmisen kanssa oleva suhde, joten ei ole sitäkään. Ja silti siinä on niin paljon muutakin, rikkautta, elämää. Sydämellisyyttä. Ei puhuta edes samaa kieltä eikä olla sama laji. Ehkä voisi kuvitella että hyvässä parisuhteessa voisi myös olla jotain muutakin hyvää? Siis ilman sitä seksiäkin. Parisuhde on kuitenkin jo saman lajin kanssa, puhutaan samaa kieltä, ollaan ihmisiä ja voidaan sopia asioita paljon helpommin. Jopa siitä omasta tilasta ja rauhasta.
Mitä sitten taas siihen tyydytykseen tulee, niin seksi on parilaji.

Se mikä ihmiselle kuitenkin tuntuu olevan helpompaa, on hyväksyä että koira on koira, eikä muuksi muutu. Vaikeampaa on hyväksyä toinen ihminen: ihminen on ihminen ja se on mitä on. Ei se muuksi muutu.
No, onneksi täällä ei ole pakko kuitenkaan parisuhdettakaan valita, ajatteli siitä olevan iloa tai ei, tai uskoo rakkauteen tai ei.

Joku sanoi, että mikään ei ole ikuista. Ei niin, et sinä enkä minä eikä hän. Mutta mitä sitten? Ehkä se siinä rakkaudessa niin pelottavaa onkin, kun tietää, ettei mikään ole ikuista. Sen menetys on väistämätöntä. Siksi kai se itsensä antaminen ja sitoutuminen tuntuu niin riskiltä. Toisaalta, mitä ovempi menetys sitä enemmän on saanut. Pienillä riskeillä saa vaan pieniä asioita. Voihan näitä miettiä.

mieltä. Täytyisi vaan löytää joku jolla on samat harrastukset/mielenkiinnon kohteet. Ja joku, joka on hyvä sängyssä... Se innostaa itseäkin. Monesti miehet on huonoja sängyssä.
Olis mukavaa löytää luova mies, joka kuitenkin on kunnollinen. Ryyppääjät ja baarihileet ei kiinnosta. Ei myöskään sellaiset, jotka roikkuvat hihassa kiinni.