Sinut ja lapset? Etkö tunne käsitettä parisuhde, johon kuuluu mies ja nainen? Silloin en ihmettele että toinen halusi eron.. Enpä tunne ketään joka halusi erossa erota myös lapsista.
Etkö kestä sitä yksin, että olet tullut jätetyksi, haluat jakaa vastuuta lapsille? Miksi haluat puhua lapsillesi, että äiti/isä ei halua olla enää meidän kanssa? Purat toki pahaa oloasi, mutta ymmärtkö mitä katkeruutesi tekee lapsillesi? Olet myös syyttänyt toista vastuuttomaksi, koetko itse käyttäytyväsi vastuullisesti? Yritä ajatella asioita pidemmälle...
Etkö kestä sitä yksin, että olet tullut jätetyksi, haluat jakaa vastuuta lapsille? Miksi haluat puhua lapsillesi, että äiti/isä ei halua olla enää meidän kanssa? Purat toki pahaa oloasi, mutta ymmärtkö mitä katkeruutesi tekee lapsillesi? Olet myös syyttänyt toista vastuuttomaksi, koetko itse käyttäytyväsi vastuullisesti? Yritä ajatella asioita pidemmälle...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tämä onkin ydinkysymys eroissa.
Paljon sanotaan ja murjotaan toinen toistaan, MUTTA ne lapset.
Kun eroava sanoo, että en jaksa olla äiti tai isä lapsille kuulostaa melko karulta, eikä silloin erota myöskin lapsista.
Mielstäni pitäisi kieltää lailla puolison halventaminen lapsille ja muillekin, on lapsen oma asia muodostaa käsitys vanhemmistaan. Jos eroat ilman syytä(vain oman itsesi vuoksi) kun ei nyt ole enää teinielämää, todella eroat myös lapsistasi jollakin tasolla. Jos jatkat vain lasten kanssa, silloin uskon, että et eroa lapsistasi, vaan he ovat sinulle tärkeintä.
Täällä vouhottaa niin moni eronnut noiden suhteitensa vuoksi, että liian monet lapset on hyljätty.
Kun sitten vielä tämän jälkeen heti onkin kehissä uusikko jolla on lapsia, eikö asiat jotenkin ole melkolailla ristiriidassa.
Eli ne omat lapset voi sitten vaihtaa ihan mihin vain. Pakollisina jäävät pyörimään jalkoihin vain, heistä ei välitetä, ei heidän koulunkäynnistään, ei vaatteistaan ei ruuan saannistaan ja monesta muustakaan pienelle lapselle tärkeästä asiasta. Tärkeämmäksi on muuttunut tuo uusi aikuinen, joka sitten vielää määrittee paljon muutakin.
On siinä todella lapsilla olemista, on totuus että jonkinlainen ero tapahtuu myös lapsiin nähden jos uusikko rynnii tupaan.
No meillä se oli juuri sitä.
Mies lähti, eikä koskaan ottanut yhteyttä.
Lapsia ei käynyt kertaakaan katsomassa ja kuulin äidiltään, että oli häipynyt ulkomaille, minne sitten jäikin.
Mitäpä siinä lapsille valehtelemaan.
Löysin pian uuden miehen, joka on lapsille hyvä isä, joten ei muksut ole katkeria omalle isälleen, eivät menettäneet mitään.
Tuskin ne lapset sitä uutta miestä tarvitsivat tai isä, jota todellisuudessa ei voi ollakaan. Kaikilla on vain yksi isä se ainoa ja oikea.
Miehenhän sinä otot itsellesi, ei lapsesi todellakaan häntä tarvinneet, vain sinut ja sinun aikaasi tarvitsisivat, mutta joutuvat nyt senkin vielä jakamaan.
On aivan hullua tuo meininkiä, kun entinen lähtee uutta kehiin ja nopeasti.
Itse kyllä olen päättänyt, että jos eroan, yksikään mies ei enää saman katon alle muuta ja lapsilleni pyrin kaiken mahdollisen ajan antamaan, hoitoon heitä en jätä koskaan kenenkään muun kuin tutun turvallisen isovanhemmaan , enon, tädin tai sedän hoivoon, jotka tiedän kunnollisiksi ja lastesi etuja hoitavaiksi ihmisiksi.
Sallin myös toisten isovanhempien halutessaan saada olla lasten kanssa, sillä ei ole heidän syynsä, jos lapsensa on holtiton isä tai äiti.
Naiset älkää ottako noito uusia hoitoja kotiinne.
:D. Hassuja kirjoituksia.
Meillä se meni niin, että minä lähdin lasten kanssa. Lapset olivat myös lähes rukoilleet, että vihdoinkin eroasin puolisostani, eli heidän isästään. Isä oli aina paikalla, mutta ei koskaan läsnä. Koskaan ollut.
Jos toinen on aina luistanut vastuusta, niin puolisostaan, lapsistaan kuin kodista ja kaikesta muustakin, niin se ei ole syyttämistä vastuuttomaksi, vaan asioiden toteamista.
Jätetyksi tulleen itsekkyydestä on kyse, kun lapset vedetään mukaan avioeroon !
Aatella !
Silkkaa epäitsekyyttään jättäjä jättää ja
jättää vielä lapsetkin jätetylle, eikä vedä
niitä mukanaan.
että tapahtui kirjaimellisesti niin, kuten hyvin tiedät.
Ja kuule, omat tuntemukset heitin romukoppaan selittäessäni
kyselyikäisille muksuille katoamistemppuasi.
Tietysti käyttäydyin vastuullisesti. Sen varaan varmaan laskit ja ennakoitkin. Sanohan, olisiko minulla ollut muuta mahdollisuutta?
Terveisin, Elin ja lapsesi.
Avioeron voi hoitaa hyvin ja puolisoa ja lapsia ajatellen. Siihen kuuluu se, että valmistellaan ero hyvin ja rauhassa tarvittaessa ulkopuolista apua hakien. Eroon ei kuulu kolmansia osapuolia ja lapsien annetaan sopeutua rauhassa uuteen tilanteeseen. Tällaista eroajaa ei voi syyttää vastuuttomaksi, mutta on paljon avioeron ottajia, joilta vastuullisuutta ei löydy. Vastuullisuutta ei ole esim. pettäminen, koska se vaikeuttaa aina avioeroa.
No koska juuri niin kävi! Mies jätti minut ja lapsemme. Mies ihastui ulkomaan työkeikallaan toisella puolella maapalloa sikäläiseen työkaveriinsa ja teki päätöksen olla palaamatta Suomeen ja tapaamatta lapsia kuin kerran vuodessa, toisinaan ei niinkään usein. En vähättele miehen päätöksen tuskallisuutta, olihan hän kovasti rakastunut sekä uuteen naiseen että perheeseensä, mutta päätös oli lastemme kannalta hyvin itsekäs.
Kummallista että et tiedä / tunne yhtäkään tapausta jossa mies on häipynyt jo raskausaikana kun on tullut "ei sittenkään isäksi" ajatuksiin, näitä on kuitenkin melko paljon. Samoin tiedän sellaisenkin pariskunnan jossa mies lähti koska ei halunnut olla vammaiselle lapselle isä eikä kyennyt kiintymään vamman takia lapseen joka sairasti harvinaista mutta vakavaa sairautta (johtuen tuon miehen omasta piilevästä geenivirheestä!).
Isänä olemisena olen huomannut yhden kummallisuuden. Silloin olet kyllä isä kun tarjoat kaiken ja rahoitat kaiken, mutta kuitenkin epäillään jostain syystä että et voi huolehtia lapsistasi muuten hyvin. Kun ehdotin että poikani tulisi asumaan kanssani myöhemmin kanssani niin vastaus oli että vain kuolleen ruuumiini yli. Ei voi ymmärtää , mutta kärsiä voi tietty näinkin