Ajattelin nyt tänne purkaa sydäntäni kun on pakko. On vaan niin surullista ja masentavaa kun oman rakkaan käytös on muuttunut.
Ollaan vuosi avioliitossa ollut päälle parikymppinen nuoripari.
Alku tuntui niin ihanalta ja mun mies tuntui tosi rakastavalta jne.
Nyt sitten on käytös muuttunut parin kuukauden aikana erilaiseksi..
Minä olen ollut työttömänä jonkun aikaa parin syyn takia, mies on osa-aikaisessa. Mies siis on elättänyt meitä molempia. Aloitan itse pian kuitenkin työt.
Hän tiuskii minulle siitä että joutuu ostamaan ruokaa, ja minä jos minä haluaisin jotain kaupasta niin sanoo että en minä sitä tartte. Esimerkkinä yksi päivä jolloin mulla oli kamala reflux, ja piti saada jotain hapokasta että tulee röyhtäykset ulos. No pyysin et jos voisin kipasta äkkiä kaupasta hakemaan, hän sanoi että en mä sitä tarvii, että on liian kallista. Sanoin että kyllä tarvitsen, ja että hän hyvin tietää et mulla on refluksitauti. Sitten sanoi muutaman ilkeän sanan, vaikka minä en mitään muuta kuin kysynyt... Osti kuitenkin sen limupullon loppujen lopuksi.
Minulla on myös ahdistuneisuushäiriö. Kun yritän välillä puhua hänelle siitä, kun haluisin avautua ja kertoa miten paha olo välillä on, niin saan kuulla että ”kyllä se siitä” tai että ”keksit taas uuden tekosyyn”. Turhauttavaa...
Jos ollaan autossa ja se haluaa kuunnella jotain cd:ta niin jos se sanoo jotain sen cd:n aikana niin on okei, mut jos mä satun jotain sanomaan niin kamala ”hiljaa nyt!” Istun sitten tuppisuuna autossa vaikka olisikin jotain tärkeämpää sanottavaa.
Kun minä olen kipeänä, esim. kuumeessa, niin minun pitäisi hakea hänelle keittiöstä syötävät ja jos hän tarvitsee jotain muuta niin senkin, esim. työpapereita. Sitten kun hän on sairaana, niin minun pitäisi passata ja en minä oikein siitä niin välitä kun jos toinen on kipeä niin sen ymmärtää että toisen pitäisi auttaa. Mutta kun hän ei hoida minua kun olen sairas. Jotenkin saa semmosen olon että eikö hän välitä musta..
Hän tiuskii siitä kuinka paljon rahaa minuun uppoo.
Sanoin että kyllähän minä sitten maksan kaiken puoliksi kun pääsen pian töihin. Hän sanoi siihen että minun pitäisi sitten maksaa kaikki kulut omasta kukkarosta. Ja lisäsi vielä että olen hänelle parikymmenta tuhatta velkaa, että sekin pitäisi maksaa pois sitten. En tiedä mistä hän on saanu aikaiseksi niin korkean summan.
Semmonen käskeminen ja joka asiasta kommentoiminen tympäisee.. esim. ”anna ton naisen maksaa ensin”(kun on vähemmän ruokatavaroita), ”annapas tietä” - kun itsekin tajuan ja olen muutenkin ystävällinen.
Asioitten pakottaminen... esim. käski soittaa yhtenä mun sedälle jonka kanssa en ole läheinen. Sanoi että jos en soita niin en sitten soita muuallekaan ja nettiyhteys on vaan sille sitten. Sanoin että en halua soittaa sedälleni koska en ole läheinen ja minulla ei ole sanottavaa. Siitä(ihan turhasta) piti sitten sen tehdä meteli ja nimitellä minua.
Ja tekee siitä outoa kun pitää tehdä ISO METELI ihan pienistäkin asioista, että ihankuin olis jostain vakavemmasta kyse.
Meillä ei ole edes sohvaa olkkarissa kun sen roinat on laatikoissa. Sanoin että heitäs turhat kamppeet pois kun vie tilaa pienessä asunnossa, että sitten mahtuisi sohvakin edes. Suutahti ja sanoi että mä en saa koskea sen tavaroihin että jos kosken ja heitän esim. edes sen sanomalehden roskiin niin tulee ero. Sanoin että mitä oikein höpötät et et voi olla tosissas, mut ei siihen mitään sanonut. Sanoi että ei me sohvaa tänne kämppään tarvita, sitten kun meillä on oma asunto niin sitten voidaan hankkia. Että turhaan pitää sitten huonekaluja täältä raahata. Mut ei tossa oikein ole mitään järkeä?
Kuulostaako toi sen käytös teijän mielestä jotenkin oudonpuoleiselta???
Ollaan vuosi avioliitossa ollut päälle parikymppinen nuoripari.
Alku tuntui niin ihanalta ja mun mies tuntui tosi rakastavalta jne.
Nyt sitten on käytös muuttunut parin kuukauden aikana erilaiseksi..
Minä olen ollut työttömänä jonkun aikaa parin syyn takia, mies on osa-aikaisessa. Mies siis on elättänyt meitä molempia. Aloitan itse pian kuitenkin työt.
Hän tiuskii minulle siitä että joutuu ostamaan ruokaa, ja minä jos minä haluaisin jotain kaupasta niin sanoo että en minä sitä tartte. Esimerkkinä yksi päivä jolloin mulla oli kamala reflux, ja piti saada jotain hapokasta että tulee röyhtäykset ulos. No pyysin et jos voisin kipasta äkkiä kaupasta hakemaan, hän sanoi että en mä sitä tarvii, että on liian kallista. Sanoin että kyllä tarvitsen, ja että hän hyvin tietää et mulla on refluksitauti. Sitten sanoi muutaman ilkeän sanan, vaikka minä en mitään muuta kuin kysynyt... Osti kuitenkin sen limupullon loppujen lopuksi.
Minulla on myös ahdistuneisuushäiriö. Kun yritän välillä puhua hänelle siitä, kun haluisin avautua ja kertoa miten paha olo välillä on, niin saan kuulla että ”kyllä se siitä” tai että ”keksit taas uuden tekosyyn”. Turhauttavaa...
Jos ollaan autossa ja se haluaa kuunnella jotain cd:ta niin jos se sanoo jotain sen cd:n aikana niin on okei, mut jos mä satun jotain sanomaan niin kamala ”hiljaa nyt!” Istun sitten tuppisuuna autossa vaikka olisikin jotain tärkeämpää sanottavaa.
Kun minä olen kipeänä, esim. kuumeessa, niin minun pitäisi hakea hänelle keittiöstä syötävät ja jos hän tarvitsee jotain muuta niin senkin, esim. työpapereita. Sitten kun hän on sairaana, niin minun pitäisi passata ja en minä oikein siitä niin välitä kun jos toinen on kipeä niin sen ymmärtää että toisen pitäisi auttaa. Mutta kun hän ei hoida minua kun olen sairas. Jotenkin saa semmosen olon että eikö hän välitä musta..
Hän tiuskii siitä kuinka paljon rahaa minuun uppoo.
Sanoin että kyllähän minä sitten maksan kaiken puoliksi kun pääsen pian töihin. Hän sanoi siihen että minun pitäisi sitten maksaa kaikki kulut omasta kukkarosta. Ja lisäsi vielä että olen hänelle parikymmenta tuhatta velkaa, että sekin pitäisi maksaa pois sitten. En tiedä mistä hän on saanu aikaiseksi niin korkean summan.
Semmonen käskeminen ja joka asiasta kommentoiminen tympäisee.. esim. ”anna ton naisen maksaa ensin”(kun on vähemmän ruokatavaroita), ”annapas tietä” - kun itsekin tajuan ja olen muutenkin ystävällinen.
Asioitten pakottaminen... esim. käski soittaa yhtenä mun sedälle jonka kanssa en ole läheinen. Sanoi että jos en soita niin en sitten soita muuallekaan ja nettiyhteys on vaan sille sitten. Sanoin että en halua soittaa sedälleni koska en ole läheinen ja minulla ei ole sanottavaa. Siitä(ihan turhasta) piti sitten sen tehdä meteli ja nimitellä minua.
Ja tekee siitä outoa kun pitää tehdä ISO METELI ihan pienistäkin asioista, että ihankuin olis jostain vakavemmasta kyse.
Meillä ei ole edes sohvaa olkkarissa kun sen roinat on laatikoissa. Sanoin että heitäs turhat kamppeet pois kun vie tilaa pienessä asunnossa, että sitten mahtuisi sohvakin edes. Suutahti ja sanoi että mä en saa koskea sen tavaroihin että jos kosken ja heitän esim. edes sen sanomalehden roskiin niin tulee ero. Sanoin että mitä oikein höpötät et et voi olla tosissas, mut ei siihen mitään sanonut. Sanoi että ei me sohvaa tänne kämppään tarvita, sitten kun meillä on oma asunto niin sitten voidaan hankkia. Että turhaan pitää sitten huonekaluja täältä raahata. Mut ei tossa oikein ole mitään järkeä?
Kuulostaako toi sen käytös teijän mielestä jotenkin oudonpuoleiselta???
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miksi olet ja elät huonossa suhteessa, joka tuottaa päänvaivaa!?
Elä omaa elämääsi ilman tota valitusta!
Tässä on parikin asiaa mietittäväksi.
Joillain ihmisillä on tyylinä olla avuton, alistuva, ja silti sitten vaatia arvostusta. Se ei toimi. Siis ehkä sinä olet hieman liian tarvitseva ja valitat sitten myös aivan turhan päiväisistä aisoista. Et oikeastaan koskaan pysty itsenäisesti, ja olet tarvitsemassa koko ajan. Tässä on yksi syy, mihin olen huomannut, että toinen reagoi alkamalla sitten komentamaan, johtamaan ja olemaan jopa aika töykeä. Koska kukaan aikuinen ei halua olla ainoa aikuinen. Etenkin tuo alku... Kun sinulla varmaan oikeasti on sitä ja tätä ja on vielä se ahdistuneisuus... No... Siis kai sinä tehokkaasti hoidat itse vaivojasi ja myös teet sen eteen töitä että se ahdistuneisuus lähtee pois, helpottuu, paranee? Kai sinä pidät huolta itse omasta terveydestäsi etkä vaan aina vetoa masennukseen ja kun niin ahdistaa. Kukaan ei halua jatkuvaa potilasta ja tarvitsijaa eikä siihen ole syytäkään. Jokaisella on omat ongelmansa. Varo, ettet ole vaan tottunut ahdistumaan ja saamaan huomiota "vaivoillasi".
Miehesi ei ole terapeuttisi. Jos olet aikaisemmin käyttänyt häntä siihen, hän ei osaa karsia ja olla ammattilainen, eli suojata itseään. Hän alkaa torjumaan sinut. Lisäksi tuo "keksit tekosyyn" kuulostaa siltä, että sinä tosiaan käytät sitä tekosyynäkin, ja sopivasti aina ahdistaa kun haasteita tulee elämään.
Lisäksi tulee mieleen, että etkö aikuinen ihminen osaa sanoa kipakasti, että älä äijä komentele? Etkö todellakaan osaa pitää puoliasi edes soittaessasi jollekin? Sanot vaan että soita saa-tana ite jos se niin tärkeetä on ja se siitä. Kynnysmattoja kohdellaan kynnysmattoina. Että mieti ensin omaaa käytöstäsi, se kuulostaa hieman siltä.
No, sitten toinen asia. Jos taas hän on oikeasti niin kamala niin mikä sinut siinä pakottaa olemaan? Etkös sinä ihan itse valitse kumppanisi? Mitä väliä kuulostaako sen käytös oudolta, eihän me edes tunneta sitä! Sinähän voit kertoa minkä tarinan haluat ja ajatella vain itseäsi.
Sinä pääset kohta töihin joten voit osallistua, maksaa ja huomaa säästääkin itsellesi. Sinä voit alkaa osallistumaan vaan päätöksen tekoon ja sinä voit rakentaa omaa elämääsi. Jopa yksin.
Joten jos suhde on kamala, niin mitä siitä valittamaan, eikös se ole päätöksien tekoa? Jutelkaa vielä, sinäkin niin että lakkaat olemasta avuton.
Vastauksena muille: Kyllä minä osaan itsenäisesti asioita tehdä enkä todellakaan valita turhasta.
Pahinta on kun toinen ei viitsi edes kuunnella kunnolla.
Olen monta kertaa sanonut että varopas suutasi ja että muutapas käytöstäsi, mutta siihen mies vaan tuhahtaa ja pahenee ja on jo melkein eroa hankkimassa. Että minäkö se lapsellinen osapuoli olen? Jos toinen ei edes viitsi keskustella niinkuin aikuiset...
avioliitossa on velvollisuus elättää toista ja toisen voi haastaa oikeutee heitteille jätöstä. En ny siis tarkota, et ryhyt mihinkää radikaaliin. Meinaan vaan, että miehesi ei tainnut kahta kertaa ajatella, kun kosi sinua, että mitä se avioliitto oikeasti on :)
ja lissäyksenä, että jos oot kerta menossa töihin nii sehän on hyvä! tsempit sulle. Varmasti tympäsee maksaa aina kaikki. Ooksää itte ajatellu hakija jottai tukia? yllä sää ny jottai saat
Tukiahan ei avioliitossa saa juuri sen takia, että puolison tulot vaikuttaa. Voihan sitä kysyä, mutta avioliitolla rikastuu vaan yhteiskunta kun tarttee maksaa vähempi etuuksia.
Sulla on typerä mies ja et ole tosiaan senttiäkään hänelle velkaa siitä, että hän nyt sinua elättää. Vastavuoroisuus kuitenkin kunniaan eli kun nyt saat palkkaa pian niin maksa enemmän kuin tarvitsisi. Äläkä jää enää työttömäksi, sitähän siis ei saa tehdä kun mies ei halua kuitenkaan oikeasti elättää. Kauhea poru siitä, että miehen pitää elättää ja jos joutuu elättämään niin ei sitä halua tehdä kuitenkaan.
Menitte ihan liian nuorina naimisiin ja voin jo ennustaa, että ero on ajankohtainen hyvin pian. Tuollaisella asenteella mitä teillä tuntuu olevan ei voi tulla pitkää liittoa, sori vaan..
Vastaan nyt taas oman kirjoitukseni jälkeen koska koneessani on jotain vikaa enkä voi vastata loppuun..
Minusta on ihan normaalia että toinen elättää toista jos toinen ei ole töissä. Kyllä minäkin elättäisin miestäni jos olisin töissä ja hän ei, enkä siitä vähän väliä valittaisi, paitsi ehkä sitten jos hän käskisi minua ostamaan hänelle kaikkea kallista ja turhaa. Muttakun minä itse en oikeastaan edes pyydä mitään.. eli en tod. ole tyyppiä jolle pitäisi ostaa kaikkein kallein hajuvesi ymv.
Ehkä asiat muuttuu kun pääsen taas töihin. Ymmärrän kyllä että rahasta tulee stressiä, raha on oikea pirulainen. Ehkä miehestäni tuntuu että en tee mitään suhteen eteen?
Avioliitossa tai ei, niin ei voi olettaa että puolison on pakko elättää toista vuosikausia. Suomessa ei tarvitse olla työtön ja täysin toisen ihmisen tulojen varassa, jos on vain terve. Olen ollut 1 kk työttömänä opiskelujeni jälkeen ja mieheni on ollut 1 kk työttömänä, kun vaihdoimme asuinpaikkakuntaa mentyämme naismisiin.
Minäkään en voi povata liitollenne pitkää ikää, sillä kovin pahalta tuo näyttää. Te ette ole tasavertaisia liitossanne, mikä voi johtua myös työttömyydestäsi. Jos miehesi laskeskelee sinun olevan hänenlle 20 000 velkaa, työttömyytesi on täytynyt jatkua jo noin vuoden? Silti, pidän ukkoasi aika epäkypsänä, jos hän laskee rahoja, koska parisuhteessa rahat ovat yhteisiä. Molempien pitää kyllä yrittää kantaa kortensa kekoon kykyjensä mukaan.
veti sanattomaksi...en tiedä kumpi teistä on enemmän pöljä. Sen vähemmän pöljän saattaisi olla kuitenkin parempi häipyä.
no miehes ei tykkää huolehtia susta yhtään eikä halua sitoutua. Voi olla et on sun kanssa vaan sen takia kun ei halua olla yksin.Kyllä jos rakastaa toista niin ilman muuta pitäsi käydä kaupassa toisen puolesta tai apteekissa jos on kipee.
Hei, aloittaja!
Juttele jollekin luotetulle läheiselle tai ammatti-ihmiselle miehesi käytöksestä. Mieti myös vakavasti, kannattaako jatkaa avioliittoa.Tuntuu pahalta ajatella, että joutuisit elämään koko elämäsi tuollaisen ikävän ihmisen kanssa.
Sinulla on elämä edessä! Arvosta itseäsi ja mieti, onko mies sinun arvoisesi!