Olen paininut tämän asian kanssa useita vuosia ja haluaisin kommentteja...
Tuntuu että minusta ei välitetä ollenkaan ja toiseksi vaikka sanoisin aiheestakin ja miten ystävällisesti tahansa niin silti sovinnon aloitteen tekijäksi joudun minä.
Olemme kyllä puhuneet aiheesta ja enemmän kuin kerran, mutta muutosta ei tunnu tulevan.
En tiedä onko tämä sitten sitä henkistä väkivaltaa ja toisen alistamista, mutta ainakin siltä se usein tuntuu. Auttakaa ja kertokaa käytännön neuvoja mitä tekisin jotta jaksan!!!
Olen aivan rikki!
Tuntuu että minusta ei välitetä ollenkaan ja toiseksi vaikka sanoisin aiheestakin ja miten ystävällisesti tahansa niin silti sovinnon aloitteen tekijäksi joudun minä.
Olemme kyllä puhuneet aiheesta ja enemmän kuin kerran, mutta muutosta ei tunnu tulevan.
En tiedä onko tämä sitten sitä henkistä väkivaltaa ja toisen alistamista, mutta ainakin siltä se usein tuntuu. Auttakaa ja kertokaa käytännön neuvoja mitä tekisin jotta jaksan!!!
Olen aivan rikki!
Vastaukset 9
Vanhimmat
No teillä ei taida kokonaisuudessaankaan mennä kovin mainiosti, kun sulla on koko ajan paha mieli kun toinen ei pyydä anteeksi tai ole tekemässä sovintoa. Taitaa koko elämä olla yhtä riitelemistä ja toisen loukkaamista.
Erotkaa !
Niin... Siitä se varmaan johtuu... Miehellä on oma henkilökohtainen ylpeys... Miehesi tietää että sinä aina pyydät anteeksi ja siksi ei jaksa vaivata itseään... Tee asiaan muutos!!!!
Viisaampi antaa periksi. Se asia ei muutu. Joudut elämään sen kanssa.
Tuntuu olevan itselläni itsetunto nollilla...
Onko joku saanut apua ulkopuolelta omaan jaksamiseen? Vai onko vain hiljaa jaksettava???
Se on kahdenkeskeinen asia. Meillä
minä olin se, joka aina etsi sovintoa.
Suhteeni kesti kolme vuotta (tosin ei oltu
avo- eikä avioliitossa) ja loppui muista
syistä. Tiedän, että olisin elämäni loppuun
asti voinut jatkaa samalla tavalla ja olisin
kärsinyt hiljaa.
En osaa antaa neuvoa, mutta tiedän miten pahalta
sinusta tuntuu...
Olin pitkään suhteessa miehen kanssa, jonka kanssa tuli riitaa. Riidat olivat sinänsä todella vakavista asioista, mutta mies ei koskaan pyytänyt esim. sanomisiaan anteeksi. Syytti vain minua siitä, etten kyennyt antamaan anteeksi. Anteeksi hänelle annoin, vaikkei hän edes katunut tai pyytänytkään sitä.
No kuitenkin sovintoon hänellä ei löytynyt kiinnostusta. Näin jälkikäteen tajuan, että siinä oli kyse siitä, ettei hän välittänyt tuon taivaallista minusta. Mielipiteeni ei ollut minkään arvoinen, anteeksi ei tarvinnut pyytää minulta, koska ei haitannut vaikka olikin loukannut, jne. Karseeta, että sitä onkin ollut semmoisessa suhteessa.
Mä erosin just vastaavan asian takia... meille tuli riitaa TODELLA tyhmästä asiasta, sanoin monta kertaa että haluan puhua asiasta ja etten haasta riitaa mut ukko vaan lisäs vettä myllyyn ja HÄN JÄTTI MUT!!! lapsellista käytöstä.. nyt sattuu paljon mut ajan kanssa sitä tajuaa miten typerä jätkä olikaan!
Olen tästä kirjoittanut joidenkin toistenkin keskustelujen yhteydessä, purkaakseni tämän asian kun miehen loppujen lopuksi nyt jätin.Jotkut miehet vaan ovat kykenemättömiä näkemään mitään oman navan ulkopuolelta, kaikki on tultava heille heiltä ei saa mitään, olen taistellut tuon asian kanssa vuosia eikä se miksikän muutu, jotain puuttuu aivoista niin ei sitä sinne saa rakennettua.Koskaan hän ei tehnyt mitään jos oli itse tehnyt tosi törkeitä juttuja ja kun hänelle sanoin että noin ei voi ihmistä (itseäni) kohdella ja vaikka miten väänsin asia rautalangasta, niin aina minä olin se joka vaan vittuilee hänelle.Viimenen pisara oli kun äiti meni kesken kaiken kun oltiin yhdessä liikkeellä tajuttomaksi ja yritin soittaa miehelle niin hän ei vastannut, laitoin viestin johon sain vastauksen että "haista...katon nyt jalkapalloa" ja kun tästä suivaannuin, sain kuulla että olin hankala hullu ämmä joka jaksaa aina vittuilla ja raivota. Näitä on ja he eivät muutu, jos vaan pystyt, säästä itseäsi ja hae parempi.
kokenut aivan saman tosin se on naiseni joka ei aloita koskaan sovinnon tekoa minun pitää aina alentua tekemään aloite.
ihmeellistä sanon minä miten kukaan voi olla haluamatta tehdä sovintoa vaan jättää ilmapiiriin pahanmielen