Kun olen lueskellut tätä palstaa ja seurannut, mitä ympäristössä tapahtuu, olen vähitellen tullut siihen tulokseen, että vanha kansa oli viisas, kun korosti tiukkaa seksuaalimoraalia ja avioliittoinstituutiota. Vaikka heidän ajattelunsa on nykypäivänä leimattu patavanhoilliseksi ja tiukkapipoiseksi, niin silti siinä on piilennyt syvää viisautta, jota nykyisenä hedoinistisena aikana on vaikea ymmärtää.
Nykyään usein ajatellaan, että ihmisellä on oikeus toteuttaa itseään seksuaalisesti ja nauttia elämästä. Ennen taas ajateltiin, että seksuaalisuus kuului lähinnä avioliittoon ja yhden ihmisen kanssa jaettavaksi. Tietysti avioliiton ulkopuolista seksiä ja aviorikoksia on aina ja kaikkialla tapahtunut, mutta aiemmin sitä on myös selkeämmin paheksuttu eikä pidetty niin normikäyttäytymisenä kuin nykyään. Ehkäisyvälineet ovat mahdollistaneet sen, että seksistä voi nauttia melko vapaasti pelkäämättä seurauksia ja koska seksuaalivietti on ihmisellä voimakas, hän myös tekee niin. Mutta ongelma piileekin siinä, että ihmisen tunne-elämää hallitsevat myös sellaiset tekijät, jotka ovat ongelmallisia vapaan seksuaalisuuden kannalta.
Ensinnäkin useimmilla naisilla on voimakas tarve tuntea turvallisuutta suhteessaan mieheen. Kaikki naiset eivät tätä tunnusta, mutta useimmilta tämä tarve silti löytyy. Kun nainen harrastaa irtosuhteita haluttavaksi kokemiensa miesten kanssa, hän saa tietysti hetkellistä seksuaalista nautintoa, mutta samalla hänen turvallisuudentunteensa ja luottamuksensa miehiin järkkyy ja koska nämä naisten silmissä haluttaviksi koetut miehet eivät yleensä ole uskollisia, vaan hyppivät kukasta kukkaan, niin monet naiset alkavat huonojen kokemustensa jälkeen epäillä ja vihata kaikkia miehiä. Myös miesten tunne-elämä kärsii vapaasta seksuaalisuudesta. Koska miehetkin haluaisivat pohjimmiltaan uskollisen naisen ja toisaalta haluaisivat paljon seksiä, niin se vie heidät ristiriitaiseen tilanteeseen, joka saa heidät hankkimaan seksiä niiltä naisilta, joilta sitä helposti saa, mutta kun he sitten saavat helppoa seksiä, heidän luottamuksensa naisiin horjuu ja he alkavat vältellä sitoutumista, koska ajattelevat ettei naisiin voi luottaa, koska heiltä "saa" niin helposti. Ja sitten osa miehistä saa seksiä vain harvoin tai ei ollenkaan, ja se johtaa myös katkeroitumiseen ja naisvihaan. "Miksi nuo saavat niin helposti ja minä en?" Vapaa seksi aiheuttaa siis pitkällä aikavälillä hallaa niin miehille kuin naisillekin, koska vahva seksuaalivietti vetää ihmiset, miehet ja naiset, harjoittamaan keskenään helppoa seksiä mutta on toisaalta ristiriidassa tiettyjen henkisten tarpeiden, kuten turvallisuudentunteen ja luottamuksen tarpeen, kanssa. Vapaa seksi siis kylvää epäluottamusta ja kyynisyyttä miesten ja naisten välille.
Runsas irtosuhteiden harrastaminen johtaa myös siihen, että parisuhteessakaan ei enää osata olla uskollisia, koska minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. Helppo seksin saanti vetää etenkin miehiä mutta usein myös naisia syrjähyppyihin. Voimakas seksuaalivietti siis tekee tehtävänsä. Mutta toisaalta se on jälleen ristiriidassa niin miesten kuin naisten henkisten tarpeiden kanssa. Mitä enemmän esiintyy syrjähyppyjä, siitä suurempi epäluottamus sukupuolten välille syntyy, jonka seurauksia ovat avioerot, rikkinäiset perheet, uusperheongelmat, tms. Kaikkein eniten tilanteesta kärsivät lapset, jotka joutuvat maksamaan kovan hinnan aikuisten itsekkäästä ja hedoinistisesta elämänasenteesta.
Ihmisillä on jotenkin sisäänrakennettuna usein tiedostamatonkin ajattelutapa, että haluamme alitajuisesti päästä mahdollisimman helpolla ja mennä sieltä mistä aita on matalin. On sitten kyseessä seksi, parisuhde, perhe, työ, jne. Siksi kieltäymykset ja itsehillintä ovat meille luonnostaan vastenmielisiä asioita. Kuitenkin niistä on pitkällä aikavälillä ihmisille hyötyä ja samoin yhteisölle. Vanha kansa ymmärsi sen paljon meitä paremmin.
Nykyään usein ajatellaan, että ihmisellä on oikeus toteuttaa itseään seksuaalisesti ja nauttia elämästä. Ennen taas ajateltiin, että seksuaalisuus kuului lähinnä avioliittoon ja yhden ihmisen kanssa jaettavaksi. Tietysti avioliiton ulkopuolista seksiä ja aviorikoksia on aina ja kaikkialla tapahtunut, mutta aiemmin sitä on myös selkeämmin paheksuttu eikä pidetty niin normikäyttäytymisenä kuin nykyään. Ehkäisyvälineet ovat mahdollistaneet sen, että seksistä voi nauttia melko vapaasti pelkäämättä seurauksia ja koska seksuaalivietti on ihmisellä voimakas, hän myös tekee niin. Mutta ongelma piileekin siinä, että ihmisen tunne-elämää hallitsevat myös sellaiset tekijät, jotka ovat ongelmallisia vapaan seksuaalisuuden kannalta.
Ensinnäkin useimmilla naisilla on voimakas tarve tuntea turvallisuutta suhteessaan mieheen. Kaikki naiset eivät tätä tunnusta, mutta useimmilta tämä tarve silti löytyy. Kun nainen harrastaa irtosuhteita haluttavaksi kokemiensa miesten kanssa, hän saa tietysti hetkellistä seksuaalista nautintoa, mutta samalla hänen turvallisuudentunteensa ja luottamuksensa miehiin järkkyy ja koska nämä naisten silmissä haluttaviksi koetut miehet eivät yleensä ole uskollisia, vaan hyppivät kukasta kukkaan, niin monet naiset alkavat huonojen kokemustensa jälkeen epäillä ja vihata kaikkia miehiä. Myös miesten tunne-elämä kärsii vapaasta seksuaalisuudesta. Koska miehetkin haluaisivat pohjimmiltaan uskollisen naisen ja toisaalta haluaisivat paljon seksiä, niin se vie heidät ristiriitaiseen tilanteeseen, joka saa heidät hankkimaan seksiä niiltä naisilta, joilta sitä helposti saa, mutta kun he sitten saavat helppoa seksiä, heidän luottamuksensa naisiin horjuu ja he alkavat vältellä sitoutumista, koska ajattelevat ettei naisiin voi luottaa, koska heiltä "saa" niin helposti. Ja sitten osa miehistä saa seksiä vain harvoin tai ei ollenkaan, ja se johtaa myös katkeroitumiseen ja naisvihaan. "Miksi nuo saavat niin helposti ja minä en?" Vapaa seksi aiheuttaa siis pitkällä aikavälillä hallaa niin miehille kuin naisillekin, koska vahva seksuaalivietti vetää ihmiset, miehet ja naiset, harjoittamaan keskenään helppoa seksiä mutta on toisaalta ristiriidassa tiettyjen henkisten tarpeiden, kuten turvallisuudentunteen ja luottamuksen tarpeen, kanssa. Vapaa seksi siis kylvää epäluottamusta ja kyynisyyttä miesten ja naisten välille.
Runsas irtosuhteiden harrastaminen johtaa myös siihen, että parisuhteessakaan ei enää osata olla uskollisia, koska minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. Helppo seksin saanti vetää etenkin miehiä mutta usein myös naisia syrjähyppyihin. Voimakas seksuaalivietti siis tekee tehtävänsä. Mutta toisaalta se on jälleen ristiriidassa niin miesten kuin naisten henkisten tarpeiden kanssa. Mitä enemmän esiintyy syrjähyppyjä, siitä suurempi epäluottamus sukupuolten välille syntyy, jonka seurauksia ovat avioerot, rikkinäiset perheet, uusperheongelmat, tms. Kaikkein eniten tilanteesta kärsivät lapset, jotka joutuvat maksamaan kovan hinnan aikuisten itsekkäästä ja hedoinistisesta elämänasenteesta.
Ihmisillä on jotenkin sisäänrakennettuna usein tiedostamatonkin ajattelutapa, että haluamme alitajuisesti päästä mahdollisimman helpolla ja mennä sieltä mistä aita on matalin. On sitten kyseessä seksi, parisuhde, perhe, työ, jne. Siksi kieltäymykset ja itsehillintä ovat meille luonnostaan vastenmielisiä asioita. Kuitenkin niistä on pitkällä aikavälillä ihmisille hyötyä ja samoin yhteisölle. Vanha kansa ymmärsi sen paljon meitä paremmin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Todella vanha viisaus ei korostanut omistusoikeutta toiseen ihmiseen - itseasiassa se, mitä sinä pidät "vanhana viisautena" on suurelta osin 1900-luvun tuotetta. Nyt pitkälti vallalla olevan avioliittokäsityksen nojalla koetaan, että kun on papinaamenella käyty, homma on saanut sinetin eikä toisella ole oikeutta potkia aisoihin, vaikka häntä kohdeltaisiinkin muuten huonosti, mutta pidettäisiin "housut jalassa".
Eikä mikään ole lopultakaan niin paljon muuttunut... Erilaisten mediotten - kuten nyt esim tämä palsta - välityksellä vain asiasta kuin asiasta tulee tuutin täydeltä materiaalia, halusimme tai emme. On ihmisen omassa päätäntä vallassa, mitä tällä "mössöllä" tekee - vai tekeekö mitään.
Vanha perusasia eli sitoutuminen toiseen ihmiseen on yhä edelleen jokaisella korvien välissä juurikin samassa määrin kuin ennenkin. Nykyään avioeron saa ilman nöyryyttäviä oikeudenkäyntejä ja entisajan "susiparit" elävät hyväksytyssä parisuhdemuodossa avoliitossa. Käsitteet ovat muuttuneet, eivät niinkään ihmiset. Entisaikaan avioero oli mahdottomuus, joten ihmiset elivät näennäisliitoissaan kuolemaan saakka - silti taustalla sattui ja tapahtui eikä esim nykyään paljon puhuttu ilmiö, että osa avioliitossa syntyneistä lapsista ole virallisen isänsä lapsia, ollut ennen mitenkään poikkeuksellista. 1930-luvulla syntynyt tätini on tällainen naapurin isännän lehtolapsi ulkonäköä myöden, muttei asiasta ole sen suurempaa haloota pidetty kuin todettu, että näin vaan kävi. Totta hitossa sen on tarvinnut kirpaista naapurin emäntää, mutta niiden asioiden kanssa on ollut pakko elää.
En jaksanut tuota hömppää lukea tarkasti. Totean vain että silloin vanhoina hyvinä avioliitossa ei tunnettu käsitettä raiskaus. Vasta 80-luvulla on laissa naiselle annettu oikeus päättää omasta kehostaan. Muutoinkin naisen asema on ollut miehille ja yhteiskunnalle silloin vanhoina hyvinä aikoina alisteinen. Jos tuo edellä mainittu on hyvää aikaa niin en ole aloittajan kanssa samoilla linjoilla.
Entisajan avioliittoinstituutio oli sama kuin uskonto yhdistettynä Kelaan. Ensinnäkin avioliitolla ei ollut mitään tekemistä rakkauden kanssa. Avioon mentiiin, se oli velvollisuus. Suvut eikä niiden maatilat (=elinkeino) voineet jatkua ilman avioliittoa. Ns. lehtolapsia ja äitiään kohdeltiin monin verroin huonommin kuin nykyajan lemmikkieläimiä. Mies voi kohdella myös vaimoaan miten halusi. Ihan turha kuvitella edelleenkään, että silloin perheväkivalta olisi ollut harvinaisempaa. Mistään vain hiiskuttu, kun pelättiin kasvojen, kunnian ja maineen menetystä. Entisaika oli työtä ja raatamista 24/7, lasten ja naisten itkua, miesten rähinää. Onneksi nykyisin on nykyaika :D. Ihanaa myös, että on sattunut syntymään Suomeen. Mikäli oikein kovasti kaipaa entisaikaa ja toisten kontrollia kannattaa muuttaa esim. Saudi-Arabiaan.
Kaikki oli paljon paremmin ennen vanhaan... Totuushan on, että avioliitolla oli tarkoitus vain suojata omaisuus. Avioliitolla myöskin yritettiin välttyä siltä, että miehen ei tarvitsisi elättää toisten siittämiä lapsia (ei onnistunut läheskään aina, kuten tiedetään). Isojen talojen isännät myös käyttivät hyväkseen piikoja ja pitivät heitä jalkavaimoina, ja siittivät heille lapsia... Että sellaista se vanha hyvä aika oli.
Olitkos aloittaja neitsyt avioon astellessasi? Jos näin ei ole, vaan olet haureutta harrastanut ennen papin aamenta, niin vanhojen hyvien aikojen moraalisäännösten pohjalta olisit huora (oletan sinun olevan nainen), eikä kukaan mies olisi sinua vaimokseen huolinut. Vieläkö kaipaat vanhoja hyviä aikoja ja sitä suurta viisautta?
Ottakaa ihmeessä nyt ketju lapsen asemasta perheessä.
Mitä lapsillenne tapahtuiu, kun oma seksiviettinne saa teidät istumaan baareissa kärkyllä vierata ja ennenpitkää erotaan ja parit senkun vaihtuu.
Onko jäänyt tuossa touhussa enää ajatustakaan lapsenne kohtalosta painamaan mielteänne.
Toinen baareissa istumisen pahe on viina, kuka haluaa viinanhöyryisen ja rähisevän, aivan sekopuheisen isän tai äidin kotiin.
Pient lapset eivät pääse miinekään pakoon, pelkäävät varmasti suunnattomasti, valitettavasti se pelko ei jätä ihmistä koskaan, olette tuhonnut lapsenne elämän.
Lapsen asema ei ole ollut mitenkään erityisen turvattu silloin entisinäkään aikoina joita tässä nyt muka ylistetään. Kulissit ovat vain olleet kovemmat. Perheissä on ollut insestiä ja pedofiilisukulaiset ja kulku-ukot taloon majoittuneena ovat käyttäneet lapsia hyväkseen. Niistä asioista on vain vaiettu. Vasta nykyisin sekin "perheonni" uskalletaan tuoda esille. Tyttöjen asema on ollut kehno eikä poikienkaan kovin kummoinen.
Muistan hyvin myöskin asennemaailman mikä oli vallalla silloin hyvinä entisinä aikoina. Yksi esimerkki muttei varmasti ainut. Oli eräs perhe jossa isä oli juoppohullu. Ajoi säännöllisesti perheen milloin haulikon, kirveen tms kanssa yöhön. Perheen äiti teki silloin ainoan oikean, siihen aikaan rohkean ratkaisun lasten mielenterveydenkannalta ja erosi tuosta miehestä. Miten yhteisö suhtautui silloin eronneeseen naiseen? Naisesta tehtiin huono nainen. Vaikka hän teki kolmea työtä. Aamuisin meni aikaisin leipomoon, sen jälkeen ompelemaan ja vielä illalla siivoamaan kauppaliikettä pitääkseen lapset leivässä, oli hän huono nainen. Mihinkään muuhun ei aivan varmasti jäänyt aikaa kuin perheen elättämiseen. Koulussa samalla luokalla oli tuon perheen tyttö. Joka maanantai opettaja kysyi tyttöpololta " oliko äitilläs miehiä viikonloppuna". Erittäin " kristitty" naisopettaja piti oikeutenaan nolata tuon perheen tytär, huonon yh-naisen lapsen joka maanantai. Asenneilmapiiri oli se, että naisen olisi pitänyt enemmin kärsiä huonossa liitossa ja antaa lastenkin kärsiä kuin erota. Voi noita naisten ja lasten kannalta hyviä entisiä aikoja. pthyi!
Ahaa, taas tätä... Et näe ympärilläsi muuta kuin seksiä ja juoppoutta - kannattaisiko vähäsen laajentaa piirejä tai yrittää asennoitua asioihin rakentavammin. Sinun näkemyksesi eivät ole mikään absoluuttinen totuus.
Petetty olen, mutta en sen vuoksi haluaisi paluuta patriarkaaliseen yhteiskuntaan. Kahlehdittu seksusuaalisuus oli lähinnä naisen seksuaalisuus. Mies sai mennä ja rellestää. Naista kotrolloitiin sillä tavoin vahvasti.
Ja entisaikaan naisen päätökset teki ensin isä, sitten mies. Vieläkin elää jäänteitä joissakin perheissä, eli ei mennä historiassa kauhean kauas.
Minä teen mieluummin omani. Olkoon se sitten jonkun mielestä itsekästä.
Mieluummin petetty ja vapaa lähtemään tai jäämään kuin kahlehdittu mieheen ilman vapautta.
Aika tärähtänyttä haikailla aikaa, jolloin pelkästään syntyneen sukupuoli määritti hänen oikeutensa. Petetty on aina, mutta ennen ei ollut (naisen) mahdollista lähteä. Ainoa ero menneeseen. Ei se moraali ollut sen kummempaa. Näistä asioista vain vaiettiin.