Aivan uskomatonta kylläkin kun tähän on tultu, mutta nyt olen siirtynyt netistä baariin etsimään naisseuraa.
Siis ihan niin kuin aikuisten oikeasti ja vakavasti.
Aiemmin ajattelin että baarit ei ole minua varten ja ne on kokeiltu jne.
Samaahan voi lukea useista ihmisten profiileista nettideitissä.
Minulla homma meni toisin päin. Syynä on naisten aivan uskomattomat kriteerit sekä surkeat käytöstavat nettideitissä.
Sain suht ok vielä vastauksia netissä, mutta kaikki tyssäsi lopulta kuvaan. Parit hassut treffit kävin parin vuoden aikana kattomassa tai oli niitä muutamat, mutta parit oli sellaiset joissa olisi voinut olla edes vähän potentiaalia.
Eli vaikka sattuisi pääsemään treffeille niin kuinka monessa molemmilla kolahtaa? Aivan. Todella harvassa tapauksessa.
Entäs baarissa?
Muutama ilta kuukauden aikana takana ja minua pidetään seurallisena, huumorintajuisena, fiksuna enkä juo liikaa vaan sopivasti sekä kaiken lisäksi on sanottu jo että olen ihan hyvännäköinenkin.
Plakkarissa parit puhelinnumerot ja yhdet treffit jo sovittu kolmannen kanssa.
Toki pinnallisuus painaa baarissakin ja itsekin etsin hoikahkoja lapsettomia naisia.
Ero on siinä että nettideitissä heihin ei ole mitään saumaa ja jostain ihmeen syystä baarissa on helpompaa tutustua.
Nettideitissä kohdellaan kuin halpaa rumaa paskaa.
Liekö kuva kovassa kilpailussa ja siinä että miesten tulotasoja ja kuvia vertaillaan päittäin näkemättä heidän todellista potentaaliaan seurana kuten todellisessa elämässä.
Siis ihan niin kuin aikuisten oikeasti ja vakavasti.
Aiemmin ajattelin että baarit ei ole minua varten ja ne on kokeiltu jne.
Samaahan voi lukea useista ihmisten profiileista nettideitissä.
Minulla homma meni toisin päin. Syynä on naisten aivan uskomattomat kriteerit sekä surkeat käytöstavat nettideitissä.
Sain suht ok vielä vastauksia netissä, mutta kaikki tyssäsi lopulta kuvaan. Parit hassut treffit kävin parin vuoden aikana kattomassa tai oli niitä muutamat, mutta parit oli sellaiset joissa olisi voinut olla edes vähän potentiaalia.
Eli vaikka sattuisi pääsemään treffeille niin kuinka monessa molemmilla kolahtaa? Aivan. Todella harvassa tapauksessa.
Entäs baarissa?
Muutama ilta kuukauden aikana takana ja minua pidetään seurallisena, huumorintajuisena, fiksuna enkä juo liikaa vaan sopivasti sekä kaiken lisäksi on sanottu jo että olen ihan hyvännäköinenkin.
Plakkarissa parit puhelinnumerot ja yhdet treffit jo sovittu kolmannen kanssa.
Toki pinnallisuus painaa baarissakin ja itsekin etsin hoikahkoja lapsettomia naisia.
Ero on siinä että nettideitissä heihin ei ole mitään saumaa ja jostain ihmeen syystä baarissa on helpompaa tutustua.
Nettideitissä kohdellaan kuin halpaa rumaa paskaa.
Liekö kuva kovassa kilpailussa ja siinä että miesten tulotasoja ja kuvia vertaillaan päittäin näkemättä heidän todellista potentaaliaan seurana kuten todellisessa elämässä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Riippuu etsijän iästä, 2-kymppisellä on hyvät mahdollisuudet löytää potentiaalista seuraa ravintolasta, koska suurin osa ikäluokasta on sinkkuja, mitä vanhempi, sitä vaikeampaa ja sitä useammin törmää alkoholiongelmaisiin, yksinhuoltajiin, yms. Ainakin yksinhuoltajat voi karsia netissä pois heti alkuunsa.
Olen jo 3-kymppinen, mutta 2-kymppinen seura ei haittaa. ;)
Omasta ikäluokasta löytyy netistäkin noita "ongelmatapauksia" tai sitten nirsoja nauriita aivan tarpeeksi.
Baarissa kuitenkin vaikka olisi pikkaisen alkoholia nauttinutkin näkee heti sen että toimiiko homma vai ei sekä molemmin puolin ulkonäkö on tiedossa.
Kahviloista yms. iskisin jos se täällä pohjolassa kannattaisi, mutta ei se kannata.
Jos ei löydy baareista täältä tai uskomattomalla mäihällä jostain tapahtumasta tai vastaavasta niin sitten ulkomailta.
Parempi kuitekin yksin kuin noiden ongelmatapausten tai yksinhuoltajien tai ylipainoisten yms. kanssa suhteessa.
Hienoa, että sisäistit viimein miten Viina-Suomessa hankitaan kumppani: pienessä maistissa niin, että arvostelu- ja harkintakyky on hieman laskenut ja sellaisessa ympäristössä, ettei toiseen voi edes kunnolla keskittyä. Tosin toiminnallasi osoitat olevasi "Normaali suomalainen mies", tuttu ja (toivottavasti) turvallinen valinta.
Naurattaa kun satuin tähän joten vastataan.
En ole "normaali suomalainen mies" muuta kuin mitoiltani.
Olen ollut elämäni aikana ajoittain lähes absolutisti.
En välitä erityisesti alkoholista enkä baareista, en ole koskaan välittänyt, mutta vaikuttaa siltä että muuta keinoa kumppanin löytämiseksi ei ole. Netistä ainakaan sopivaa ei löydy joka täyttäisi edes kaikkein alkeellisimmat kriteerit joista en aio luopua.
En etsi mitään erityisen juopuneita naisia vaan naiset Suomessa ovat todella sulkeutuneita ja varsinkin suhtautuvat nihkeästi miehiin elleivät ole pikkaisen "sillä tuulelle" jota baariympäristö ja alkoholi auttavat.
Kuten olet varmaan jo huomannut, kirjoitin että olen saanut puhelinnumeroita. Tarkoitus onkin että noilla treffeillä selviää sitten miten kolahtaa puolin ja toisin kun on se keskittymiskyky sekä harkintakyky molemmilla kunnossa.
Mutta on se parempi silti kuin nettideitissä jossa en pääse edes treffeille kunnollisten naisten kanssa vaan olen heille annos kasan alinta lantaa.
Ei ole oikeastaan muita vaihtoehtoja ellen kädet ristissä ala rukoilemaan että joko tulisi joku vastaan kadulla ja kysyisi minua ulos (koska naiset eivät moisiin aloitteisiin osaa reagoida) tai sitten liityn seurakuntaan ja sitä kautta etsin jonkun naisen.
Tämä on Suomi. Elämä on baarissa ja pyörii viinan ympärillä.
Viimeinen vaihtoehtoni on sitten ulkomaat. Netti on täysin turha paikka.
Enkä olisi koskaan uskonut muutamaa asiaa:
A) etsin tosissani netistä seuraa (joka epäonnistui)
B) etsin tosisssani baarista seuraa
C) joku kutsuisi minua "normaaliksi suomalaiseksi mieheksi"
D) höpöttäisin asiasta jollekin Internet-palstalle
En suurin surminkaan edes vuosi pari sitten olisi uskonut etsiväni tosissani seuraa baareista, yökerhoista jne.
Mutta muita mahdollisuuksia ei ole jos tahtoo löytää sopivaa naista joka miellyttäisi.
En aiemmin välittänyt edes naisista jotka käyvät baareissa, mutta näin ainakin varmistan että näen pidänko paketista kokonaisuuetna sekä nainen voi tehdä saman.
Harrastuksista yms. iskeminen on niin lottotouhua että siihen mennessä olen jo joko vanhainkodissa tai sitten muuttanut ulkomaille oikeasti etsimään ennen kuin sattumalta jonkun kohtaa joka on sopiva.
Juu minäkin jätin nettijutun, mutta en käy baareissakaan. Mitä jää jäljelle ?
No harrastukset, tai muuten vain sattuman kautta, vaikka kolauttamalla
päänsä yhteen poimittuaan levinnyttä käsilaukun sisältöä kasaan,niin ja matkustaessa, enkä tarkoita mitään ulkomaisia miehiä, sillä niitä en harrasta.
Yksi tietysti on viellä, että laittaa s-marketin taululle ilmoituksen, ei vainee
sittenkään. VITSI VITSI...
En sure koko asiaa loppujen lopuksi etukäteen. Minulla riittää muutakin tekemistä
jokapäivälle.
Mielestäni netissä onnistuminen edellyttää sosiaalisia taitoja, joilla pärjää hyvin baareissa, joten miksi vaivautua.
En aivan ymmärtänyt mitä kirjoitit.
Tarkoitatko että minulla ei ole sosiaalisia taitoja kun netissä ei natsaa mutta baarissa toimii paremmin?
Tosi reilua taas. Mieheni, lapseni isä, kuoli 3 vuotta sitten pojan ollessa alta vuoden ikäinen. Nyt olen siis hirveä kauhea yksinhuoltaja, jolla ei ole mitään asiaa sinkkumarkkinoille enää. Vitttu mitä porukkaa :/
Täällä näitä eronneita ja muuten vaan karanneita riittää, joille ei kelpaa kukaan,
kun on varaa hakea täydellisyyttä ja hyvä kun ois viellä neitsytkin siinä sivussa.
Itsekkin olen nuori leski, mutta en edes yritä netin kautta etsiä miestä, sillä
kun olen lukenut kommentteja täällä eri ketjuissa, niin yksinhuoltaja ei ole edes ihminen.
Voi hyvät ihmiset sentään.
Miksi te ette ymmärrä?
Ei teissä ole mitään vikaa ettekä ole kauheita yksinhuoltajia, mutta minä en tahdo kasvattamaan tai viettämään aikaa vieraan toisen miehen lasten kanssa.
Yrittäisitte ymmärtää lapsettoman miehen asemaa.
Jos minulla olisi omia lapsia niin tilanne olisi toinen.
Tahdon parisuhteen enkä sitä että valmiina kuvioissa on jo joku valmis lapsokainen.
Ei se teistä sen huonompaa ihmistä tee jos minua vain ei yksinhuoltajat tuon asian takia kiinnosta.
Kyllä sinä kelpaat kelle vaan, ei se sinusta ole kiinni. Ihminen tahtoo omassa pienessä päässään rakentaa kaikenlaisia muka esteitä sille miksi joku ei kelpaa.
Oma kokemukseni ei ole kovin laaja, mutta siitä huolimatta tietty pattern alkaa hahmottua:
- kaksi tosielämässä tavattua, kaksi hiukan pidempiaikaista suhdetta
- kolmet treffit netistä, jääneet kaikki 1-3 tapaamiseen
Tosielämässä tapaamista tapahtuu vaan niin harvaan.. (kahdesti 30v ikään mennessä), kun taas nettideittailun aloitettua nämä kolme parin kuukauden sisään.
Olisin voinut kokeilla netistä jos olisi tullut useampeja treffejä, mutta jostain ihmeen syystä vaikka muuten osaan esitellä itseni ja kirjoittaa olen täysin turha nolla netissä naisille. Johtuneeko siitä ettei ulkonäköni ole se kaikkein seksikkäin.
Live-elämässä teen suuremman vaikutuksen.
parhaimmat ja terveimmät miehet olen elämäni aikana tavannut livenä. heidän kanssa olen kokenut olevani aidosti rakastettu. kahden lapsen yh-äidin on ollut vaikea löytää arkeen sitoutumiskykyistä ihmistä rinnalleen. ehkä minulla on liian korkealla rima hyvien ihmissuhdekokemusteni jälkeen, joten en aio tyytyä huonoon suhteeseen. tiedän jo nelikymppisenä mitä haluan. terveempää olla yksin kuin sairaassa suhteessa.
nettituttavuudet eivät ole kantaneet. tapasin vuosien etsimisen jälkeen netissä hurmaavan mieheni, jonka kanssa etenin nopeasti hyväuskoisena tyhmänä jopa alttarille. avioero on nyt saatu päätökseen minun halustani. olen hyvin pettynyt. menin pitkän, komean, urheilullisen, (muka) lapsia rakastavan ja raittiin pelimiehen lankaan. hurmuri olikin todellisuuden valjetessa sosiaalisilta ja tunne-elämän taidoiltaan heikko ja vajaa. mies "rakastaa" minua yhä (kaipaa seksiä), mutta on koko harkinta-ajan etsinyt täältä uutta ja parempaa naista, joka jaksaisi pitää häntä jalustalla. minusta ei ollut pitämään miehen itsetuntoa pystyssä.
mikä on ihmisten kyky rakastaa nykypäivänä? itse menin rakkaudesta naimisiin, mutta kenenkään ei pidä alistua tahtoa rakastamaan kumppania, joka paljastaa naamion toisen puolen heti sormustettuaan. onko netissä enemmän tunteettomia ja epäsosiaalisia pelureita, ilkiöitä, laastarisuhteen etsijöitä, luonnehäiriöisiä, pettureita vailla sydäntä?
ehkä ei. minulla on vaan ollut huonot kokemukset.
sen tiedän, että netistä en kumppania aio enää etsiä, sillä olen kokenut sen raadollisuuden. minusta ei vain ole virittämään suhteita joka sormelle. haluan vielä joskus antaa kaikkeni yhdelle ainoalle ihmiselle, jonka toivon tapaavani luonnossa.
nyt minusta ei ole minkäänlaisen suhteen etsintään, vaikka itse hain eroon sairaasta suhteesta. minulla on tunteet ja meneillään suruaika toisin kuin miehellä, joka hyppää heti uuteen vaikkei ole entisestään eroon päässyt. niin väärin uutta naista kohtaan. älkää uskoko hyvät ihmiset kaikkea mitä teille kirjoitetaan ja sanotaan! jos kaikki tuntuu liian hyvältä ollakseen totta niin juoskaa äkkiä karkuun!!!! näin se vain on.