Nainen, mitä ajattelisit jos..
Miehessäsi alkaisi näkyä piirteitä mahdollisesta itse- tai perhesurmasta.Alkaisi puheet tappamisesta tms.?Mitä sä ajattelisit jos sun miehes olis näiden puheiden seurauksena hankkinut aseen... tai tappanut itsensä kun tulet töistä kotiin?
Mä ainakin lähtisin aika helvetin äkkiä sieltä kotoolta tai jos kämppä olis mun mä savustaisin sen ukon ulos ja kehottaisin hakeutuun hoitoon (antaisin numerot kätee) !Jos se olis tappnut itsensä, mä vihaisin sitä ja sen paskamaisuutta ja avuttomuutta ja menisin kylmästi eteenpäin & aloittaisin elämäni aivan alusta.
Miehessäsi alkaisi näkyä piirteitä mahdollisesta itse- tai perhesurmasta.Alkaisi puheet tappamisesta tms.?Mitä sä ajattelisit jos sun miehes olis näiden puheiden seurauksena hankkinut aseen... tai tappanut itsensä kun tulet töistä kotiin?
Mä ainakin lähtisin aika helvetin äkkiä sieltä kotoolta tai jos kämppä olis mun mä savustaisin sen ukon ulos ja kehottaisin hakeutuun hoitoon (antaisin numerot kätee) !Jos se olis tappnut itsensä, mä vihaisin sitä ja sen paskamaisuutta ja avuttomuutta ja menisin kylmästi eteenpäin & aloittaisin elämäni aivan alusta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No jos kumppanilla on paha olla niin sitten käännetään maat ja taivaat että saisi apua, ja aseet kerättäisiin veks jos oikein pahaksi menisi, riippuen tietysti aseista ja miehestä... Järkeä hirviporukoissa viihtyvältä metsästysaseita viedä syksyllä tietenkään, metsässä liikkuminen varmasti nostaa mielialaa. Ei sitä miestä nyt tietenkään ulkoruokintaan potkita ensimmäisten ongelmien ilmaantuessa, oletan ettei itsenikään tarvitsisi vastaavassa tilanteessa lähteä. Myötä- ja vastamäessä, oletkos kuullut?
Vai että semmoiset suunnitelmat sinulla, no toivotaan ettei moista tilannetta tule vastaan....
Itsemurha on surullinen asia ja jos mieheni tappaisi itsensä niin olisin aivan rikki. Itsemurha voi joskus tuntua ainoalta tieltä ulos. Jos mies alkaisi puhua itsemurhasta niin auttaisin häntä kaikin mahdollisin tavoin. Hänkin on auttanut minua kun sairastuin mieleltäni. Nykyisin olen terve.
Mutta. Jos mies uhkaisi tappaa minut tai rupeaisi aggressiiviseksi minua kohtaan niin lähtisin karkuun jonnekin todella kauas. Ottaisin sen todellakin vakavasti, koska haluan elää. Jos hankkisi aseen niin menisin sellaiseen jumalattomaan paniikkiin, että lähtisin karkuun heti. Tuntuu kyllä aika absurdilta, että minun kiltti, lempeä, älykäs, tasapainoinen ja huolehtiva mieheni voisi muuttua niin.
Siis kyllähän ensin yritetään saada kaveri ajoissa hoitoon eikä lähdetä vaan läikimään. Ensin yritetään keskustella terapiasta ja hoitoon hakeutumisesta, jos nyt ne jatkuisi ja ase olisi hankittu, otettaisiin panokset ja jopa poliisiin voi olla yhteydessä. Että epäilee tällaista ja sille asialle voi tehdä jotain.
Siinä kohtaa onkin hyvä lähteä tuulettumaan, mutta mitäs tuo "savustaminen" on? Kuule, itseään saa ja pitää suojella, mutta vaikka asunto olisi sinun, voi joskus olla pakkotilanne itse antaa periksi, ja etsiä apua hieman hanakammin kuin lykätä numeroita käteen.
Itsemurhaan ajautuu ihmiset, jotka ovat pahasti kärsineitä ja sairaita, ei se ole pelkkää paskamaisuutta tai avuttomuutta. Jotkut toki hakee huomiota, - sairasta sekin, ja jotkut heistä onnistuu vahingossakin. Mutta onhan se surullista, ettei koe muuten saavansa elämäänsä kuntoon kuin kuolemalla. Oletko miettinyt sitä?
Yleensä ne ketkä läsäyttävä aseella aivonsa pellolle, ovat varmoja päätöksestään. Mietipä kaksi kertaa. Ajattele. Kuinka paljon täytyy ihmiseen sattua, mitä ajatuksia olla päässä, ettei löydä mitään muuta ulospääsyä enää? Miten ne ajatukset ovat hiipineet päähän? Ei ne tule yhdessä yössä eikä ihminen sairastu tuosta vaan. Mieleltäänkin sairastuu pikkuhiljaa. Miten kukaan ei siihen väliin ehdi eikä asiaa nää ajoissa? No kun ei nää. Taitavasti meillä peitetään asiat, ei puhuta eikä saada ystävää apuun.
Eikä kuule se itsemurhaajankaan vihaaminen ihan niin helppoa ole, jos on rakastanut toista. Elämä on hieman enemmän kuin mustavalkoisia päätöksiä ja mitä lähempi ihminen sitä vaikeampia ne ovat.
Sinä et menisi kylmästi eteenpäin. Kuoleman läpikäymiseen kuuluu myös suuttumus ja viha, yllätyksenä voi tulla, että aina, mutta kyllä sinä surisit, pelkoja tulisi ja kuule: voipi olla että eteenpäin menossakin menisi muutama hetki. On helppoa usein puhua jopa vakavista asioista ulkopuolisena, mutta harvoin se itse tilanne on niin helppo. Kuolemaan ei voi varautua, asioita voi olla vaikea hyväksyä ja luopuminen on tuskallista. Läheisen kuolemassa kuolee läheisyys, unelmat, keskusteluyhteys, näkeminen ja kaikki mahdollisuudet sen ihmisen myötä. Se ei ole helppo asia koskaan. Eikä millään tavalla.
Mikäli itsemurhariski alkaa pelottaa, pitäisi heti hakea apua ammattilaisilta. Perhesurmariskissä, pitäisi kyllä varmuuden vuoksi lähteä itse pakoon lasten kanssa, eikä jäädä, jättää ei silti tarvitse. Apua saa nykyään monelta taholta, on psykologit, psykiatrit, lääkkeet, ja sinne pääsee yksityisen tai terveyskeskuksen kautta. Marssimalla yhdessä vaikka päivystykseen jos muu ei auta. On myös paljon auttavia ja tukevia luontaishoitoja homeopatiasta akupunktioon, joita käytetään ihan yleisesti lääketieteen apuna ja tukena. Hypnoosillakin on käsittääkseni saatu ihan hyviä tuloksia, koska usein ihminen haluaa oikeasti päästä itse eroon pahasta olosta ja pahoista ajatuksista.
PS. Kun nämä puheet kertoo poliisille ja aseseuralle, asetta ei saa, luvat perutaan ja aseet otetaan pois. On siis syytä avata suunsa. Harva hankkii laittomia aseita sitten kuitenkaan.
Elämä on liian lyhyt, jotta alkaisin kenenkään hoitajaksi. Jos tyttöystävälläni ilmenisi vakava mielenterveydellinen ongelma, jättäisin hänet välittömästi.
Niin kuin on usein nähty ja lehdistä lukenut niin mies tappaa ensin vaimon, lapset ja sitten itsensä. Ei siinä vaimo ehdi edes kissaa sanoa kun on jo kuollut. Itsemurhaa suunnittelevat eivät yleensä puhu aikeistaan kenellekkään.