Parisuhteessamme on meneillään pian kolmas vuosi. Suurempia ongelmia ei ole, vaikka mustasukkaisuus ja itsepäisyys aiheuttavat ajoittain ongelmatilanteita. Mykkäkoulukaan ei ole tavatonta.
Useimmiten riitojemme aiheena ovat minun vanhempani. He ovat työttömiä, alkoholisoituneita ja velkaantuneita. Isäni on lisäksi humalatilassa todella ilkeä ja joskus jopa väkivaltainen (lähinnä äitiäni kohtaan, mutta saattaa huomaamattaan sanoa pahasti kelle tahansa). Kaikki raha, mitä talouteen tulee, menee melkein järjestään alkoholiin. Joskus vanhempien ollessa todella tiukilla olen pelastanut pinteestä maksamalla erääntyviä laskuja tms. ja tämä saa närkästystä aikaan miesystävässäni.
Minä en näe asiassa häneen kohdistuvaa ongelmaa - rahat ovat minun tililläni, olen ne itse kovalla työllä ansainnut ja useimmiten vanhempani maksavat velkansa minulle takaisin. Toimin kuten toimin pelkästään hyvää hyvyyttäni ja rakkaudesta vanhempiini.
Nyt miesystäväni mielestä vanhempieni velat (enää n. 5000 euroa) ovat esteenä meidän suhteemme kehittymiselle. Emme voi sitoutua, emme hankkia lapsia koska hän pelkää, että velat siirtyvät aikanaan meidän hartioillemme. Lisäksi hän ei hyväksy sitä, että yhteisestä taloudesta käytettäisiin rahaa appivanhempiensa avuksi.
Vanhempani ovat viisissäkymmenissä - eli tod.näk. eivät kuole ennen kuin velat on maksettu. Ja vaikka näin kävisikin en ole ainoa perillinen. Miten saisin miesystäväni ymmärtämään? Vai olenko minä itse ihan hukkapolulla?
Useimmiten riitojemme aiheena ovat minun vanhempani. He ovat työttömiä, alkoholisoituneita ja velkaantuneita. Isäni on lisäksi humalatilassa todella ilkeä ja joskus jopa väkivaltainen (lähinnä äitiäni kohtaan, mutta saattaa huomaamattaan sanoa pahasti kelle tahansa). Kaikki raha, mitä talouteen tulee, menee melkein järjestään alkoholiin. Joskus vanhempien ollessa todella tiukilla olen pelastanut pinteestä maksamalla erääntyviä laskuja tms. ja tämä saa närkästystä aikaan miesystävässäni.
Minä en näe asiassa häneen kohdistuvaa ongelmaa - rahat ovat minun tililläni, olen ne itse kovalla työllä ansainnut ja useimmiten vanhempani maksavat velkansa minulle takaisin. Toimin kuten toimin pelkästään hyvää hyvyyttäni ja rakkaudesta vanhempiini.
Nyt miesystäväni mielestä vanhempieni velat (enää n. 5000 euroa) ovat esteenä meidän suhteemme kehittymiselle. Emme voi sitoutua, emme hankkia lapsia koska hän pelkää, että velat siirtyvät aikanaan meidän hartioillemme. Lisäksi hän ei hyväksy sitä, että yhteisestä taloudesta käytettäisiin rahaa appivanhempiensa avuksi.
Vanhempani ovat viisissäkymmenissä - eli tod.näk. eivät kuole ennen kuin velat on maksettu. Ja vaikka näin kävisikin en ole ainoa perillinen. Miten saisin miesystäväni ymmärtämään? Vai olenko minä itse ihan hukkapolulla?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jokainen lapsi yrittää tottakai viimeiseen asti auttaa vanhempiaan. Mutta johonkin kohti on raja vedettävä. Minusta sinun tulisi keskittyä itseesi ja mieheesi. Toisaalta ymmärrän sinua, mutta ymmärrät kai itsekin, että miehesi valitus on täysin aiheellista? Pienet laskujenmaksut ja avustukset ovat varmasti ihan ok juttu, mutta kun kyse alkaa olla isoista summista ja jatkuvasta "hyväksikäytöstä", voi se alkaa hiertää suhdetta. Lapsen on tietenkin hyvin vaikeaa jättää vanhempiaan pulaan. Eikö sinulla ole sisaruksia, jotka voisivat auttaa vanhempiasi omalta osaltaan? Minun mielestäni sinun kannattaisi keskittyä omaan perheeseesi, mieheesi ja lapsiisi. Yritä puhua vanhempiesi kanssa ja kertoa heille, miten hankalassa tilanteessa olet. Voisivatko he hakeutua AA:han tms. ja saada "oikeaa" apua?
Voimia sinulle!
Vanhempien velat eivät siirry lapsille, mikäli toimitaan oikein. Jos kuolinpesässä on velkoja enemmän kuin varoja, se haetaan konkurssiin, ainoa mikä pitää muistaa on se, että pesästä ei saa ottaa lusikkaakaan.
Kovaa puhetta, mutta maksamalla vanhenpiesi laskuja, mahdollistat heidän ryyppäämisen.
Voitte miehenne kanssa kyllä ruveta sitoutumaan ja perustamaan perhettä, vanhempiesi velat eivät sitä estä ja kun vielä sinä sitoudut omaan perheeseen ja jätät vanhempasi vähemmälle huomiolle ainakin rahallisesti, kaikki onnistuu.
Ei millään pahalla, mutta 5000€ ei ole mielestäni enää, vaan vielä. Ainakin meidän suhteessa se olisi todella paljon. Tietysti asia on eri, jos teistä molemmat käyvät hyvin palkatauissa töissä.
Lapset kyllä puolustelevat ja auttavat vanhempiaan, mutta olen samaa mieltä edellisten kanssa, että johonkin se raja on vedettävä. Eivät vanhempasi varmaan koskaan tuosta parane, joten tulet varmaankin aina maksamaan heidän laskujaan.
Alkoholistit osavaat kyllä ton rahan vedätyksen, kun viinasta on kyse. Ja ei se vaikuta siihen mitään että olet heidän tyttärensä. Ei ne ajattele muuta kun että saisivat olla kännissä. Nyt kun ne on huomannut että sää pystyt jeesaamaan niitä taloudellisesti, niin ne laskee ryyppäämisen sun varaan.
Laita ihmeessä stoppi jeesaamiselle, se palvele teitä molempia osapuolia kaikkein parhaiten.