Eli purin kihlauksen ja jätin mieheni 4 vuoden jälkeen muutaman päivän ihastuksen takia, mikä oli yksipuolista. Aluksi asia tuli itsellenikin sokkina, että mitä minä olen mennyt tekemään ja minkä takia? mikä sai minut noin uhkarohkeaan temppuun tuosta vain, heitin kaiken menemään silmänräpäyksessä, kaikki tulevaisuuden suunnitelmat ja muut yhteiset haaveet heitin kuin roskan maahan.. Uusi ihastukseni oli kuin unelma mitä en voinut ikimaailmassa saavuttaa ajattelin, olen pilannut elämäni tuntemattoman vuoksi. omaa tyhmyyttä, turha perään parkua.
NYT olen saanut unelmieni miehen, eli ihastukseni. Ikinä eddellisessä suhteessa en ole tuntenut näin, kukaan ei ole pitänyt minua yhtä hyvänä ihan kuin olisin prinsessa. uusi mies on aivan vastakohta entiselle, aivan mahatava ihminen.
onko kenellekään käynyt näin että jättää pitkän suhteen ihastumisen takia ja loppujen lopuksi käykin hyvin, pakko olla jotain kohtaloa tässä mukana, olen itsekin vieläkin ihmeissäni miten olen tuollaisen päätöksen uskaltanut parissa päivässä tehdä. onko se niin että jos jotain kovin haluaa niin sen loppujen lopuksi tulee saamaan,,,,??
NYT olen saanut unelmieni miehen, eli ihastukseni. Ikinä eddellisessä suhteessa en ole tuntenut näin, kukaan ei ole pitänyt minua yhtä hyvänä ihan kuin olisin prinsessa. uusi mies on aivan vastakohta entiselle, aivan mahatava ihminen.
onko kenellekään käynyt näin että jättää pitkän suhteen ihastumisen takia ja loppujen lopuksi käykin hyvin, pakko olla jotain kohtaloa tässä mukana, olen itsekin vieläkin ihmeissäni miten olen tuollaisen päätöksen uskaltanut parissa päivässä tehdä. onko se niin että jos jotain kovin haluaa niin sen loppujen lopuksi tulee saamaan,,,,??
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tuo onni ja autuus tulee kestämään elämäsi loppuun saakka.. samoin alkuhuuma, kyllä näin on. Olet loppuelämäsi puoliorgastisessa tilassa, kannatti lähteä!
Hahhah, hieno kommentti! Ja niin totta.
enemmän onnea tässä lyhyessä ajassa kuin siinä 4 vuodessa yhteensä.. olisiko sinun mielestäni minun pitänyt jäädä entisen luokse, miettiä vanhainkodissa sitä miksi ei ollu pokkaa lähteä..
käy niin, että jos tämä suhde menee puihin, mietit
vanhainkodissa oliko se sittenkään sen arvoista.
Johan ihmisen muistin ominaisuudet pitää siittä huolen
No katsohan asioita muutaman vuoden kuluttua, vaikka sen uuden neljän, mitä onkaan sitten tapahtunut.
Niin moni uni muuttuu aivan samaksi, tasen on edessä tilanne. Vain hetken yleensä kestää, sillä kyllä tämä arki tulee aina kaikkine arkisine asioineen eteen. Tuossa tilassahan kaikki muu unohtuu
Ihastuin uuteen mieheen. Mietin häntä joka päivä muutaman kuukauden ajan ennenkuin puhuin hänelle. Päätimme tutustua toisiimme, mutta molemmille oli selvää että aviomiehelleni piti kertoa, en halunnut toimia selän takana. Jätin yli 15 vuoden jälkeen aviomieheni. Jälkeenpäin mietin mistä sain voimaa ja uskallusta jättää hänet. Pari ekaa vuotta asuttiin erillään ja kaikki meni hyvin. Sitten muutimme yhteen. Ongelmat alkoivat. Hän oli kovin piikikäs ja huomautteli kaikista tekemisistäni. Hän kyllä pyyteli aina anteeksi kun aloin itkeä hänen ilkeän kohtelunsa takia. Petipuuhat sujuivat kuitenkin hyvin. Lopulta jätin hänet kolmen vuoden jälkeen kun ymmärsin, että suhteemme tulisi olemaan samanlainen lopun ikää. Hänessä oli kuitenkin paljon hyvää ja olemme nykyään ystäviä ja pidämme yhteyttä vaikka asumme yli 200 kilometrin päässä toisistamme. Nyt olemme molemmat yksin. Entinen aviomieheni löysi uuden ja asuu hänen kanssaan. En tiedä opinko tästä mitään. Ei kuitenkaan kaduta, että läksin uuteen suhteeseen, vaikka se ei niin kauhean onnellisesti päättynytkään.
Eli kun on oltu kaksi vuotta yhdessä niin sitten vasta alkaa tulemaan esille millainen ihminen toinen todellisuudessa on. Jos suhteessa ei ole isoja ongelmia sen jälkeen niin ihastuksen vuoksi uuteen suhteeseen hyppääminen on uhkarohkeaa venäläistä rulettia.
Totta!, ei koskaan yhteen asumaan jos ei tunne toista, ja siinä menee jonkin aikaa kun luonteenpiirteet paljastuu ja vieraskoreus häviää, saattaa olla vielä pahempi kun aiempi suhde.
Mielummin yksin kun huonossa suhteessa, ja kaikista tärkeintä on kunnioittaa toista ihmisenä.
henkilö, joka ei ole prinsessa, haluaa tulla kohdelluksi prinsessana??
Kuka sellaisessa tilanteessa narraa ja ketä?
Anteeksi nyt realismini, mutta et voi mitenkään vielä tietää, kestääkö onnenne yhtään sen kauempaa, kuin edellisenkään kanssa. Alkuhuuma menee muutenkin aina ohi, ja sen jälkeen on tasaisempaa. Sen jälkeen vasta myöskin näkee toisen todellisen luonteen. Alussahan toista halutaan miellyttää...
on ajattelemisen aihetta monelle!
Aloittajan kirjoitus on täysin kuin omasta elämästäni. Olen nykyään onnellisempi kuin milloinkaan, ja juuri näin tein kuin sinäkin aloittaja..Ja btw, myös nainen 1985 =)
Läheltä liippaa. Olen muutamia kuukausia sitten tavannut ihastuttavan kiltin nuoren miehen yhteisten ystäviemme kautta. Olemme tavanneet ystävien parissa muutaman kerran sen jälkeen ja tutustuneet hieman toisiimme, molemmat seurustelemme tahoillamme. Pientä flirttiä on/oli ilmassa.
En sano, että yksin tämän ihastukseni takia jätän nykyisen 2v seurustelusuhteeni, jossa meillä on yhteinen asuntolaina, auto, koira yms. Vaan olen tajunnut, että ansaitsen parempaa, vaikka en juuri tätä ihastustani voisi saada koskaan. Nykyinen suhde on ollut riitaisa alusta lähtien, mutta sitä on tasapainottanut onnelliset ajat. Muistan kuitenkin ne kaikki kerrat kun itken silkkaa väsymystä ja huonoa kohtelua, suurta pettymystä. Meissä molemmissa on omat vikamme, minäkään en ole helpoimmasta päästä ihminen ja kun kaksi tällaista yrittää elää yhdessä emme ole pystyneet välttämään yhteenottoja - joskus mennyt myös väkivallan puolelle, henkisesti ja fyysisesti. Pelkään sitä miksi olen itse muuttunut, sillä useimmiten olen kuitenkin kiltti ja auttavainen, empaattinen ihminen. Edessämme on vielä rankat ajat asunnon myynnin ja erilleen muuton muodossa, kumpikaan ei pysty muuttamaan pois ennen kuin veloista on päästy eroon.
Tästä oppineena vaikka kuinka olisin ihastunut ja hänet voisin saada haluan ehdottomasti edetä seuraavassa parisuhteessani rauhallisesti (edellisessä suhteessa olemme asuneet tasan niin kauan yhdessä, kun olemme seurustelleet) ja harkiten, sillä todennäköisesti seuraava kumppani tulee myös olemaan lasteni isä. Mutta ennen kaikkea haluan rakastavan parisuhteen, joka jää vielä lasten jälkeenkin. Odotan hyvillä mielin omilleni muuttoa ja uutta tulevaa elämääni.
Tsemppiä kaikille eron keskellä painiville, olkaa naiset rohkeita! Kyllä meilläkin on oikeus jättää mies, vaikka itse olen törmännyt suunnattomaan paheksuntaan tämän vuoksi.
Sen oikean kohtaaminen ei katso aikaa eikä paikkaa. Itse olin 16 vuoden suhteessa manipuloivan ja alkoholistimiehen kanssa. Yritin erota hänestä monta kertaa mutta hän seurasi ja taivutteli minut aina takaisin. Kärsin suhteessa kovasti. Kahdesti suhteen aikana tapasin miehen joihin ihastuin kovasti. En siis pettänyt miestä sillä halusin erota ennen kuin teen mitään fyysistä. Yritin selittää miehelleni että haluan erota ja jatkaa uuden miehen kanssa. Alkoi helvetti jonka seurauksena jouduin jäämään mieheni luo.
Erosin lopulta miehestä 5 vuotta sitten vuoden ryyppäysputken jälkeen, tein katoamistempun, eli mieheni ei enää pystynyt jäljittämään minua. Mies löysi kahdessa viikossa uuden uhrin.
Eli ero tuli lopulta. Nyt en ole tavannut eron jälkeen ketään kiinnostavaa miestä. Epäreilua, että nyt kun olisin vapaa ei näy ketään. Biologinen kello alkaa olla jo lopuillaan eli taidan jäädä lapsettomaksi.
Joskus mietin että millaista elämäni olisi ollut jos olisin päässyt exästä jo aikaisemmin eroon ja alkanut jommankumman miehen kanssa. Olisi ehkä lapsiakin. Joka tapauksen nautin elämästäni kun voin elää ilman pelkoa!
Minulla on ystäviä jotka ovat jättäneet exänsä siirtymällä suoraan uuteen suhteeseen. Toisessa tapauksessa jätetty mies kiukutteli aikansa mutta tajusi itsekin sitten että ero oli hyvä ratkaisu. Toinen tapaus päättyi ikävämmin, 2 lasta menetti isänsä.
Elämää.