Onko teillä turvaverkkoa vai onko kotona varusteet (ruokaa ja herkkuja kaapit täynnä) kunnon kuumeen iskiessä?
Sinkku sairastaa
auttaako kukaan?
10195
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei ole ketään kavereita edes. Ruokaa on normaali määrä mitä syön. ei ylimääräistä. Jos kuolisin niin mua ei löydettäis moneen viikkoon, koska kukkan ei koskan käy kylässä eikä sukulaiset välitä. Mut löydettäis ainoastaan jos kämpän vuokrannut taho tulis käymään kun vuokraa ei ole maksettu.
Kun tunnen flunssan olevan iskemässä, hankin muutaman päivän tarpeelliset tarvikkeet etukäteen. En viitsi pyytää sukulaisia apuun.
Kerran jouduin leikkaukseen ja toipilaana olin jonkin aikaa heidän hyväntekeväisyytensä varassa. Ilman heitä olisin joutunut pariksi viikoksi terveyskeskuksen vuodeosastolle mummojen ja pappojen sekaan. Vakavasti sairastellessa aloin pohtimaan, miten mahtaa arki sujua, jos elän kovin vanhaksi tai sairastun kroonisesti. Toivottavasti siinä tapauksessa pääsen jonkinlaiseen hoitokotiin, vaikken varakas olekaan.
Lääkekaapissa on melko normi lääkkeitä ja turvaverko lyötyy kotoa, (asun toisen vanhemman kanssa). Ruoan ja lääkkeiden osalta ei olla varauduttu mihinkään katastroofiin tai poikkeustilaan.
jaa tarkotin just ihan vaan sairastumista, en pahempaa
Ystävätär asuu parin kadun päässä ja muutkin ystävät samassa kaupungissa. Joutuessani sairaalaan yllättäen keväällä ystävä toi tarpeellisimmat, kännyn laturin ja ripsivärin.
Ei ole mitään turvaverkkoa, mutta enpä ole koskaan tarvinutkaan. Kuumeessa toki pitäisi levätä, mutta olen sitä mieltä, että sen verran voi käydä kaupassa että saa yksinkertaiset sapuskat haettua. Ainakin näin kaupungissa, eri juttu tietysti jos välimatkat ovat pidemmät tai sattuu asumaan sellaisessa kaupunginosassa, jonka asukkaat jostain käsittämättömästi syystä ovat halunneet mahdollisimman kauas pois palveluista.
Minä olen aina ihmetellyt, kun ihmiset ovat sairaana niin avuttomia ja seurankipeitä. Jos minulla on kunnon kuume, makaan peiton alla puolitajuttomana vesilasi vieressä. Ei maistu ruoka eikä seura.
Ja jos ruoka alkaa maistumaan, on sitä aina vähintään viikoksi kotona eikä kauppaankaan ole kuin 100 metriä.
Edellisen johdosta epäilen, että pikkuflunssa on ihmiselle vain tekosyy passuuttaa itseään. Noloa mielestäni.
jos on oikeesti kipee olo niin yksinäisyys tuntuu pelottavalta. tai ainakin musta tuntuu pahalta sairastaa ulkomailla (siis ei hotellilomalla vaan siellä asuessa), tuntuu että on ihan yksin ja avuton. sama juttu mut pienemmässä mittakaavassa vieraalla paikkakunnalla. eiköhän ole ihan luonnollista kaivata jotain turvaa vierelleen (jos ei fyysisesti niin ainakin tietää että tulee kun kutsuu, soittaa, pyytää) kun on avuton.
No minulla kävi hyvä tuuri, kun en ulkomailla asuessani sairastunut kertaakaan. Jos olisin sairastunut, niin olisin mennyt matkavakuutuksen turvin yksityiselle. Ja jos olisi käynyt todella huonosti, niin akuuttipotilaat hoidetaan kaikissa sivistysvaltioissa yhteiskunnan kustannuksella.
Noin muuten minusta yksinäisyys ei ole koskaan ollut pelottavaa, ei terveenä, ei sairaana, ei Suomessa eikä maailmalla. Tympeää se kylläkin on. Siitäkin kun on hetkellistä kokemusta, kun muutin ulkomaille. Onneksi kavereita löytyi melko pian.
ehkä olet vaan rento heppu