Ostin tuossa eilen pari leffaa. Vanhoja klassikoita; Rocky 3 ja Bloodsport. Molemmat sellaisia vähän naivistisia ja ultra-maskuliinisia taistelutarinoita hyvinkin kirjaimellisessa mielessä. Ei mitään kovin vakavasti otettavaa viihdettä mutta samalla kuitenkin sellaista joka vetoaa alitajuntaan ja primitiivisiin tunteisiin ja aiheuttaa motivaatiota itsensä kehittämiseen ja maailman dominoimiseen ressukkana olemisen sijaan. Naisilla on sen verran vähän testosteronia ja muutenkin erilaiset aivot etteivät naiset voi ehkä ikinä samaistua tuommoiseen samalla tavalla.
Joku taiteilijasta tai muusikosta kertova elokuva ei varmaankaan aiheuttaisi samanlaista tunnetilaa vaan mies alkaisi ennemmin juoda viiniä löysänä säkkinä eikä lähtisi salille, vaikka tuollaisetkin elokuvat ovat tavallaan omanlaisiaan taistelutarinoita ja dominoimisesta niissäkin on omalla tavallaan kyse. Tuollaiset kertomukset eivät vain motivoi miestä kehittymään miehisiltä ominaisuuksiltaan eivätkä vetoa miehen primitiivisiin tunteisiin.
-
Onhan tietysti muutamia näitä naisten taistelu/selviytymis/urheiluleffoja mutta en ole hirveästi perehtynyt niihin. Minkähänlainen rooli miehillä on niissä?
Jos noita eilisen elokuvia ajattelee niin ainakin Rockyssahan naisella on hyvinkin tärkeä taustarooli ja jopa välttämätön sellainen, mitä tulee miehen menestymiseen. Bloodsportista ei voi kyllä ihan samaa sanoa mutta ei se mitenkään sovinistinenkaan elokuva ole.
-
Mitä ovat naisten salaiset alter egot? Ilmeisesti ne liittyvät keskimäärin paljolti jonkinlaiseen ihmissuhdemaailman dominointiin ja voittamiseen mutta onko muutakin olemassa?
Joku taiteilijasta tai muusikosta kertova elokuva ei varmaankaan aiheuttaisi samanlaista tunnetilaa vaan mies alkaisi ennemmin juoda viiniä löysänä säkkinä eikä lähtisi salille, vaikka tuollaisetkin elokuvat ovat tavallaan omanlaisiaan taistelutarinoita ja dominoimisesta niissäkin on omalla tavallaan kyse. Tuollaiset kertomukset eivät vain motivoi miestä kehittymään miehisiltä ominaisuuksiltaan eivätkä vetoa miehen primitiivisiin tunteisiin.
-
Onhan tietysti muutamia näitä naisten taistelu/selviytymis/urheiluleffoja mutta en ole hirveästi perehtynyt niihin. Minkähänlainen rooli miehillä on niissä?
Jos noita eilisen elokuvia ajattelee niin ainakin Rockyssahan naisella on hyvinkin tärkeä taustarooli ja jopa välttämätön sellainen, mitä tulee miehen menestymiseen. Bloodsportista ei voi kyllä ihan samaa sanoa mutta ei se mitenkään sovinistinenkaan elokuva ole.
-
Mitä ovat naisten salaiset alter egot? Ilmeisesti ne liittyvät keskimäärin paljolti jonkinlaiseen ihmissuhdemaailman dominointiin ja voittamiseen mutta onko muutakin olemassa?
Vastaukset 44
Vanhimmat
Rockyt ja Bloodsport ovat hyviä elokuvia ja motivaationlähteitä treenajalla.
Van Damme oli myös lapsuuteni sankari.
No mulle tulee äkkiseltään mieleen Xena, jos nyt jotain taistelujuttua ajatellaan..Voin miettiä lenkillä muita (tai sit en):
Joo tuo Xena on yksi mahdollisuus vaikkakin perustuu mielikuvitusmaailmaan ja sisältää yliluonnollisia elementtejä.
Niin rockyhän ei mielikuvitusmaailmaan sijoitu vaan on totisinta totta? Miten tolvana sitä oikein voi joku olla.
Eiköhän tuossa haettu sitä, että vaikka tarina Rockyssa onkin fiktiota viimeisen päälle, niin hahmojen ominaisuudet Rockyn iskunkestävyyttä lukuunottamatta, ja juonenkäänteet ovat ihan inhimillisiä.
olivat aika kova juttu teininä. Sarah Connorin hahmo vaan oli niin vetoava. Ja kolisee vieläkin, vaikka vähän hävettää sitä myöntää. Nyt kun tunnustuslinjale lähdettiin, niin olen kyllä edelleen sitä mieltä, että teekakkonen on genrensä valioita, ehkäpä maailman paras toimintapätkä jopa.
Twilightin Bella on kaikkien teinityttöjen idoli. Alahuultaan pakonomaisesti pureskeleva himonsa hämmentävä nuori nainen joka ei osaa päättää ottaisko sen ihanan ja herkän kimaltelevan vampyyrin vai sen kroonisesti paidattoman maskuliinisen susipojan. To be or not to be? Aletaaks olee, vai lähetääks panee? (Britney Shakespeare, Sonaatit XIV).
"hämmentävä" --- "hämmentämä"
"Shakespeare" --- "Shakespears"
Kai olet nähnyt Van dammen Kickboxerin? Mielestäni parempi kuin Bloodsport, tosi samanlaisia leffoja kuitenkin.
Olen nähnyt ja monta kertaa. Todella hyvä elokuva.
Lara Croft
Ja kaikki naiset jotka pystyvät antamaan turpiin miehelle ja selviämään ilman heitä. Ei nyt vaan kiinnosta olla heikko ja heiveröinen ja odottaa aina että mies tekee ja pelastaa.
Tomb Raider on hyvä. Siis pelinä; elokuva ei niin kiinnosta. Joskus 90-luvulla peliä pidettiin kai hirveän seksistisenä koska hahmo oli uhkeanpuoleinen vaikkakin itsenäinen.
naisten idolit:
sinkkuelämää
oikeista ihmisistä monet huippumallit. näitä fanitetaan kuten miehet vandammeja eli muka pilkataan (laihuutta) mut sit kuitenkin "salaisesti" on tosi tarkat rajat et ketkä mallit on idoleita ja ketkä ihan paskoja (kuten miehilläkin, osa actiontähdistä on pellejä, osa huippuja).
Siis luuletteko te oikeasti että miehet fanittavat jotain actiontähtiä? Pikkupojat niitä fanittavat eivät aikuiset miehet.
Mä olen mies ja fanitan huippumalleja.
kyl jokaisella on kuitenkin joku menneisyyden sankari. kattoohan monet bondiakin, vitsejä ne on, mut silti. sama kuin ton sinkkuelämän kans (lapset tietysti ottaa tosissaammin).
On pyhäinhäiväistys puhua Bondeista samassa lauseessa jonkun Sinkkuelämien tai VanDamme-actionroskan kanssa.
Jos olisi olemassa joku tankotanssijasta kertova elokuva niin siinä olisi mun idoli. Enkä nyt tarkoita mitään strippaukseen liittyvää, vaan ihan vaatteet päälllä tapahtuvaa. Oli taas äsken Talentissa sellainen tankotanssiesitys, että huh huijaa..Vaatii todellista kehonhallintaa.
BB-Janica
Et sitten lukenut tota mun kirjoitustani kunnolla..Vaatteet pitää pysyä päällä.
Demi Mooren tähdittämä Striptease? Yh strippari heittää keikkaa ja taistelee lapsensa huoltajuudesta.
http://www.youtube.com/watch?v=LgYVXrjnIZA
Niin no joo. Ja Demi Moorehan on jossain toisessakin elokuvassa muistaakseni taistelemassa lapsistaan (joku leijona jotain?)
Jos nyt vielä tuohon BB-Janicaan sen verran, että hänen varsinainen ammattinsahan on kirjanpitäjä ja hankkii lisätienestejä strippaamalla. Eli lastensa hyväksi hänkin kai rahaa noin hankkii..?
Outo ajatus että ihminen voisi samaistua ja inspiroitua vain saman sukupuolen omaavista roolihahmoista.
Naisactionhahmoja taitaa itseasiassa olla lähes puolet kaikista. Varsinkin kauhuelokuvissa sankari on lähes aina nainen. Usein elokuvissa nainen on ensin uhri mutta selviytyy, nostaa itsensä ja ryhtyy sankariksi.
Tuo on muuten totta. Ainakin lapsena muistan leikkineeni esim. Robin Hoodia sen kummemmin miettimättä, oliko Robin Hood nyt mies- vai naispuolinen ja oliko minun sopivaa samaistua hahmoon...
Urheilussakin (tenniksessä) minun roolimallini olivat enimmäkseen miehiä. Suurimmat roolimallit olivat naisia, mutta niitä oli harvassa. Eikä se oikeastaan haitannut, yhtä lailla minä itse halusin osata pelata ja päihittää ne kaikki (miehet).
Naispuolisista action-hahmoista on kyllä vaikea löytää tytölle samaistuttavia ja inspiroivia roolihahmoja... Modesty Blaisesta Lara Croftiin ne tuntuvat olevan lähinnä miehille suunnattuja. Ainakin minun mielestäni niistä on tytön vaikea saada "otetta" samaistumismielessä; jollekin muulle voi toki olla helpompaa.
Kauhuelokuvissa viimeinen elossa selviytyjä on usein nainen mutta siinä on sankaruus kaukana. Tuo selviytyminen perustuu semmoiseen patrarkaalis-feministiseen ideaan neitsytnaisen puhtaudesta ja siksi selviytyjä on kirkuva ja pelokas, nuori neitsytnainen samalla kun panoeinot ja lutkat kuolevat väkivaltaisilla tavoilla.
-
Noin oli ennen vanhaan ja nykyään on muita kauhuelokuvia joissa muuten vain joku tavisteija tai timo selviytyy hyvällä säkällä ja näillä hahmoilla ei ole mitään erikoiskykyjä saati sitten kiinnostavaa persoonallisuutta koska ne eivät ole tarinalle mitenkään olennainen osa.
Sitten on tämmöiset tekemällä tehdyt naistoimintatähdet joilla ei tavallisest ole mitään urheilullisia kykyjä (suhteessa tavisnaisiin) siinä missä miestähdillä normaalisti on isot lihakset ja ehkä joku musta vyö. Nämä ovat miehille sellaista eräänlaista fetissiviihdettä ja huumoria ja turhaa toivoa tissin vilahtamisesta. Naisetkaan eivät taida noita hirveän vakavasti ottaa.
Naispuoliset hahmot eivät siis todellakaan ole inspiroineet miehiä mihinkään muuhun kuin korkeintaan itsetyydytykseen tai romanttisiin fantasioihin. Emme nyt puhu ihan samoista asioista.
Itseasiassa kauhussa se viimeinen eloonjäänyt muuntautuu yleensä kostajaksi
(esim. Rovdyr ja I spit on your grave malliesimerkkeinä).
Harvemmin tämä naishahmo on nykyään neitsyt.
50-60-lukujen kauhuleffoissa taas sankari on yleensä mies ja nainen on hysteerinen ja avuton pelastettava.
Naistoimintatähdet ovat usein naisihanteen näköisiä. En käsitä mikä siinä on niin kummallista. Pari poikkeustakin löytyy elokuvahistoriasta. Naistoimintatähden on miellytettävä esteettisesti teinipoikia (isot tissit ja hoikka).
Miestoimintatähdistä löytyy enemmän alan ammattilaisia (taistelulajien osaajia ym.), mutta suurinosa miestoimintatähdistäkin on valittu osaan pelkän ulkonäkönsä vuoksi.
"Naispuoliset hahmot eivät siis todellakaan ole inspiroineet miehiä mihinkään muuhun kuin korkeintaan itsetyydytykseen tai romanttisiin fantasioihin. Emme nyt puhu ihan samoista asioista. "
Mutta miestoimintatähdet ja muut sankarit ovat inspiroineet minua. Myös naissankarit ovat inspiroineet minua, vaikka naissankarit ovatkin usein yli seksualisoitu.
"Itseasiassa kauhussa se viimeinen eloonjäänyt muuntautuu yleensä kostajaksi
(esim. Rovdyr ja I spit on your grave malliesimerkkeinä).
Harvemmin tämä naishahmo on nykyään neitsyt."
Tuo nyt ei ole mitään sankaruutta mielestäni ja toinen on noista on ikivanha elokuva. Toisesta en (luultavasti onneksi) ole kuullutkaan. Kostamisessa voi toki olla sankaruutta mutta siinä pitää olla tehoa. Hyvä esimerkki semmoisesta on Charles Bronsonin Death Wish-sarja. Ensimmäisessä osassa Bronson on vielä ihan haavoittuvainen ihminen ja jopa pelkää asioita mutta kuitenkin tekee suuren vaikutuksen ihmisiin ja jo siinä tulee kulttimaine. Seuraavissa elokuvissa sitten entistä enemmän kuolematon taistelija.
-
Esim.Painajainen Elm Streetissä-sarjassa yhdessä leffassa "sankari" on homomainen ja nössö poika, muissa nainen.
Kauhuelokuvissa itse pahis tai muu voima on pääosassa ja muut ihmiset enemmän puisia statisteja.
"Mutta miestoimintatähdet ja muut sankarit ovat inspiroineet minua. Myös naissankarit ovat inspiroineet minua, vaikka naissankarit ovatkin usein yli seksualisoitu."
No se on mielenkiintoista mutta tarkoitatko nyt ihan oikeita naissankareita kuten esim.jotain Wonder Womania, Charlien Enkeleitä, Lara Croftia vai jotain scream queen tyyppejä?
I spit on your grave on sekä vanha, että uusi elokuva. Riippuu kumman version haluaa ottaa tarkasteluun.
Rovdyr taas on aika peruskaavalla toimiva norjalainen junttimurhaajaposse-leffa.
Kostolla tarkoitan tietenkin, sitä että elokuvan päähenkilö käy taisteluun häntä kohtaan rikkoneita murhaajia vastaan. Scream teini kauhukomediat myös esimerkkinä tästä tyylistä.
"Kauhuelokuvissa itse pahis tai muu voima on pääosassa ja muut ihmiset enemmän puisia statisteja."
Ei pidä paikkaansa yleensä. Perus kauhuelokuva kaava on: Heikko hahmo--->joutuu uhriksi tai pahaan paikkaan---->osat vaihtuvat tai henkilö löytää jonkin "sisäisen voimavaran"--->hänestä tulee sankari/kostaja, joka käy taisteluun. Muillakin kaavoilla menevää kauhua toki on.
Toki nykyään pahis on usein itseasiassa päähenkilö. Esim. Rob Zombien jos ei kaikki niin lähes kaikki leffat.
"No se on mielenkiintoista mutta tarkoitatko nyt ihan oikeita naissankareita kuten esim.jotain Wonder Womania, Charlien Enkeleitä, Lara Croftia vai jotain scream queen tyyppejä? "
Xena, Ripley, Alice, Sarah Connor, Star Buck, Buffy, jne.
Sarjakuvat vielä erikseen.
Charlien enkelit ensimmäinen sarja, jossa nähtiin nainen toimintasankarina? Ja jos ajattelee vanhoja elokuvia, niin ei niissäkään nainen suinkaan aina ollut se pelastettava uhri, vaan usein nainen esitettiin myös pahana ja kierona manipuloijana. Vaikka suoraa väkivaltaa nainen ei siis käyttänytkään, paitsi läpsäyksiä, joiden tarkoitus oli naisen oman maineen suojelu. Mutta hyvä pointti tuo, että samaistumisen kohteen ei tosiaankaan tarvitse olla samaa sukupuolta. Useimmitenhan elokuvat tehdään miehen näkökulmasta ja naisen itsensäkin mielestä naiset usein näyttäytyvät omituisina.
Lapsille suunnatuissa elokuvissa päähenkilönä 80 prosentissa on poika, joten ei ihme, että miehen näkökulmaa pidetään usein samana kuin ihmisen näkökulma ja naisen näkökulma on erikseen.
Tuo yllämainittu Modesty Blaise alkoi sarjakuvana joskus 60-luvulla ja siitä tehtiin leffa myös niihin aikoihin, eli oli ennen Charlien enkeleitä. Itse tykkäsin sarjasta ja hahmosta lapsena, eli ehkä se ainakin osittain on "miehille suunnattu". Onhan Modesty toisaalta älykäs, taitava ja vahvatahtoinen hahmo, eli en tiedä mikä siinä naisten näkökulmasta rassaisi?
"Charlien enkelit ensimmäinen sarja, jossa nähtiin nainen toimintasankarina?"
Tuosta en tiedä muuten, mutta muistan kyllä kun lapsena leikimme Charlien Enkeleita eli jollain lailla niihin tuli samaistuttua jo ala-asteikäisenä. Leikimme myös "Safiifia ja Terästä". Sen sarjan henkilöitä en kyllä muista, mutta "Safiiri" oli kai ainakin nainen.
Täällä on jo aika monta mieleeni tulevaa hahmoa lueteltukin. - Alakouluiässä leikittiin paljon intiaanileikkejä ja hahmoni oli Hopeanuoli-sarjakuvasta Kuunsäde tai Auringonkukka. - Viisaita, taitavia ja kauniita intiaaninaisia. Tosiaan Safiiri ja Charlien Enkelit, Terästyttö, Kissanainen, Xena. - Nyttemmin vähän varttuneemmat hahmot, kuten Miss Marple, Naisten etsivätoimisto No. 1 ja tietenkin C.S.I:n naishahmot :)
gorillat on menossa nyt. Mitäs siitä sanotte?
Tosielämään perustuva naissankari!
Mahtava elokuva..Olen nähnyt muutaman kerran ja joka kerta olen itkenyt. En nyt juuri katso sitä (sipulin kuoriminen äsken riitti tämän päivän kyynelehtimiseksi) mutta siinä tosiaan on todellinen sankarinainen pääosassa.
Liikuttavin leffa minkä olen ikinä nähnyt. Siinä oli oikea sankari.
GI Jane (pääosassa Demi Moore), Kill bill (pääosissa Uma Thurman ja Lusy Liu), Speed - kuoleman kyydissä 8pääosassa Sandra Bullock), Terminator (pääosassa Linda Hamilton), Salt (pääosassa Angelina Jolie CIA- agenttina) ja Alien (pääosassa Sigourney Weaver) nyt tulivat ainakin mieleen joissa nainen sankarina ja elokuvien päärooleissa. On niitä paljon muitakin, nämä nyt vain näin äkkipäätä heitettyinä.
Näistä tekee mieli kommentoida paria. Kaksi ensimmäistä Terminator-elokuvaa ylittävät jatko-osien saavutukset kirkkaasti, eivätkä sukupuolikysymykset ole asian kannalta sivuseikka. Ensimmäisessä Terminatorissa Sarah Connor ylittää oman sukupuolensa rooliodotukset ja muovautuu miesrobotin veroiseksi taistelijaksi.
Jatko-osa menee tässä roolileikissä vielä vähän pidemmälle: Sarah jatkaa kovana jätkänä (minkä vuoksi hänet on alussa suljettu mielisairaalaan! ...vai oliko siinä jotakin harhoiksikin luultua mukana), mutta nyt Arska-Terminaattori on uudelleenohjelmoitu perinteiseen naisen rooliin (älkää naurako siellä): suojelemaan "perhettään" ja uhrautumaan heidän vuokseen! Kolmannessa leffassa sitten oli naisrobotti, joka pystyi suurentamaan tissejään - se siitä tematiikasta sitten.
Alien-sarjassa on oma kiehtovuutensa, minkä synnyttää pitkälti Weaverin henkilökohtainen kyvykkyys ja presence (miten tämä pitäisi suomeksi kääntää). Monet muut naistoimintasankarit sortuvat siihen helppoon reittiin, että he ovat vain "äijiä" - Sarah Connorin kohdalla syntymättömän tai syntyneen pojan suojelu toi mukaan sentään jonkin naiselementin. Sarjan viimeinen osa Alien: Resurrection ei ole välttämättä lähelläkään parasta, mutta sukupuolinäkökulmasta mielenkiintoisin. Siinähän alienilla ja kloonatulla Ripleyllä on geneettinen lähisukulaisuussuhde, mikä luo ristiriidan päähenkilön soturiuden ja äidinvaistojen välille. On totta että tätä teemaa olisi voitu leffassa kehittää paremminkin - siinä moni muukin asia olisi voitu tehdä paremmin. Aiemmissa sarjan elokuvissahan sukupuoliroolit ovat vain tasaisen hauskasti päälaellaan, kun Ripley edustaa maskuliinista soturia, hävitystä ja teknologiaa, alienit taas feminiinistä "luontoa", lisääntymistä ja jälkeläistensä turvaamista.
Miksi sankaruus määritellään usein väkivallan mukaan? Parhaat tappelijat ja turpaan vetäjät on suurimpia idoleita myös naisille.
Koska sitä fiksua nörttiä vedetään turpaan, ellei se ole hyvä myös väkivallassa.
Yksi ehdottomista suosikeistani on Michelle Pfeifferin esittämä Kissanainen Tim Burtonin Batman Returnsissa. Hänhän on silkkaa feminististä emansipaatiota: nössöstä ja kirjastotätimäisestä sihteeristä tulee "uudelleensyntymäriitissä" hyviksen ja pahiksen välimaastoon sijoittuva normeista vapautunut, peloton ja notkea kostajatar. Toki hahmon olemus on avoimen (S/M-)seksuaalinen, mutta mielestäni kyse ei ole pelkästä silmäkarkista miehille kuten monissa muissa naishahmoissa ...tosin en ole nainen, en tiedä miten naiset hahmon kok(i/e)vat. Minun sovinistinen tulkintani olisi, ettei Kissanainen alistu objektiksi, vaan leikittelee stereotypioilla säilyttäen määrittely- ja muun vallan omissa kynsissään.
Totta on kuitenkin, että supersankarielokuvat ovat miehinen maailma. Siksi Halle Berryn tähdittämä Kissanainen-elokuva on jo lähtökohdaltaan tuomittu epäonnistumaan yrityksessään "naisistaa" genreä. Muotimaailmaan sijoittuva sankarileffa, jonka pääpahis taistelee kemikaalein ikääntymistä vastaan? Ikään kuin tekijät olisivat lukeneet jostakin, että teinityttöjä kiinnostavat a) vahvat naiset ja b) muoti ja kosmetiikka ja sitten laskeneet 1 1 varmaan menestykseen. Lopputuloksena syntyi karsea tekele, joka ei vedonnut kumpaankaan sukupuoleen. Eikä Berry oikein onnistunut olemaan uskottava siinä emansipaatio-jutussakaan, yritti vain näyttää hyvältä.
Kulttuurihistoriallisista syistä sankarinaiseus on aina yhdistetty jonkinasteiseen uhrautumiseen, oli kyse sitten marttyyriudesta tai Rockyn Adrianin tapaisesta perheen ja kodin kannattelemisesta miehen tehdessä julkisia sankaritekoja. Mitä tulee näihin mainittuihin naisten urheilusankarielokuviin, niin ensimmäisenä tulee mieleen Million Dollar Baby. Vaikka tässä nainen kuvataankin aktiiviseksi toimijaksi, marttyyriuden eetos on mukana. Päähenkilö ostaa nyrkkeilyvoittorahoillaan äidilleen talon, mutta sukulaiset ovat ahneita ja kiittämättömiä; lopulta ura päättyy neliraajahalvaukseen ja elämä eutanasiaan.
Tasa-arvon aika edellyttää uudenlaisia sankarinaisia, Kissanaisen, Modesty Blaisen yms. tapaisia vigilantteja vapaina normeista, taistelemassa ei perheen vaan itsensä takia. Seksuaalisesta viehättävyydestä nämä hahmot eivät vielä ole kuitenkaan vapaita: rumat tai edes tavikset naiset loistavat edelleen poissaolollaan, ja kaikki ovat nuoria. Fantasiagenren soturinaiset huvittavat: kun miehet heiluvat taistelutantereella kokohaarniskoissa, naisilla on teräsbikinit, jotta mallinmittaisesta kropasta näkyisi vähintään 90 prosenttia.
Onko rumia nykysankarinaisia olemassakaan? Vetoaisivatko sellaiset elokuvissa, sarjakuvissa, peleissä ym. maksavaan yleisöön, sen ehdoillahan noita tehdään?
eipä ole ketään elokuvamaailmasta, naispuolista ihailtavaa, eikä liioin musiikkimaailmasta. Naiset pilaa kaiken keikistelemällä ja miellyttämällä miesten silmiä. Kummasti lahjakkuuskaan ei paina mitään, jos muuten on aivoton kana. Toki sievä voi olla, mutta kaikki ylittää hyvän maun rajan.
Tosielämässä ihailen fiksuja naisia, joilla on järki päässä, oma elämä, vahvat mielipiteet ja "kova luonne" sillä tavalla, ettei anna miesten eikä muiden naisten nujertaa omaa itsetuntoa millään tavoin. Sellaiset naiset, jotka eivät pynttää päivittäin eikä sipsuttele korkokengissä... Se on fiksun merkki, että elää luonnollisena ja oman maun/mukavuuden mukaan.
Kovat naiset harvoin ovat seksikkäitä tai miellyttäviä, tai edes sellaisia, jonka tiimissä haluaisi työskennellä. Kovat naiset ovat yleensä v-mäisempiä ja itsepäisempiä versioita perustoimistotädeistä, eli siis näistä http://www.youtube.com/watch?v=ayPD0U_FO4Y&feature=related