Palstalla puhutaan paljon ATM:istä ja heidän ongelmistaan. Naisista ei kuitenkaan ole asiallista keskustelua juuri ollenkaan. Olisi kiva, jos olisi. Siksi keskustelun aiheena on nyt ikisinkkunaiset. Kertokaa ikisinkkunaiset vähän itsestänne, meitä miehiä kiinnostaisi kuulla, millaisia olette. :)
Kerro minkä ikäinen olet (ainakin suunnilleen), miksi lasket itsesi ikisinkuksi, haluaisitko suhteen, millaisen miehen haluaisit, mitä pidät syinä siihen ettet miestä löydä, entä torjutko miehiä paljon jne...
P.S. Pidetään ketju asiallisena, puolin ja toisin
Kerro minkä ikäinen olet (ainakin suunnilleen), miksi lasket itsesi ikisinkuksi, haluaisitko suhteen, millaisen miehen haluaisit, mitä pidät syinä siihen ettet miestä löydä, entä torjutko miehiä paljon jne...
P.S. Pidetään ketju asiallisena, puolin ja toisin
Vastaukset 47
Vanhimmat
Täällä on yksi ikisinkkunainen, mutta ei kiinnosta paljastaa itsestäni mitään.
Kerro sillä tavalla ettei sinua voi tunnistaa. Kerro nyt jooko :)
Voisitko edes teoriassa olla kiinnostunut ikisinkkumiehistä?
Toki ikisinkkumiehistä voi kiinnostunut olla koska naisen sulattaessa miehen sydämen on entinen ikisinkku.. ja nousee kummallinen halu seurustella.
Kerro edes kuinka monen miehen käyttämä olet.
Yhden miehen käyttämä. Ikävä kyllä se on vuonna 2011 häpeä:/ sanoo miehet..
En ole esine, jota käytetään.
Tietysti voisin.
Kuulostaa hienolta. Kunpa joku nainen sulattaisi sydämeni :)
Naista käytetään, mies käyttää. Jokainen uusi panokumppani laskee naisen arvoa ja nostaa miehen. Johtuu kysynnän ja tarjonnan epäsymmetriasta.
r
No vastataan sitten pariin kysymykseen.
haluaisitko suhteen
Vain sopivan miehen kanssa.
mitä pidät syinä siihen ettet miestä löydä
Ujoutta ja sitä, että miehet eivät tee aloitteita arkitilanteissa. Baareissa en käy. Täytyy myöntää, etten kyllä täysin vieraiden miesten edes halua tekevän aloitteita. Siis sellaisten, jotka näen ekaa kertaa elämässäni.
entä torjutko miehiä paljon
No en nyt paljon, tuskin mä niin hottis olen :) Mutta torjun, huomaamatta. Johtuen ujoudesta ja arkuudesta. Yleensä en vaikuta ulospäin kiinnostuneelta, joten ei miehet edes ryhdy mua iskemään. Tai jos iskevät, tajuan sen vasta myöhemmin, kun mies on jo luovuttanut. En siis anna tyypillisiä merkkejä tai flirttailueleitä.
Eiköhän tässä tullut jo tarpeeksi tietoa.
Käyttäjämiehet eivät kiinnosta minua, pysyttelen teistä kaukana. En koe teitä seksuaalisesti vetäviksi, vaan päin vastoin olette turn off. Eikä ulkonäöllä ole asian kanssa tekemistä, vaan rumalla asenteella. Aika nopeasti se asenne(vamma) naisia kohtaan tulee esiin, kun mies suunsa avaa, jos sellainen vamma miehellä on.
Olen tuijottanut liikaa vain tiettyä miestyyppiä tai peräti miestä liian kauan kunnes tajusin ettei yhden varaan kannata .. mutta tähän elämän tilanteeseen tullessani olen valmis avoimin mielin lähtemään ulos vähemmän tuntemankin kanssa koska olen avoin tutustumaan ja elämä voi yllättää. Itse olen liian kin kova flirttailemaan joten minua ei ehkä aina oteta niin todesta. Ottaen huomioon työni luonteen. Ehkäpä flirttailussa pieni pelko torjumisesta tai bimboksi leimautumisesta.
Sanotaan nyt vielä se, etten todellakaan menisi sänkyyn käytettäväksi. Menen sänkyyn vain, jos sitä haluan ja koen vahvaa vetovoimaa miestä kohtaan. En hae hyväksyntää miehiltä seksin kautta, enkä koe sellaista miellyttämisentarvetta, että antaisin käyttää itseäni. Otan raskaus- ja sp-tautiriskin vain silloin, kun kyseessä on sellainen mies, että se riski kannattaa ottaa. Eli säälittävät bb-talotyyliset kännipanoyritelmät: "käviköhän se muna siellä sisällä?" tai yhden illan jutut eivät todellakaan kiinnosta.
Hämmästyttävää, palstaltahan löytyy älyllistä elämää.
Kenen palstamiehen kanssa menisit sänkyyn?
Juhanin
Kuka on Juhani?
Miksi menisin jonkun palstamiehen kanssa sänkyyn? Enhän mä tunne niitä, enkä tiedä onko ne panettavia. Enkä lue näitä kovin usein, joten en edes tunne nimimerkkejä.
Menisitkö Juhanin kanssa sänkyyn?
Juhani on ihana
Miksi miinus?
Mutta siis menet sänkyyn kuitenkin ja olet jo mennyt kun panomies on onnistunut lässyttämällä kaikenlaista paskaa saamaan vittusi märäksi. Kuinka monta kertaa näin on käynyt?
Ikisinkku niin kauan kun kävelee vastaan se oma. Se jonka kanssa elämän jakaa. Tiedän mitä haluan mutta on myös itsessä sellainen ominaisuus joka ehkä estää päästämästä ihan ketä vain lähelle.
Ja sellaiset jotka kiinnostavat on vaikea lähestyä ehkä olematta liikaa tuppautuva. Voi sattua moka. Olen myös pohjimmiltani aidosti kiinnostunut ihmisistä joten voi olla vaikea erottaa todellinen ihastuminen.
"Tiedän mitä haluan" on todennäköisesti sitoutumiskammoisen tekosyy. Vaikka luulisi tietävänsä mitä haluaa niin toista ihmistä ei ratkaista yhdellä silmäyksellä. Pitää ottaa selvää.
Tuon " tiedän, mitä haluan" voi yksinkertaistaa nurin päin ilmaukseen "tiedän, mitä en halua". Kun näkee ihmisessä jotain, jota todellakaan ei halua ryhtyä katselemaan pitempään, on ratkaisu helppo tehdä jo ihan yhdellä silmäyksellä. Kyse voi olla vaikka kuinka pienestä asiata, joka voi ajan mittaan kasvaa ongelmaksi. Esimerkiksi siisteys ja käytöstavat, jotka parantuvat ihmeesti ihastuksen huumassa ja palaavat takaisin arjen koittaessa. Ja sitten mökötetään ja nalkutetaan eikä kummallakaan ole kivaa.
Tää on se ongelma mullakin, miten lähestyä ihmistä, johon on ihastunut ilman, että on tungetteleva, kun ollaan tällä hetkellä vain tuttuja.
Ainahan sitä voi tutustua jos siltä tuntuu. Ensiarvoisen tärkeää kuitenkin kontaktin ottaminen koska eihän toinen voi muuten tietää että on kiinnostunut. Kontaktia niin kauan kuin tuntuu luontevalta edistyä jutussa.
Haaveilen karjusta joka pystyy omimaan minut itselleen ja pitämään itsellään ikuisesti. Ja ehdoton ykkönen karjussa on se että olen itse kiinnostunut ja omistushaluinen.
Eii se niin helppoa ole, varsinkaan kun ei tiedä toisen yksityiselämästä oikeastaan mitään. Tosi noloa olisi soittaa ja ehdottaa kahville menoa, jos käviskin ilmi, että mies seurutelee.
Elä muuta sano. Siksi varovainen eteneminen ja asioista selvää ottaminen kannattaa ennen kuin soittelee mihinkään. Seurusteluahan ei aina näe päälle päin vaikka kulkisikin useimmiten yksin.
-nainen 28 vuotta.
-pidän itseäni ikisinkkuna, koska en ole koskaan seurustellut.
-haluaisin suhteen.
-olisi kiva, jos mies harrastaisi liikuntaa, koska olen itsekin aktiivinen.
-syy siihen, etten miestä ole löytänyt on mielestäni miesten nirsous.
-en ole miehiä torjunut. Eivät myöskään ole mitään kontaktia ottaneet. Jos ottaisivat, lähtisin mielelläni treffeille.
Syynä on siis miesten nirsous kun eivät ole neiti prinsessaa tulleet kotoa hakemaan?
Voihan sen noinkin nähdä.
kenen palstamiehen kanssa menisit treffeille?
Juhanin
Etkä menis. nussin just Juhania pyllyyn ja se ei pysty istumaan treffeillä ainakaan kahteen viikkoon.
Nainen joka ei kiinnosta kertakaikkiiaan ketään jostain syystä tai ehkä sittenkin liian isojen silikonien takia vieroksutaan? Ei haluta erottua naisen seurassa...
silikoneja ei ole olemassakaan
On kyllä. Olemassa. Sen tietää siitä kun iho ei jaksa enää painoa kannatella..
Sulla ei taida olla kokemusta?
Olen noin kolmekymppinen ikisinkkunainen, minulla on takana kaksi muutaman kuukauden hengailusuhdetta, joista ei tullut sen enempää. En ole seurustellut vakavasti saati sitten asunut kenenkään miehen kanssa, en harrasta yhden yön suhteita, en käy baareissa, minulla ei ole miespuolisia kavereita, joitain tuttuja on. Toisaalta haluaisin suhteen, toisaalta en. Olen jo tottunut hiihtelemään yksikseni, joten kynnystä suhteen aloittamiselle toki jo on. Toisaalta se ei iän myötä enää niin kamalasti haittaa, olenhan saanut mennä ja tulla omien mieltymysten mukaan ulkomaita myöten. Iän myötä itsevarmuus karttuu ja oma elämäntyyli tuntuu juuri siltä itselle oikealta.
Ehkäpä joskus hieman vanhempana olisi kivaa olla seesteisessä aikuisessa suhteessa, jossa olisi kiva kokea kaikenlaista yhdessä. Minulle kävisi silloin oikein hyvin jokin eronnut tai muuten vaan vapaa mies, jonka lapset olisivat jo maailmalla (olen vapaaehtoisesti lapseton). Ehkä omat kämpät vielä siihen päälle ja sitä rataa. Saahan sitä unelmoida.
Torjunko miehiä? En, sillä minulle ei tehdä aloitteita, enkä tee niitä itsekään, ihastun satunnaisesti (viimeksi työpaikalla), muttei niistä ole tullut mitään sen kummempaa ja ihan siksi, etten ole tehnyt asialle mitään. Pidän seesteisestä elämästä ja tykkään seikkailla ulkomailla, nytkin on takana useampi vuosi ulkomailla.
Olenko sitten valikoiva, v-mäinen, kranttu, ylimielinen ja k-päinen akka, kun "ei sille kukaan kelpaa", en tiedä. Jotenkin vain olen päätynyt ikisinkkuuteen ihan ajatuksiltani ja tykkään ajatella, että pärjään hyvin ilman suhdetta, koska olen pärjännyt tähänkin asti. Aika sitten näyttää, mitä tapahtuu. En halua ajatella, että olisin joskus "liian vanha" aloittamaan suhdetta, eikä kiirettä ole, sillä en halua suhdetta siksi, että sellainen pitäisi jonkun muun mielestä olla. Ehkä täällä suunnalla vapaaehtoisesti sinkku nainen on kummajainen, mutten ota siitä paineita, vaan kuittaan utelut sanomalla, että katsellaan mitä tapahtuu, onhan tässä aikaa...
38-vuotias ja todellakin haluaisin suhteen, jossa ei lähtökohtaisesti tarvitsisi miettiä, milloin suhde loppuu.
Ikisinkku olen siksi, että en voi saada lapsia. Miehet taas haluavat saada lapsia. Alussa mies ihastuu korviaan myöten. Ongelman kertomisen jälkeen alkaa alamäki.
Niin, voisihan sitä teoriassa tyytyä mieheen, jolla on jo geenit siirrettynä eteenpäin. Harmi vain, että minulle ei myöskään kelpaa mies, jolla on jo lapsia (aivan liikaa säätämistä).
Deittejä kyllä riittäisi. Pikemminkin täytyy keskittyä siihen, että yrittää vältellä deittikutsuja, joihin ei haluaisi suostua. 90% ensideiteistä en halua tavata uudelleen kahvikupposen äärellä vietetyn ajan perusteella. Kai ne lasketaan sitten torjunnoiksi.
Miksi sinulle ei kelpaa ruma ja menestymätön mies?
Jos se että et voi saada lapsia laskee arvoasi miesten silmissä niin miksi et sitten ota sellaista miestä jonka saisit ja joka ei ehkä itsekkään ole mikään naisten ykkös vaihtoehto.
Anteeksi, mutta... nyt en ymmärrä logiikkaa.
Jos itse torjun n. 90% miehistä ensideitin jälkeen (jotka ovat siis palstan idioottimaisia tasomäärityksiä hyödyntäen jotain ylempi ktm-ytm välimaastosta) persoonansa perusteella, niin miksi ihmeessä siirtyisin tekemään sitä samaa miesten kanssa, jotka jo oletusarvoisesti eivät kykene olemaan persoonaltaan minua kiinnostavia?
Minä en ole mielestäni yhtään vähempi nainen, vaikken lapsia pystykään saamaan. Ilmeisesti sinun mielestäsi olen, koska minun pitäisi lähteä hakemaan kumppanikseni jotain, mikä ei todellisuudessa minulle mitenkään riitä. Ihmiset hakevat kaltaisiaan. Niin minäkin.
Siksi toisekseen, ihan samalla tavalla ne rumat ja menestymättömät halunnevat lapsia, vaikka saattaisivat olla herkempiä luopumaan lapsihaaveistaan, kunhan vain saisivat naisen. Kykyä elää ilman lapsia ei voi kenestäkään tutustumatta tietää.
"Kerro minkä ikäinen olet (ainakin suunnilleen), miksi lasket itsesi ikisinkuksi, haluaisitko suhteen, millaisen miehen haluaisit, mitä pidät syinä siihen ettet miestä löydä, entä torjutko miehiä paljon jne..."
Olen n. 35v nainen. Takana on koko teini-iän kestänyt suhde ikävuosina 15-20v, sekä sen jälkeen 2.5v avoliitto eri miehen kanssa. Sen jälkeen olen ollut sinkkuna.
Olen ollut tyytyväinen elämään yksin, olen varmasti sitä jatkossakin. Arvostan vapautta ja omaa elämää, mutta miksei niitä molempia voisi olla suhteessakin. Tämän ikäisenä jo kaipaan toisaalta hyvää suhdettakin. En tarvitse miestä, mutta haluaisin.
Toivoisin löytäväni miehen joka on tarpeeksi samanlainen kuin minä, mutta myös tarpeeksi erilainen. Itsenäinen, vahva, ollut suhteessa, mutta sinkkuna myös. Miehen joka on vahva, muttei murskaava, turvallinen, muttei nössö, villi, muttei petä. Hauska, mutta osaa vakavoitua. Miehen, jolle olen maailman ihanin nainen puutteineni ja vikoinenikin. Miehen, jota kohtaan voin tuntea samoin.
Syitä...en käy baareissa ja olen muutenkin syrjäänvetäytyvä tapaus. En harrasta yhden yön suhteita, nettitreffejä, enkä treffaile työ-tai harrastuskavereita, joten potentiaaliset miestentapaamispaikat ovat aika vähissä. Olen turhan erikoinen nainen, miehet haluavat minusta jännän seikkailun, muttei enempää. Toki olen nirsokin, myönnän sen, mutta toisaalta kun kyse on näinkin tärkeästä asiasta, niin eikö olisi vaan hyvä, ettei kumpikaan osapuoli joudu tekemään kompromisseja joita ehkä katuu myöhemmin? Mitään ulkonäkörajoja tms minulla ei esim. ole ollenkaan. Luonne ja tavat merkitsevät enemmän, niin ja se kuuluisa "kemia". Sitä joko on tai ei ole ja olen valitettavasti päästänyt monta upeantuntuista miestä menemään, kun ei vaan sytytä.
Olen vaikea luonne, tiedän sen. Varsinkin aluksi olen todella hankala ja epäluuloinen. Luulen, että se on (erikoisen persoonani lisäksi) toinen suuri syy, miksi miehet haluavat vain seikkailua, päästä valloittamaan. Olen heille haaste, ja kun se on saavutettu, mielenkiinto loppuu.
Minulle on joskus sanottu, että näytän vihaiselta. En huomaa sitä itse, joten se ei ole tarkoituksellista, mutta ymmärrettävästi se voi tuntua torjuvalta.
En joudu kauheasti torjumaan miehiä. Ei minua kukaan tule kaupassa hyllyjen välissä iskemään tms. Torjun joskus humalaisia miehiä. Tai nettivonkaajia. Mutta ylipäätään ehdokkaita ei kauheasti ole, paitsi varattuja miehiä. Varatut taas eivät tule kyseeseen, kun en tällä iällä jaksa mitään seikkailuja enää.
Minä lasken itseni ikisinkuksi, koska en ole koskaan seurustellut kovin pitkään ja viimeisimmästä yritelmästä on jo vuosia. Jokainen suhteenalku on päättynyt siihen, että olen tuntenut kovasti vetoa takaisin sinkkustatukseen eli parisuhteen hyvät puolet eivät ole ollenkaan kompensoineet niitä huonoja. Seurustelusuhteeni ovat aina olleet tapailua, ei siis ole ollut kyse mistään tuon vakavammasta, ja silti epäkohtia on riittänyt.
Minusta on mukavaa elellä juuri niin kuin nyt elelen: minulla on oma koti, oma yritys ja omat hommat muutenkin. Joskus olisi kiva saada hetkeksi seksi- ja halailukumppani, mutta tuntemattomien kanssa en rupea vehtaamaan enkä viitsi edes harkita pitempiaikaista viritystä, koska mies kuin mies rupeaa mustasukkaiseksi takiaiseksi ja prinsessaksi häkellyttävän nopeasti. Jopa ukkomies, usko pois.
Tunnen paljon kivoja miehiä esimerkiksi työn puolesta, mutta tässä iässä suunnilleen kaikki miehet ovat jonkinlaisessa parisuhteessa. Jos vastaan tulisikin tosi mukava vapaa mies, jolla olisi elämä kunnossa eikä exiä lahkeessa roikkumassa, minulla olisi kauhea ongelma: en haluaisi luopua nykyisestä olotilastani millään hinnalla, joten miehestä olisi "luovuttava jo etukäteen". Ehkä tämä merkitseekin vain sitä, että nykytilanne sopii minulle paremmin kuin mikään vaihtoehto.
Tosi paljon täältä voin lukea samoja ajatuksia kuin minullakin, joka siis pidän itseäni ikisinkkunaisena. Syitä voisi olla useita, esim. se että olen nähnyt lähipiirissäni todella hämmästyttäviä ihmisiä jotka ovat eläneet tai elävät vieläkin oikeaa kaksoiselämää. Sukulaismiehellä on ollut iät ja ajat toinen nainen, ja oma vaimo sai kuulla asiasta vasta viime aikoina...ym. ja ym. Eli monet parisuhteet joita itse olen pitänyt jopa kadehdittavina, ovatkin olleet pelkkää lumetta.
Nuorempana torjuin paljonkin miehiä joilta sain huomiota ja treffikutsuja, mutta kun kaikissa oli tavoitteena (yleensä) vain pano, eikä tulevasta tietoa, torjuin kaikki. Joku heistä saattaisi olla nykyisin jopa aviomieheni :) Ei voi tietää. Kaikki seurustelusuhteet ovat päättyneet yleensä siihen, että en huomioi kumppania tarpeeksi, teen asioita kuten omassa arjessani teen, en jää kotiin sohvalle tai keittiöön puuhastelemaan vain sen takia että seurustelukumppani istuu sohvalla ja odottaa sitä.
Jos elämäni jakaisin nyt tai tulevaisuudessa jonkun kanssa, sen pitäisi toimia siten, että molemmilla meistä on "intohimoisia" ja todella tärkeitä harrastuksia. Aktiiviset ihmiset kiehtovat minua, ja se tarkoittaa samalla että henkilö on työelämässä, omaa vankan ammattitaidon ja hyvän koulutuksen. KOulutus ei tarkoita yliopistotasoista, vaan ammattitaidon hankkimista. Kaikki alansa ammattilaiset ovat todella tärkeitä. Ihmisen vain tulee nauttia työstään ja ylipäänsä siitä että yhteiskunta ei pyöri ilman ahkeria ihmisiä. Eli elämäntapa työttömien kanssa en löydä yhteistä edes keskustelutasolla. Minusta olisi upeaa löytää kaltaiseni tyyppi jonka kanssa harrastaa, keskustella kaikista maailman asioista, sisustaa, rakentaa, matkailla, tehdä metsätöitä, treenata salilla jne jne.
Lopun perin jos kysytään että mitä sitten halutaan toiselta osapuolelta, että siitä tulisi kumppani? Vastauksena kerron, että ei siinä mitään vaadita, jos ei natsaa, ei natsaa ja päinvastoin. Uskon, että sen tietää/tuntee kun sellaiseen törmää. Olen törmännyt viime vuosinakin muutamaan mieheen, ja katseita on vaihdettu. Matkalla Kilpisjärvelle keväällä 2009 pääsiäisen korvilla, silloin nasahti jollain huoltoasemalla :) tyyppi käveli kelkkahaalareissa viereeni, katseet vaihtui, ei muuta. Mutta silloin viimeksi tunsin, että oishan se kiva....mutta sen jälkeen taas samaa tunnetta ei ole tullut kenenkään kohdalla :) että näin. Kuka sanoi, että elämä on helppoa :)