Onko täällä semmoisia jotka ei ole koskaan saaneet likimainkaan unelmiensa partneria, lyhyeen tai pidempään suhteeseen. Mille se noin niinku tuntuu. Itseä nimittäin harmittaa toisinaan aivan vietävästi. Kai sitä saisi itsestäänkin irti paljon enemmän jos kumppani olisi älykäs ja viehättävä.
Ei nyt mietitä miksei ole saatu tai millainen se unelma on vaan ihan että meneekö mieli matalaksi kun aina vaan pitää tyytyä johonkin joka ei todellakaan ole mitään prinsessa tai prinssiä nähnytkään. Kuitenkin vastaantulijoiden perusteella tämmöisiä pareja on aika paljon, harvassa on edes ulkoisesti täydelliset kumppanit.
Ei nyt mietitä miksei ole saatu tai millainen se unelma on vaan ihan että meneekö mieli matalaksi kun aina vaan pitää tyytyä johonkin joka ei todellakaan ole mitään prinsessa tai prinssiä nähnytkään. Kuitenkin vastaantulijoiden perusteella tämmöisiä pareja on aika paljon, harvassa on edes ulkoisesti täydelliset kumppanit.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No kyllä on.
Olen vähän päälle 30 vuotta ja kaikki suhteet jotka ovat sitten jääneet juuri tuon syyn takia lyhyiksi johtuu siitä että ovat olleet täysin vääriä.
Harmittaa eniten ehkä se että niin harvan kanssa on samalla aaltopituudella ja toisaalta myös se että kun itsellä ei muka olisi varaa pitää edes niin yksinkertaista kriteeriä naisen ulkonäölle kuin normaalivartaloisuus ja -painoisuus.
Toisin sanottuna kompromissina pitäisi otta joku tylsä tavis teija joka on kaiken hyvän lisäksi vartaloltaan sellainen joka ei viehätä.
Itteä viehättää persoonallisen näköiset normaalivartaloiset naiset, muttei oikein kenenkään kanssa natsaa.
Veemäisintä on kuitenkin alkaa itseä muuttamaan toiseksi ihmiseksi, luopua unelmistaan kumppaninsa suhteen ja tehdä sitten jatkuvia kompromisseja ihmisen kanssa joka hädin tuskin ymmärtää sinua.
Mieluummin siis yksin. Onhan tässä tietty vapaus.
Osa on valmiita tyytymään kunhan saavat vain jonkun tai sitten mennään sieltä mistä aita on matalin.
Kyllähän se harmittaa. Tottumus ja kokemus onneksi auttavat tässäkin asiassa. Elämä karaisee ja opettaa suhtautumaan. Karmeampaa kuitenkin olisi, jos olisi saanut unelmiensa miehen ja sitten joutunut hänestä luopumaan.
Tuota en tullut ajatelleekskaan. Noin se varmaan on.
Minä olen ollut onnekas ja voin sanoa, että kokemus oli järisyttävä ja sen jälkeen tietää, kun oikean kohtaa.
Ulkonäkö on katoavaista, sekä miehellä että naisella. Niin käy ennemmin tai myöhemmin. Voiko suhde, joka on liikaa riippuvainen ulkonäöstä, olla elämänikäinen? Tottakai ulkonäön yms. pitää olla sellainen, ettei vastapuolta koe epämiellyttävänä (esim. hygienia, epäsiisteys, ihon tuoksu/feromonit), mutta onko sillä sen jälkeen oikeasti väliä?
Olen ollut suhteessa sekä nörtin että ulkonäöllisesti Hunkseihin kelpaavan karismaattisen miehen kanssa. Ulkonäkö ei itsessään tuo onnea, ulkonäkö ei tuo hyvää seksiä, ulkonäkö ei tuo itsevarmuutta, ulkonäkö ei tuo henkisesti tyydyttävää suhdetta. Ulkonäköön on helppo ihastua, mutta alkuihastuksen jälkeen muut asiat ratkaisee.
Itse etsin älykästä ja henkisesti samalla aaltopituudella olevaa kumppania. Aitoa ja epätäydellistä ihmistä, jonka arvomaailma on riittävän lähellä omaani. Ihmistä joka haluaa syvää suhdetta, ja uskaltaa päästä lähelle (ajan kanssa). Kun olen rakastunut, näen ihmisestä kauniina, vaikka hän ei sitä klassisessa mielessä olisikaan.
Olen samaa mieltä, siitä että ihmisen jonka kanssa henkinen yhteys jää puuttumaan, ei kannata alkaa suhteeseen. Kuitenkin, jos kiinnittää liikaa ulkoisiin asioihin, voi potentiaalinen sielunkumppani lipua ohitse kun ei osaa katsoa niitä oikeasti tärkeitä asioita.
Hyvä vastaus mut huomautan etten tosiaan ajanut takaa vain ulkoisia piirteitä
"Kai sitä saisi itsestäänkin irti paljon enemmän jos kumppani olisi älykäs ja viehättävä."
En ole koskaan ollut sängyssä ns. komean miehen kanssa eikä sellaiset minua katselekaan. Jonnekin 30 ikävuoteen asti se oli ongelma, mutta iän mukana siitä on päässyt eroon. Katselen miehiä ihan eri kriteereillä kuin aiemmin.
Tärkeintä olisi ns. sielullinen yhteys, että olisi ihanaa olla toisen kanssa. Luottamus, rakkaus, hellyys ja huumori on tärkeitä asioita. Tietysti pitää olla sitä kipinääkin, että intohimoa riittää. Miehen ei tarvitse olla superkomea.
Edellinen mieheni oli ns. nallekarhumainen eli oli vatsaa, karvoitusta ja naamaltaan oli sellainen perusnöpönenä. Kuitenkin se henkinen yhteys oli voimakas ja uskon, että molemmin puolin ihastuimme toistemme älyyn. Valitettavasti suhde kaatui muihin syihin, mutta se vahvisti uskoani siihen, että loppujen lopuksi esim. hyvä seksi ei todellakaan riipu ihmisen ulkonäöstä.
Minä olen saanut unelmakumppanin. Hän on se oikea minulle sillä jokainen kosketus minkä toisiltamme saamme, pistää kehon kihelmöimään ja se kihelmöi päästä varpaisiin.
Ajattelemme monesta asiasta samoin, meillä on yhteinen harrastus mikä on molemmille todella tärkeä ja odotus on sietämätöntä, kun harrastukseemme tarvitaan lunta ja tällä hetkellä sitä ei ole (lumilautailu).
Kumppani on eläinrakas kuten minä. Kummankin ulkonäky miellyttää suuresti kumppanin silmää ja kuta kuinkin kaikki on kohdallaan.
Meissä on vikamme mutta silti rakastamme toisiamme kaikkine vikoinemmekin.