Kuulun yli 10 hengen kaveriporukkaan ja olen tuntenut heidät kaikki monta vuotta. Yksi heistä on läheinen ja kun olen hänen kanssa kahdestaan olen iloinen ja puhelias. Hän on myös ainoa joka soittelee ja kutsuu pihalle. Muut eivät ikinä soittele ja minulle ei koskaan puhuta mitään luottamuksellisia asioita, vaikka olen luotettava enkä levitä asioita eteenpäin. Aina viimeisenä kuulen tyttö/poikaystävistä. Joskus kun kutsutaan bileisiin yms niin silloinkaan eivät laita mulle suoraan viestiä vaan tekstaa sille läheiselle kaverille että käskee minunkin tulla. Facebookissa kaverit puhuu paljon toisilleen. Mulle kukaan ei puhu siellä nykyään mitään ja en itsekkään kehtaa aloittaa keskustelua koska häiritsisin vain muita.
Sitten porukassa itsetunto laskee ja menen hiljaiseksi koska tuntuu että olen ulkopuolinen ja ettei kaikki halua olla mun kanssa. Mietin ehkä liikaa mitä muut ajattelee minusta. Ennen tuntui että kuulun porukkaan ja uskalsin olla oma itseni ja hauska. Nykyään olen aika hiljainen ja en edes naura paljon. Muutama kaverikin on huomannu että oon muuttunu hiljaiseksi. Uskon että tilanne muuttuisi ennalleen jos kehtaisin puhua asiasta kavereille. Ehkä he luulevat ettei minua hirveästi kiinnosta olla heidän kanssaan, koska en kehtaa soitella niille ja siksi hekään eivät soittele minulle.
Muutama kuukausi sitten oltiin porukalla jossain istuin taas hiljaa vähän erillään. Sitten kaveri kysyi miksi olen nykyään niin hiljaa aina ja että tunnenko itseni ulkopuoliseksi. En kehdannut kertoa totuutta ja vastasin vaan että en tunne. Jälkeenpäin vituttaa kun en kertonut miltä minusta tuntuu. Senkin jälkeen on pari kertaa kysytty et miks oon hiljaa, mutta en ole kehdannut avautua. Tekis kyllä mieli puhua tästä kavereille niin ne varmaan huomiosi minua enemmän ja kohta olisin taas samanlainen kuin ennen.
Eniten pelottaa että en kohta nää kavereita enää ollenkaan. Miten uskaltaisin puhua tästä kavereille?
Sitten porukassa itsetunto laskee ja menen hiljaiseksi koska tuntuu että olen ulkopuolinen ja ettei kaikki halua olla mun kanssa. Mietin ehkä liikaa mitä muut ajattelee minusta. Ennen tuntui että kuulun porukkaan ja uskalsin olla oma itseni ja hauska. Nykyään olen aika hiljainen ja en edes naura paljon. Muutama kaverikin on huomannu että oon muuttunu hiljaiseksi. Uskon että tilanne muuttuisi ennalleen jos kehtaisin puhua asiasta kavereille. Ehkä he luulevat ettei minua hirveästi kiinnosta olla heidän kanssaan, koska en kehtaa soitella niille ja siksi hekään eivät soittele minulle.
Muutama kuukausi sitten oltiin porukalla jossain istuin taas hiljaa vähän erillään. Sitten kaveri kysyi miksi olen nykyään niin hiljaa aina ja että tunnenko itseni ulkopuoliseksi. En kehdannut kertoa totuutta ja vastasin vaan että en tunne. Jälkeenpäin vituttaa kun en kertonut miltä minusta tuntuu. Senkin jälkeen on pari kertaa kysytty et miks oon hiljaa, mutta en ole kehdannut avautua. Tekis kyllä mieli puhua tästä kavereille niin ne varmaan huomiosi minua enemmän ja kohta olisin taas samanlainen kuin ennen.
Eniten pelottaa että en kohta nää kavereita enää ollenkaan. Miten uskaltaisin puhua tästä kavereille?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos haluat ehdottomasti tuoda tuntemuksesi kaikkien tietoon, niin mitä jos puhuisit sille ystävällesi, joka heidän kanssaan on enemmän tekemisissä ja pyytäisit häntä kertomaan kaikille miltä sinusta tuntuu. Hän varmaan kertoisi sitten muiden vastauksen sinulle takaisinpäin.
Vai peloittaako sinua enemmän irtautuminen porukasta?
Mikäli ennen oli, et kuka tahansa on kutsunut sinut bileisiin ja nyt se hoidetaan yhden kaverin kautta. Olet kasvamassa ulos porukasta.
Itse aikanaan kokeilin tuota yhteydenpitoa kavereihin ja sukulaisiin. Ei mitään vastareaktiota ja kerran päätin, et seuraava yhteydenottaja en ole minä.
Vasta nyt kun olen täyttänyt yli 45 v. on alkanut sukulaisilta tulla joulu ja synttäritoivotuksia. Silloisilta kavereilta ei ole tullut vieestin puolikastakaan.