Iltaa,
Tässä nyt reilun vuoden touhuillu pitkän suhteen päättymisen jälkeen ja on tullut tapailtua yks toisensa jälkeen mielenkiintoisia ja vähemmän milenkiintoisia kimuleita, naisia ja yh-äitejä. Usein on helppo löytää syy jatkaa etsintää, mutta milloin se loppuu?
Sillä nyt olen tilanteessa jossa puntaroin asiaa. Tunne-minäni haluaa juosta karkuun ja jatkaa etsintää, mut järki-minäni väittää pienessä päässäni tietävänsä ettei etsimällä enää parempaa löydy. Sillä hän täyttä tärkeistä kriteereistä monta valtavan hyvin, muttei yhtä tärkeää.
Pitäiskö mun paeta ja koettaa löytää ihminen joka täyttää kaikkia kriteereitä kohtuullisesti vai pyrkiä nauttiin samanlaatuisuuksista ja sietää erilaisuutta?
Tässä nyt reilun vuoden touhuillu pitkän suhteen päättymisen jälkeen ja on tullut tapailtua yks toisensa jälkeen mielenkiintoisia ja vähemmän milenkiintoisia kimuleita, naisia ja yh-äitejä. Usein on helppo löytää syy jatkaa etsintää, mutta milloin se loppuu?
Sillä nyt olen tilanteessa jossa puntaroin asiaa. Tunne-minäni haluaa juosta karkuun ja jatkaa etsintää, mut järki-minäni väittää pienessä päässäni tietävänsä ettei etsimällä enää parempaa löydy. Sillä hän täyttä tärkeistä kriteereistä monta valtavan hyvin, muttei yhtä tärkeää.
Pitäiskö mun paeta ja koettaa löytää ihminen joka täyttää kaikkia kriteereitä kohtuullisesti vai pyrkiä nauttiin samanlaatuisuuksista ja sietää erilaisuutta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvä kysymys. Usein miettinyt samaa.. Itse naisena en halua tyytyä kuin siihen, että kumppani tuntuu kaikin puolin itselleni sopivalta, ei siis täydelliseltä yleisesti. Jokaisessa on puutteensa kuten minussakin, mutta jos vastapuoli ne täydestä sydämestään hyväksyy ja näyttää sen, niin itsekin hyväksyn ja haluan tällaisen kanssa elämäni jakaa mahdollisimman pitkään.
Olen tässä myöskin välimuotoihin yrittänyt tyytyä, mutta ei, se ei toimi, se pitää kolahtaa kunnolla eikä vain haaleasti sinne päin.. Sitä parasta odotellessa joutuu tosin riutumaan välillä yksinäisyyden tunteen kanssa, mutta ei auta, pitää olla vapaana sille "oikealle".