Olisi mukavaa jos olisi syntynyt perheeseen, jossa on avointa ja läheistä menoa. Meillä kun on sellaista, että pienimpikin asia tuntuu liian kiusalliselta ja henkilökohtaiselta puhua. Esim.en ole koskaan esitellyt poikaystäviäni vanhemmilleni, eivätkä he edes tiedä heistä. Äitini kanssa ei olla käyty mitään syvällisiä keskusteluja miehistä tai murrosiästä ja aikuistumisesta. Saunassa en voisi kuvitellakaan käyväni yhtäaikaa. Murheista en halua puhua. Edes muotojani paljastavia vaatteita en halua pitää, tuntuu että tuijottavat rintojani. Toisaalta minua ärsyttää suunnattomasti kun he eivät tunne minua, luulevat varmaan että olen se sama hiljainen mukava tyttö josta pitää huolehtia myös ulkoelämässä. Samanaikaisesti minua hävettää, kun en osaa olla avoin, mutta toisaalta mikseivät he voi ottaa rennosti ja kysellä vaikka ihan huumorimiehessä että "noh, onkos sitä miestä löytynyt". Kaikesta pitää tehdä niin vaikeaa ja kiusallista. Luulevat varmaan että "ei kehtaa udella, kertoo jos on kerrottavaa", mutta perkele kun minusta tuntuu että heille se on niin vaikeaa että ärsyttää itse tehdä aloite, enkä kyllä ole tekemässäkään. Jos nyt alkaisin avautumaan niin he varmaan ajattelevat "voi kun kiva kun uskalsi ja kehtasi vihdoin avautua"...vaikka ei se minusta edes ole kiinni! He niitä hiljaisia sisäänpäinkääntyneitä häpeilijöitä ovat, ei sellaisille kehtaa puhua. No ehkä vähän liioittelen, mutta tältä tuntuu. Olen kuitenkin kaikkien muiden ihmisten kanssa avoin ja puhelen miesasioistani, seksistä ja pukeudun miten huvittaa.
Miten läheinen vanhempien kanssa kuuluu olla?
5
654
Vastaukset
- gsdfsgdsdgsdf
Sitten vielä se, että he eivät edes oikein näytä olevansa kiinnostuneita asioistani. Kun puhun esimerkiksi ystävistäni, ei tule mitään kysymyksiä ja kommentteja kuten "ai kun kiva kun kävitte pitkästä aikaa ulkona, kenes kanssa olitte? aijaa, mitä teitte?" ja "mites koulussa menee?". Olin muun muassa opiskeluvaihdossa ulkomailla eikä oikein siitäkään tullut mitään kysymyksiä tai mielenkiinnon osoitusta. Eikä ole sinänsä kyse siitä, etteivätkö he välitä. Se vaan ärsyttää kun jos haluaisin kertoa heille elämäni ihmisistä niin äiti jotenkin vaivaantuu ja alkaa puhella taas jostain siivouksesta tai kokkailuistaan.
- gsdfgasdfsdgasfs
Niin ja olen sitten 24-vuotias....
- mk
Vanhenpasi ovat kateellisia sinulle tai ovat lapsena kasvatettu hiljaisiksi ja eivät aikuisena osaa ottaa rennosti ja niin edelleen. Itse isänä kyllä kyselen tytäreni menoja ja välillä että missäs se poijaan kloppi on ja niin edelleen. kaikkea ei vanhempien tartte tietää muttä tärkeimmät ja tuli ilmi ettei tyttären poikaystävä pääse yöksi kun ei olla viikonloppuna kotona vaan mökillä niin sanoin tyttärelleni että jossain asiassa vo ivähän valehdellä ja ei sen pojan äidin tartte tietää ett äolemme mökillä. Asiat sujuvat paljon paremmin kun vähän huijaa ja niine edelleen.
- jjjjgffdfhjj
mk kirjoitti:
Vanhenpasi ovat kateellisia sinulle tai ovat lapsena kasvatettu hiljaisiksi ja eivät aikuisena osaa ottaa rennosti ja niin edelleen. Itse isänä kyllä kyselen tytäreni menoja ja välillä että missäs se poijaan kloppi on ja niin edelleen. kaikkea ei vanhempien tartte tietää muttä tärkeimmät ja tuli ilmi ettei tyttären poikaystävä pääse yöksi kun ei olla viikonloppuna kotona vaan mökillä niin sanoin tyttärelleni että jossain asiassa vo ivähän valehdellä ja ei sen pojan äidin tartte tietää ett äolemme mökillä. Asiat sujuvat paljon paremmin kun vähän huijaa ja niine edelleen.
Kateellisia? Miten tämmöinen muka voisi olla syynä...?
- Ajattelen vain
Kyökkipsykologian mukaan toiset ovat aina kateellisia ja narsisteja.
Mutta monta kertaa asia voi olla myös niin, että vanhemmat eivät osaa puhua lapsilleen vaikka kovin haluaisivat.
Heille on ehkä tullut se mieleen, että lapsen elämään ei pidä enää puuttua, kun hän on kotoaan lähtenyt. Tekisi mieli tietää, mutta kun ei osaa ja kehtaa suoraan ruveta kysymään tai keskustelemaan.
Puhumattomuus voi olla ihan lapsuudesta saakka. Lapsi ei ole tottunut keskustelemaan asioistaan vanhempiensa kanssa. Se voi johtua jostain töksäyksestä, joka on loukannut lasta, eikä hän ole sen koommin tohtinut kääntyä vanhempiensa puoleen.
Vanhemmat puolestaan eivät ole osanneet olla kiinnostuneita lapsen asioista, vaan heidän puheensa on aina tuntunut syyllistävältä tai utelulta. Lapsi sulkeutuu.
Monilla vanhemmilla ei ole omaakaan kokemusta syvällisistä keskusteluista. Puhumattomuus voi olla monessa polvessa.
Arvelen, että tuon tapaisiin asioihin perustuuu juuri kuvaamasi tilanne, jossa jokainen on puhumaton ja vain kyräilee. Ehkä ajan kanssa asiat alkavat luistaa, kun sinulla on kerrottavana jotain aivan omaa, jonka voit mainita kotona käydessäsi. Joskus voit kertoa kuin ohimennen, että kävit sielläjasiellä poikaystäväsi kanssa. Hauskaa oli.
Asian voit jättää siihen. Miettikööt itsekseen, kysyäkö vai ei.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitäs peitsarissa on tapahtunut eilen illalla
Mikkelissä iso poliisioperaatio https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/39ef020c-2d81-4d72-b720-651f458ba3e2892671- 1991027
- 64857
Sofia teki aika pahat oharit
Leikkiikö Sofia kansainvälistä kosmopoliittia vai menikö rehdisti pupu pöksyyn, kun perui viestillä tulonsa puoli tunti147811- 59692
Havaintoja ihmisen ulosteesta lenkkeilypoluilla
Oletteko havainneet ihmisen ulostetta taajamaa kiertävillä lenkkeilypoluilla?18591- 43589
- 51555
- 55505
Peräännytkö nainen vai mitä sanot
Jos sanon sulle että rakastan sua? Suututko oletko vihainen vai olisiko tunteet molemminpuolisia?52504