Olen opiskelija elikkä raha on tiukilla, ja mieheni vastaavasti sitten kokopäiväisesti työssä. Emme asu yhdessä, mutta yhteisiä reissuja teemme. Useaan kertaan vuodessa reissumme kohdistuu hänen vanhempiensa luokse menemiseen, he asuvat reilun 200km päässä, erillään mutta samassa kaupungissa. Viimeisimmän reissun teemana oli mennä auttamaan molempia vanhempia tietyissä asioissa joita eivät saa itse tehtyä, ja töiden tekemisestä lupasivat miehelle rahaa palkaksi. Lähdinpä sitten mukaan, että näen heitäkin pitkästä aikaa ja jo matkan alettua minun kortiltani tankattiin kun ollut tapana että bensat menee puoliksi vaikka olen pienituloinen. Hyvää hyvyyttäni matkalla sitten maksoin ruuatkin, kun ajattelin miehen sitten vastaavasti tarjoavan joku toinen päivä. Perille päästyä ja töitä alettaessa tehdä tartuin itsekin hommaan kiinni niin tulisipa sekin tehtyä nopeammin ja vähän kevyemmin kun kaksi tekemässä raskata hommaa. Homma tuli tehtyä ja isänsä maksoi vaivannäöstä palkkaa 50e miehelleni käteen.
Seuraavana päivänä otimme käsittelyyn sitten hänen äitinsä antaman homman, raskaan puoleinen projekti sekin, mutta yhdessä saimme sen hoidettua ja vaivan palkaksi äitinsä maksoi sitten 50e miehelle käteen kiitokseksi. Olin siis tehnyt molemmista töistä puolet, maksanut reilusti bensasta ja tarjonnut ruuat. Lisäksi pessyt mieheni auton, jonka en koe enää kuuluvan itselleni millään tavalla kun en ole saanut koskaan edes ajaa sillä.
Reissuun lähdin alunperin vain mukaan, moikkaamaan hänen vanhempiaan. Lopputulos oli se, että tein monta päivää hikihatussa töitä, joista en hyötynyt mitään ja menetin vielä 65e rahaa bensaan plus tietenkin muut kulut kuten ruoka... Tuntuu vain niin kurjalta että teimme samat työt, ja hän saa niistä rahaa 100e ja minä en mitään. Minä sain osakseni vain bensalaskun... Ja mies jäi reissusta hyvin plussan puolelle. Kyllä harmittaa, ei ole opiskelijalla varaa tämmöiseen. Tuli aika kallis reissu vain "lähteä mukaan".
Seuraavana päivänä otimme käsittelyyn sitten hänen äitinsä antaman homman, raskaan puoleinen projekti sekin, mutta yhdessä saimme sen hoidettua ja vaivan palkaksi äitinsä maksoi sitten 50e miehelle käteen kiitokseksi. Olin siis tehnyt molemmista töistä puolet, maksanut reilusti bensasta ja tarjonnut ruuat. Lisäksi pessyt mieheni auton, jonka en koe enää kuuluvan itselleni millään tavalla kun en ole saanut koskaan edes ajaa sillä.
Reissuun lähdin alunperin vain mukaan, moikkaamaan hänen vanhempiaan. Lopputulos oli se, että tein monta päivää hikihatussa töitä, joista en hyötynyt mitään ja menetin vielä 65e rahaa bensaan plus tietenkin muut kulut kuten ruoka... Tuntuu vain niin kurjalta että teimme samat työt, ja hän saa niistä rahaa 100e ja minä en mitään. Minä sain osakseni vain bensalaskun... Ja mies jäi reissusta hyvin plussan puolelle. Kyllä harmittaa, ei ole opiskelijalla varaa tämmöiseen. Tuli aika kallis reissu vain "lähteä mukaan".
Vastaukset 5
Vanhimmat
jäljille miehen luonteesta, jos otat puheeksi, mitä ja miten hän asiasta ajattelee (vai onko tullut ajatelleeksi mitään), tai mitä selittelee. Että sait kohtuuhinnalla terveellistä liikuntoo ja kolaritonta kyytiä.... :)
Jatkoon nähden kannattaa selvittää tuotakin puolta, nimittäin pahimmillaan tuossa mielessä voi olla sellainen hyväksikäyttäjä, että yhteiselosta ei tulekaan sitten mitään.
Meidän seurusteluaikana kun minä vielä opiskelin niin ei tullut miehelle mieleen pyytää rahaa mistään. Antoi minun pitää vähät ropposeni millä sitten yritin ostaa ruokaa ja maksaa vuokraa. Silloin ainakin oli opintotuet niin pienet että töissä oli pakko käydä, eikä riittänyt siltikään.
Jos mies ei miellytä, lähde suhteesta. Satanen on halpa oppiraha.
Muuten ongelmana tunnut olevan lähinnä sinä. Olet lahjoittanut sitä ja tätä "hyvää hyvyyttäsi" ja sitten katkeroitunut siitä, kun palkkaa ei tule.
Se ei ole lahjan idea.
Jos annat ruhtinaallisen lahjan ystävällesi, etkä saa samanlaista (tai mitään) vastalahjaa, ratkaisu on se, ettet enää jatkossa anna ruhtinaallisia lahjoja tälle ystävälle. Muttet katkeroidu etkä suutu etkä polta välejä vaan hymyilet ystävällisesti, niin kuin ennenkin.
tyhmästä päästä kärsii sun lompakko. Pyysitkö puolet palkasta sulle edes.?
Älä' osta mitään bensoja etukäteen vaan pyydä aina rahaa ensin ennen kuin tankkaat. Nyt menet heti pyytämään puolet kaikista bensakuluista ja palkasta sulle takas. Olet kuitenkin opiskelija jolla ei ole suuria tuloja. muutaman kymppikin on paljon rahaa opiskelijalle.
Pitääkö mies noin lujasti kiinni omista rahoistaan pihiyttään? Vai säästääkö hän johonkin? Onko auto jotenkin erikoinen, esim keräilyharvinaisuus? Olen kokenut tuon saman seurustellessani kerran erään miehen kanssa, nimittäin auto-asian. Mies ei antanut minun ajaa autolla kuin KERRAN. Olisin voinut kuulemma hajottaa sen täysin. Eikä auto ollut kuin tavallinen volkkari, itse ajoin jopa kalliimmalla autolla (jota mies sitten revitteli pitkin parkkipaikkoja käsijarru pystyssä). Tuolla miehellä oli jokin rakkaus suhde autoonsa, nimittäin pikkusen kun kolahti niin mies kiljaisi kun pieni tyttö, veti lähimmälle bussipysäkille ja meni äkkiä tarkistamaan auton ympäri moneen kertaan vaikka ääni kuului iskarista :D Ja kolhadukset oli yleensä niin hiljaisia etten itse kuullut niitä.
MUTTA... Miehen luonne taitaa olla vain yksinkertaisesti nuuka ja varautunut pahimpaan. Sinulla tulee olemaan vaikeat opiskelut vuodet, jos lähdet joka kerta mukaan. Joten neuvoni on, että älä lähde mukaan ja voit selittää tilanteen ettei sinulla yksinkertaisesti ole rahaa. Vaikka mies sanoisi että lähde vaan, hän maksaa niin älä suotta luota siihen, jossain vaiheessa reissua olet kuitenkin maksamassa jotain.