Tässä on tullut lueskeltua Hakkaraisen sammakoista ja muista työttömyyteen liittyvistä asioista. On visioita puolin jos toisin.
Miten joku hakkarainen voi kuvitellakkaan, että ilmainen työskentely jossain pikkufirmassa, 1-2vk kuukaudessa, auttaisi mitään. Vapaaehtoinen palkanmaksu? Siinä kyllä vähemmänkin ahne jo miettii vaihtoehtoa, että jospa olisi maksamatta. Kierrätetään työtöntä kursseilla ja muissa "työvoimapoliittisissa" typeryyksissä. On yritykset jo pitkään tajunneet että otetaan kaikki irti "harjoittelijoista", niin työttömistä työnhakijoista kuin opiskelijoistakin.
Myös ihmetyttää tämä työmarkkinameininki ja työelämä ylipäätänsä. Pitäisi tällä vuosituhannella vauraassa valtiossa olla nöyristelemässä ja häpeilemässä itseään työnantajille ja kyykyttäjille, vaikka kaikkien pitäisi periaatteessa olla tasa-arvoisia (eivät kaikki voi tietenkään olla johtajia ja kyllä johtajia kuuluukin olla).
Sitten kun alkaa miettimään, miksi ei nuoret välttämättä halua käydä töissä tai näe työtä tarpeelliseksi. Työelämä on kuin vankila tai orjasopimus loppuelämäksi. Mitä aikaisemmin työt alkavat ja mitä pidempään kestävät, sen parempi - on ainakin työvoimapoliittiset tahot tyytyväisiä. Työelämä ja terveys määrittelevät ihmisarvon??
Mitä sillä helvetin rahalla tekee, kun on ansassa joka viikko ja joka päivä, siinä ei raha välttämättä lohduta kun terveys tuhotaan stressillä ja muulla p...lla ja sitten taas kertyneillä rahoilla koitetaan sitä elvyttää.
Tai kun siellä viettää sen 90% ajasta... säästetään koko pitkä vuosi että päästään kerran vuodessa viikoksi mälläämään koko potti "Tenerihvalle" - jos on saanut tapeltua työpaikan harakkojen kanssa sopivan vapaan itselleen lomalistasta.
Mitä jos pärjäisi vähemmällä? Mitä jos ei ole haaveena mm. kaikki mahdollinen farmariautosta kesämökkiin ja kultaiseennoutajaan, eikä velkoja lyhenneltävinä? Ainoat vaihtoehdot ovat juuri tuo työvankila tai työttömyys. Ei ole hirveästi vaihtoehtoja kuin 40h/viikko tai 0h/viikko. Se ei paljon lohduta kun pitäisi työelämään siirtyä. Ja varsinkin masentaa/ahdistaa, kun ei kaikkien odotuksia pysty täyttämään ja työelämässä pärjäämään, vaikka "pitäisi".
Ja sekin vielä, että työvoimapoliittiset tahot vielä muuttelevat lausuntoja mielensä mukaan... teen pätkähommia ja silti olen "eronnut työsuhteesta", vaikka en ole. Allekirjoitettamaani selvitykseen kirjoitin olevani keikkatöissä niiden ollessa tarjolla - muuna aikana työtön. Jos olisin kirjoittanut jotain aivan päätöntä, kuten että voitin lotossa tjms. olisiko lausunto ollut sama "eronnut työsuhteesta"? Saa nähdä miten käy nyt tämänkin asian kanssa.
Ehkä olen anarkisti sosialisti tai muu epäkelpuutettava kansalainen kun tälläisiä ajattelen asioista. Toisaalta on hyvä, että ei nuoret (ja miksei vanhemmatkin) alistu päättömään oravanpyörään ja rahan/materianhakuun, tarviiko sitä kaikkea välttämättä saada.
Ajatuksia saa ihan vapaasti ladella jos siltä tuntuu. En kyllä tämän jälkeen kirjoittele tähän ketjuun.
Miten joku hakkarainen voi kuvitellakkaan, että ilmainen työskentely jossain pikkufirmassa, 1-2vk kuukaudessa, auttaisi mitään. Vapaaehtoinen palkanmaksu? Siinä kyllä vähemmänkin ahne jo miettii vaihtoehtoa, että jospa olisi maksamatta. Kierrätetään työtöntä kursseilla ja muissa "työvoimapoliittisissa" typeryyksissä. On yritykset jo pitkään tajunneet että otetaan kaikki irti "harjoittelijoista", niin työttömistä työnhakijoista kuin opiskelijoistakin.
Myös ihmetyttää tämä työmarkkinameininki ja työelämä ylipäätänsä. Pitäisi tällä vuosituhannella vauraassa valtiossa olla nöyristelemässä ja häpeilemässä itseään työnantajille ja kyykyttäjille, vaikka kaikkien pitäisi periaatteessa olla tasa-arvoisia (eivät kaikki voi tietenkään olla johtajia ja kyllä johtajia kuuluukin olla).
Sitten kun alkaa miettimään, miksi ei nuoret välttämättä halua käydä töissä tai näe työtä tarpeelliseksi. Työelämä on kuin vankila tai orjasopimus loppuelämäksi. Mitä aikaisemmin työt alkavat ja mitä pidempään kestävät, sen parempi - on ainakin työvoimapoliittiset tahot tyytyväisiä. Työelämä ja terveys määrittelevät ihmisarvon??
Mitä sillä helvetin rahalla tekee, kun on ansassa joka viikko ja joka päivä, siinä ei raha välttämättä lohduta kun terveys tuhotaan stressillä ja muulla p...lla ja sitten taas kertyneillä rahoilla koitetaan sitä elvyttää.
Tai kun siellä viettää sen 90% ajasta... säästetään koko pitkä vuosi että päästään kerran vuodessa viikoksi mälläämään koko potti "Tenerihvalle" - jos on saanut tapeltua työpaikan harakkojen kanssa sopivan vapaan itselleen lomalistasta.
Mitä jos pärjäisi vähemmällä? Mitä jos ei ole haaveena mm. kaikki mahdollinen farmariautosta kesämökkiin ja kultaiseennoutajaan, eikä velkoja lyhenneltävinä? Ainoat vaihtoehdot ovat juuri tuo työvankila tai työttömyys. Ei ole hirveästi vaihtoehtoja kuin 40h/viikko tai 0h/viikko. Se ei paljon lohduta kun pitäisi työelämään siirtyä. Ja varsinkin masentaa/ahdistaa, kun ei kaikkien odotuksia pysty täyttämään ja työelämässä pärjäämään, vaikka "pitäisi".
Ja sekin vielä, että työvoimapoliittiset tahot vielä muuttelevat lausuntoja mielensä mukaan... teen pätkähommia ja silti olen "eronnut työsuhteesta", vaikka en ole. Allekirjoitettamaani selvitykseen kirjoitin olevani keikkatöissä niiden ollessa tarjolla - muuna aikana työtön. Jos olisin kirjoittanut jotain aivan päätöntä, kuten että voitin lotossa tjms. olisiko lausunto ollut sama "eronnut työsuhteesta"? Saa nähdä miten käy nyt tämänkin asian kanssa.
Ehkä olen anarkisti sosialisti tai muu epäkelpuutettava kansalainen kun tälläisiä ajattelen asioista. Toisaalta on hyvä, että ei nuoret (ja miksei vanhemmatkin) alistu päättömään oravanpyörään ja rahan/materianhakuun, tarviiko sitä kaikkea välttämättä saada.
Ajatuksia saa ihan vapaasti ladella jos siltä tuntuu. En kyllä tämän jälkeen kirjoittele tähän ketjuun.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.