Miten saada tämä vetovoima loppumaan?

En valitettavasti osaa neuvoa, mutta ajattelin jakaa oman kokemukseni. Samanlaiset lähtökohdat kuin sinullakin: me kaksi tahoillamme naimisissa olevaa ihastuimme toisiimme töissä. Pitkään kiertelimme ja kaartelimme, kunnes lopulta puhuimme asiasta ja päätimme, että mitään ei saa tapahtua.

Mies yritti vaihtaa työpaikkaa, mutta ei saanutkaan hakemaansa toista työpaikkaa. Niinpä olemme toistaiseksi vielä samassa työpaikassa.

Jokaikinen kerta, kun vaikka jalkamme koskettivat, tunsin sähköä. Ja ilmeestä päätellen niin hänkin. Sitten eräässä tilaisuudessa minun oli pakko halata häntä - muutkin halasivat, onnitellakseen eräästä asiasta, ja olisi ollut silmiinpistävää, ellen minä olisi. Halauksen jälkeen olimme kumpikin polvet pehmeinä, tärisin vain. En olisi uskonut sitä tunnelatausta.

Taas päätimme, että muuta ei voi olla, mutta lopulta olemme puolen vuoden aikana ajatuneet halauksesta suudelman kautta monituntisiin suutelumaratoneihin ja seksiin. Olemme edelleen tahoillamme naimisissa ja tilanne raastaa meitä kumpaankin. Silti kumpikaan ei tahdo olla ilmankaan toista, vaikkei eroaminenkaan ole kovin järkevää.

Neuvoni? Jos ihan oikeasti et aio pompata kollegasi kanssa sänkyyn, ei kannata antaa pirulle edes pikkusormea. Kunnon etäisyys, aina vähintään pöytä välissä. Tosin itse en vaihtaisi kokemustani pois, vaikka niin moraalitonta ja tuskallista tämä onkin.

kertoisitteko mistäpäin olette?

Pidä vain pintasi. Asian kanssa voi kyllä elää, kun et lipsu koskemattomuusperiaatteesta. Ohi se ei kyllä helposti mene, kun ärsyke on jatkuvasti olemassa, mutta ei sen takia kannata työpaikkaakaan ruveta vaihtamaan, jos muuten viihtyy ja pärjää.

Itselläni on sama tilanne jo monen vuoden ajalta. "Välillämme on sähköä" - totesimme ääneen jo kolme vuotta sitten. Sähkö on säilynyt, mutta mitään sen enempää ei edelleenkään ole tapahtunut. Nykyään tulee jo tilanteita, että välillä tuntuu jopa helpottavan hieman. Mutta sitten taas toisaalta yksi katse riittää tajunnan räjäyttämiseen ja hetken ajatukset harhailevat. Sitten taas vaan järki käteen ja hymyä suupieleen.

Pärjäile!

Minäkään en osaa auttaa, kun samassa tilanteessa ollaan, jo useamman vuoden ajan. Olisin voinut niin itse kirjoittaa tuon aloituksen. Huh. Niin samoin alkoi juttu, samoin sanoin.

...Se tunne...ei sellaista olekaan, en ole kuuna päivänä tuntenut tälläistä, tiedostan ettei tämä ole rakkautta, olen toki hyvinkin kiintynyt kuten hänkin minuun, ihastunut tottakai mutta kyllä me molemmat tämä tiedostetaan, että kyseessä on himo. Se iski molempiin välittömästi, kiinnostus, erilainen. Sitä jo katsoi toista tietyllä silmällä koska toisessa oli heti jotain ..
Välillämme on niin voimakas vietti, vetovoima, kemia ettei se ole jäänyt piiloon kaikilta. Se varmaan loistaa kuin neonvalo silloin kun olemme toistemme lähellä.

Itsekin haluaisin ryhdistäytyä, mutta kaikki hyvin suunniteltu eteneminen ja oleminen romahtaa miehen astuessa kuvaan, suoraan sanoen olen ihan hänen vietävissään vaikkei hän edes veisi. Ihan kuin mulla ei olisi mitään omaa tahtoa, siinä kohtaa järki on sumentunut. Vastavuoroisesti samoin hänellä.

Emme ole seksisuhteessa, emme missään suhteessa. Olemme tietoisia toistemme tunteista, haluista, himoista ja me vaan koitamme pitää hillittyä linjaa yllä ja olla sortumatta. Olemme suudelleet, useasti, intohimoisesti, se oli ikäänkuin väistämätöntä kun tuli tilaisuus, ja se oli juuri niin tajunnanräjäyttävää kuin oli sen ajatellutkin olevan. Mä tiedän kuinka reunalla olen, pelkään ettei siinä tarvittaisi kuin oikea paikka, oikea aika ja se olisi menoa.

Tuntuu ettei järjellä ole tässä mitään asiaa. Ihmettelen vaan, hän samaa, miten tämä voi kestää ja kestää ja kestää, oikeesti puhutaan nyt useista vuosista. Mikä pitää tätä yllä??

Voi apua. Voiko tämä viritys muka kestää vuosikausia.. Onko täällä ketään, joka olisi oikeasti saanut homman katki? Alan olla palasina asian kanssa ja se näkyy minusta.


nimimerkki voi ei- en uskalla paikkakuntaa sanoa. Pelkään, että paljastan liikaa.

Me heti juteltiin siitä et pitäskö sitä mennä sänkyyn, jospa se siitä lakkaisi...muttamutta...moraali on mulla niiiin esteenä tossa kohtaa. Ja tässä ajan kuluessa ollaan ajateltu että jos sänkyyn mentäisiin niin mitä siitä tulisi - seksisuhde. Kumpikaan ei oikeen uskalla uskoa muuta, eikä sitä ihan vaan katsomisen meiningillä halua lähteä siihen. Pelkään myös että alan kiintymään tunnetasolla liikaa, ja olenkin sanonut sen, tuossa kohtaa jos ja kun laskisin vieraan pöksyihini niin mulla olisi jo enemmän kuin liian vakavat tunteet tai alkaisi niitä sitten esiintymään, tunnen itseni.

Me ollaan tuttuja kuitenkin vapaallakin, nähdään muissa merkeissä välillä viikottainkin. Ei hyvää päivää... parempi olla näin kuin mennä touhuumaan ja sitten vielä ihmetellä että mitäs nyt. Hyvässä tai pahassa lykyssä voisi vielä mennä asiat niin sotkuun ettei olisi mitään asiaa minnekään.

Ehkä se ettei näkisi toista ikinä enää, se voisi olla se asia millä tämän saa katki?!

Miehelläni oli jonkinkalaista romanssia täs vuoden sisällä, yllätin hänet juuri tämän henkilön kanssa....se että tapailivat vapaa-ajalla ei ollut kuulemma mitään merkitystä, ihmettelen suuresti.....
nää teidän työpaikkaromanssit saavat aikaan paljon tuskaa tarkoitan he jotka ovat varattuja mutta silti duunaavat esim sinkkutyypin kans omassa työpaikassa, oikeesti mitä teidän päässä oikeen on ????
Ootteko kuullu sellasta sanaa kuin uskollisuus ja moraali????

Antaa palaa vaan, kerranhan täällä eletään! Tosin seurauksena voi olla se, että loppujen lopuksi toisen on pakko vaihtaa työpaikkaa, kun ei enää pysty olemaan samassa työpaikassa. Toinen voi kiintyä enemmän kuin on tarkoituskaan ja toisen kiinnostus lopahtaa. Olla siinä sitten samassa työpaikassa sydänsuruineen jätettynä.

Älä missään mimessä koske siihen heppiin...heppuun! Naiset (itsekin) alkaa sekoilemaan ja pian on tunteet pelissä. Valitettavasti siihen jää koukkuun, ja oma avioliitto on pian piloilla.

Kaikki lopetusyritykset ovat menneet pieleen, niin paha on se hypnoosi, vaikka enemmän siitä saa jo mielipahaa kuin -hyvää. Alkuun oltiin ihastuneita, nyt panokavereita, vaikka jollain tavalla tunteet onkin pelissä vieläkin.

Töitä on erittäin hankala saada, olen hakenut vaikka minne. Sillä tämän saisi loppumaan. Niin ja älä osallistu samoihin pikkujouluihin tai tilaisuuksiin missä viina virtaa. Siinä lentää estot ikkunasta saman tien.

Niinpä juu...kai sä nyt ymmärrät että sulla on vain tää kiima...ja himo...hekumanjumala sua kiusaa..Jos annat vallan himoillesi ne vie sinua. Mut jos sisimpäsi on puhdas ja haluu vain puhdasta rakkautta oman miehesi kanssa johon olet suuntautunut se vie sinua. Ei se sen ihmeellisempää. Ihmistä vie aina se mihin hän on sitoutunut ja suuntautuu. Oikeesti, se on se perk.le....vaikka et sitä nyt ymmärrä. Se haluaa vain tuhota ei koskaan se halua rakentaa. Ymmärrä nyt halutatko tuhota elämääsi vai rakentaa sitä. Ihmisestä taistelee aina nää kaksi, hyvä ja paha.

Tiedän, mutta muista
Sekoitat ainakin oman tunne-elämäsi jos menet pitemmälle. Loukkaat syvästi puolisoasi myös. Harvoin moraalikäsitys on samanlainen, olet rikki jos toinen lopettaakin suhteen. Työnteosta yhdessä voi tulla helvettiä. Parasta olisi tosen vaihtaa työpaikkaa.
Tuo hehku on houkuttavinta, mutta.....jos menette pitemmälle, mikään ei ole entisellään. Itsensä kanssa toimeentuleminen pettäjänä on sitten käsiteltävä.

Olen yrittänyt pyristellä miehestä irti. Saan aina vähän välimatkaa, mutta mies on kuin musta aukko, vetää minua puoleensa. Pelottaa. Pelkään itseäni ja sitä mitä teen jos en koko ajan kontrolloi itseäni.

Olemme koskettaneet, suudelleet. Tajunnanräjäyttävää. Päälle valtavat syyllisyydentunteet. Olemme päättäneet ettemme mene sänkyyn- ei vaan voi sellaista kaksoiselämää. Yritämme olla ystäviä. Yritämme rajoittaa työyhteyksissä tapaamista. Ei tapaamisia ilman, että muita on paikalla- ettei mitään tapahtuisi.

Joku varoitteli että sekoitan tunne-elämäni. Se on sekoitettu. Perusteellisesti. Me puhumme ujosti rakastumisesta ja siitä ettei se tarkoita sitä, että meidän pitäisi mennä yhteen. Aikuiset ihmiset pystyvät tekemään hyviä ja järkeviä päätöksiä- pysymään naimisissa,unohtamaan tämän..

Ihan kamala olo. Ja rimpuilen vaan vastaan. Ja mies tahollaan. Se ihana, ihana mies.. Sanon miehelle, että pitää saada välimatkaa ja samalla kiljun, huudan, itken, potkin sisäisesti kun on niin kamala vimma miehen lähelle. Yritän olla näyttämättä ikävääni, mutta välillä pirskahtaa pintaan. Ja mies katsoo minua silmiin- tunnen sulavani, en pysty kätkemään kunnolla. Hän näkee lävitseni. Tunnistaa saman minussa kuin itsessään.

Jos voisin, peruisin kaiken, en olisi koskaan ilmaissut miehelle kiinnostustani. Sellaisissa helvetin tulissa kierin henkisesti. Ihan oikein minulle.

Toivottavasti miehesi tekisi samoin sinulle niin silloin tajuaisit miltä miehestäsi tuntuu :))

Kun kuukausi sitten kirjoitit että ette ole koskeneetkaan toisiinne? meillähän on vain yksi elämä elettävänä. että jos tuntuu tämän olevan paras vaihtoehto niin sitten sen vaan täytyy käydä niin. Tälläisissä tapauksissa aina joku joutuu kärsimään. Tätä sinun juttua on mielenkiintoista seurata.

vaimolla tuntuu olevan samankaltaista säätöä ja voin sanua että pahalta tuntuu.kuha ei vaa puhuttas samasta tappauksesta.