Tuossa toisessa ketjussa ilmeisesti joku vaimo provoilee esittäen uskotonta miestä, joka sanoo ettei veisi kakkostaan vihille, jos vaimonsa saisi suhteesta tietää ja tulisi ero. Ketjuun on vastaillut naisia, joilla tuntuu olevan tämä käsitys siitä, että kaikki kakkosena olevat naiset olisivat löyhämoraalisia, ja jakaisivat "tavaraansa" kaikille ja ympäriinsä.
Ei se niin ole. Itse menin naimisiin ensimmäisen poikaystäväni kanssa, johon tutustuin 16 -vuotiaana. Häntä ennen en ollut edes suudellut pojan kanssa, joten luonnollisesti hän myös vei neitsyyteni. Ero meille tuli mieheni väkivaltaisuuden vuoksi, eli suhteessamme kumpikaan ei pettänyt. Tämän jälkeen elin yksin ilman miestä, ja kasvatin lapseni. Kaksi vuotta sitten nuorimmaiseni lensi myös pesästä, ja tapasin erään miehen, joka oli nuoruuden tuttujani. Aloimme suhteeseen, ja hän on siis minun -keski-ikäisen naisen toinen seksikumppani.
Mies on naimisissa ja hänen vaimonsa on ollut ennen häntäkin jo kaksi kertaa naimisissa ja kerran avoliitossa, eli meidän tapauksessa sillä vaimolla on ollut ainakin todistettavasti kolme seksikumppania ennen nykyistä miestään, kenties enemmänkin.
Minä ja vaimo olemme molemmat ihan tavallisen näköisiä keski-ikäisiä naisia, emme kauniita emme rumia. Myös mies on ihan tavallinen keski-ikäinen mies. Koulutukseltammekin olemme kaikki samaa tasoa, eli en minä ole millään tavalla huonompi kuin se vaimokaan, vaan ihan saman tasoinen. Väitän että näin on suurimmassa osassa tapauksista -kakkoset ovat ihan samanlaisia tavallisia naisia, kuin ne vaimotkin. Eikä sitä "tavaraakaan" ole jaettu sen enempää, kenties jopa vähemmän kuin vaimot.
Tuskin kukaan mies pettäisi omaa vaimoaan jonkun huomattavasti surkeamman naisen kanssa. En keksi muuta syytä kuin niin kovassa puutteessa tai tolkuttomassa humalassa olemisen, että mies niin toimisi. Jos kotona on kaunis ja tyylikäs kaikin puolin hyvä nainen, niin miten kukaan viitsisi koskea johonkin epämääräiseen "jakorasiaan"?
Ei se niin ole. Itse menin naimisiin ensimmäisen poikaystäväni kanssa, johon tutustuin 16 -vuotiaana. Häntä ennen en ollut edes suudellut pojan kanssa, joten luonnollisesti hän myös vei neitsyyteni. Ero meille tuli mieheni väkivaltaisuuden vuoksi, eli suhteessamme kumpikaan ei pettänyt. Tämän jälkeen elin yksin ilman miestä, ja kasvatin lapseni. Kaksi vuotta sitten nuorimmaiseni lensi myös pesästä, ja tapasin erään miehen, joka oli nuoruuden tuttujani. Aloimme suhteeseen, ja hän on siis minun -keski-ikäisen naisen toinen seksikumppani.
Mies on naimisissa ja hänen vaimonsa on ollut ennen häntäkin jo kaksi kertaa naimisissa ja kerran avoliitossa, eli meidän tapauksessa sillä vaimolla on ollut ainakin todistettavasti kolme seksikumppania ennen nykyistä miestään, kenties enemmänkin.
Minä ja vaimo olemme molemmat ihan tavallisen näköisiä keski-ikäisiä naisia, emme kauniita emme rumia. Myös mies on ihan tavallinen keski-ikäinen mies. Koulutukseltammekin olemme kaikki samaa tasoa, eli en minä ole millään tavalla huonompi kuin se vaimokaan, vaan ihan saman tasoinen. Väitän että näin on suurimmassa osassa tapauksista -kakkoset ovat ihan samanlaisia tavallisia naisia, kuin ne vaimotkin. Eikä sitä "tavaraakaan" ole jaettu sen enempää, kenties jopa vähemmän kuin vaimot.
Tuskin kukaan mies pettäisi omaa vaimoaan jonkun huomattavasti surkeamman naisen kanssa. En keksi muuta syytä kuin niin kovassa puutteessa tai tolkuttomassa humalassa olemisen, että mies niin toimisi. Jos kotona on kaunis ja tyylikäs kaikin puolin hyvä nainen, niin miten kukaan viitsisi koskea johonkin epämääräiseen "jakorasiaan"?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Yhdyn täysin sinuun, monelle vaimolle on vaan niin pirun vaikea tajuta, että sitä voi olla joku toinen nainen maailmassa, joka sopii miehelle paremmin, ja jota mies voi rakastaa enemmän. Ei tarvitse olla kauniimpi, mutta sisäiset ominaisuudet, hyvin usein seksitekijät myös, sekä mielenkiinnot voivat vaan olla paremmin yhteensopivat.
Se on vaan petetyille vaimoille, siis ei kaikille, todella vaikeaa tajuta, että kyllä se seksikin sen uuden naisen kanssa kyllä on iso tekijä mikä voi olla todella henkeä salpaavan ihanaa, vaan hyvin usein tulee tähän mukaan sitten niin paljon muita tekijöitä, joihin sitten rakastutaan ja huomataan, että hitto, tämä on minun unelmanainen. Miksi emme tavanneet ennemmin tai en älynnyt silloin kun näimme eka kertaa tutustua? Näin kävi ainakin meille, se oli menoa heti ensi kerralla, mutta seksisuhde syveni rakkaudeksi, toisesta erossa oleminen oli tuskaa, ja telepatia toimi. Mies oli todella iloinen tuntiessaan jotakin, mitä hän ei ikinä ennen ollut tuntenut. Se on tietenkin surullista, että omaa vaimoa ja lasten äitiä ei rakasta oikeasti, niin surullista......
Jos se nainen sopii paremmin kuin vaimo, niin eikös se oteta sitten ykköseksi. Juu, juuu ne sisäiset ominaisuudethan niissä kakkosissa viehättää, anna mun nauraa!!!!
Vaihtelu se on mikä virkistää vastuutonta ihmistä.
Miksi ette tavanneet ennemmin tai älynneet silloin - voi hellanlettas! Olisitpa älynnyt silloin, olisit ehkä nyt se vaimo, jonka on vaan niin pirun vaikea tajuta, että sitä voi olla joku toinen nainen maailmassa, joka sopii miehelle paremmin.
Se on tietenkin surullista, että se arki tulee salasuhteeseenkin niissä tapauksissa, kun kakkosesta on tullut ykkönen. Niin surullista... silloin naiivikin ihminen voi olla sen kynnyksellä, että jotain ymmärtäisi
Kun rakastuu, siinä ei auta ystävien neuvot, äidin paasaaminen, onko mies naimissa vai ei...se on menoa. Mutta korostan:
RAKASTUA VOI VAIN JOS TOINENKIN ANTAA SIIHEN AIHEEN JA TUNTEEN. YKSIPUOLISESTI SE ON SAIRASTA. JOS MIES SINULLE SANOO, NÄYTTÄÄ, JA TODELLA KÄRSII ILMAN SINUA JA SINÄ MYÖS, AJATTELET JOKA MINUUTTI TOISTA...EI SIINÄ JÄRKEÄ KYSYTÄ.
On vahinko että jotkut eivät koe sitä ikinä oikeasti. Siskoni koki sen nyt vasta 50 -vuotiaana, vaikka oli naimissa (lasten isää ja miestään ei oikeasti rakastanut), ja suhteita oli muitakin. Olen niin onnellinen hänen puolestaan, ja nyt hän kertoi minulle miten hyvin ymmärtää nyt pikkusiskoa joka alkoi suhteen varatun miehen kanssa. Kun hän näki meidät, ja myös muut ihmiset, ei jäänyt keltään arvailujen varaan ettemmekö rakasta toisiamme oikeasti. Sen huomaa, ja nimenomaan tuntee.
Olen edelleen surullinen, että oli parempi luovuttaa miehestä riitelevälle vaimolle mies takaisin, koska hän on sairas mieleltään.Lasten vuoksi. Mutta silti: rakkaus ei kuole, sitä voi yrittää unohtaa, mutta ei se unohdu, ja kun näkee kuvankin toisesta, esineen, korun..tulee kaikki taas mieleen. Siihen voi mennä vuosia, mutta se pysyy ikuisesti sydämessä. Ehkä joskus saamme toisemme, se on Luojan käsissä. Näin me sen päätimme, yhdessä itkien.
Että sä viitsit!!! Yök
Aika yksipuolisesti katsot sinäkin asiaa. Pettäessään mies hyvin usein pakenee arkea, omia ongelmiaan ja vaikeuksiaan ehkäpä on sairastunut esim. kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön tai ei osaa ratkaista ongelmiaan kuin pakenemalla suhteeseen, jossa toinen "hukuttaa kehuihin, ihannointiin suuren sankarin". etc. Eli siinä lyhyesti mutama muukin syy.
Tähän on pakko vastata, mieheni oli minulle ensimmäinen ja meillä oli pitkä liitto (25 v) kun mieheni "kärysi" salasuhteesta. Minua on aina pidetty kauniina ´ja tyylikkäänä, hyväsydämisenä että fiksuna, eikä liitossammekaan olut mikään vialla ( myös miehen mielipide).
Tiedän olleeni mieheni unelmavaimo. Mies masentui, oli työsssä hektistä ja omat käsittelemättömät ongelmat nousivat pintaan kuin hyökyaalto. Esimerkiksi lapsuudessa koetut hylkäämiset yms. Annoin miehelle fiksuna vaimona vielä enemmän "tilaa" ja kuinkas kävikään.
40 yh. äidin kanssa puolen vuoden suhde!
Ihan äkkiseltään voin sanoa, että tämä eronnut yh. on varmasti jakanut useammalle kuin minä, jolla oli ollut vain mieheni. Tämä nainen ei "mieheni tasoiseen" ei muussa tapauksessa olisi yltänyt, anteeksi vain.
Mies ei olisi eroa minusta halunnut ja sanoi, ettei missän tapaksessa ole naisen kanssa vaikka eroaisimme. Ei voisi katsoa naista, muistamatta miten menetti minut. Mies kylläkin totesi, ettei aio mennä koskaan enää naimisiin eikä paikkaani tule kukaan koskaan viemään. Totesi, vielä ettei nainen ollut missään veroiseni ja tulee aina häpeämään suhdettaan häneen, oli niin pohjalla.
Tämä yh. elätteli toiveita erostamme ja se toteutui, mutta mies ei naista huolinut.
Tästä on pian viisi vuotta. Koskaan, en milloinkaan tietoisesti kakkoseksi itse ala, se on minun moraalini ja arvomaailmani vastaista. Pettämistä enkä kakkosena oloa hyväksy. Tässä jo on ero ykkösen ja kakkosen tasossa. Sori.
Niin ajattelin minäkin, että en ikinä ala kakkoseksi, vaan kun yli 40-vuotiaana kohtasin varatun miehen ja tunne oli molemmille ainutlaatuinen, ei siinä moraalitekijöitä ajateltu....vasta kun jonkun ajan päästä kun aloimme kärsiä koko erossa olostamme. Silloin oli tehtävä päätöksiä, ja mikä oli päätös? En suostunut enää kakkoseksi, ja koska mies ei rakastanut (ei ollut vuosiin enää rakastanut oikeasti vaimoa, sattunut kaikenlaista) vaimoa, vaan minua eikä halunnut menettää mua, hän erosi, minulle, minun vuokseni.
Tottakai perhe hajosi, mutta niin oli parasta kaikille kuin elää kulissia. Lapsia hän silti rakastaa, mutta ei vain rakkaudesta lapsia kohtaan kukaan halua pitää vaimoon kulissia yllä, sitä yritti kyllä vuoden verran siinä välissä vieläkin, mutta kun kaikki on paskoina suhteemme vuoksi ja mies todella kärsi, hän sai rohkeutensa kasaan ja erosi. Annoin hänen erota rauhassa, ja se kannatti. Kärsin ilman miestä tietenkin, mutta ajattelin että jos hän todella on mua varten hän tulee itse. Ja hän tuli, lopullisesti.
Siis, kakkosesta ykkönen. Onnistumistarina.
Sua miellyttääkseen ja lohduttaakseen se ukkos sulle vain noin sanoi, samaa ´stooria veti sille rakastajalle, usko pois. Nämä miehet jotka tekee noin osaa. YH-äitejä taas törkeesti solvaat, olet aika tyhmä, yh-äiti on itse ehkä jättänyt huonon miehen, juuri vaikka pettäjän, hän sentään on ollut rohkea eikä jäänyt jalkamatoksi. Eivät kaikki yh-äidit, suurin osa heistä, ole säälittäviä, vaan upeita, omillaan toimeentulevia, joilla on paljon vastuuta ja ovat sen verrabn itsearvon tuntevia, että eivät jää pettäjän, juojan, lyöjän, laiskan kanssa yhteen. Niin se menee.
Minun miesysäväni joka oli varattu ainakin piti minua paljon upeampana naisena kaiken puolin kuink järkkäsin arjen, kodin, työn, omistusasunnon, ja kuinka silti sain aikaa rakkaudelle.Hän sanoi, että oma vaimo ei ikinä selviäisi tuosta kaikesta mitä sinä olet saavuttanut, ja hän oli erittäin ylpeä saadessaan olla kanssani julkisuudessa, omaa vaimoa hän ei millään olisi halunnut julkisesti mukaan, ja niin otti minut useimmiten mukaan busineslounaille,,,oli ylpeä saadessaan esitellä minua. Olen kaunis ja upea, tiedän sen, mutta ei aina ulkoiset ominaisuudet kaikkea merkkaa.
Myös se intohimo mitä meillä oli oli sitä mitä mies kaipasi, sitä ei liitossa ollut ollut kuin hyvin alussa, siksi miehellä oli useita seksisuhteita....itsekästä tietenkin, mutta vaimo ei halua erota vaikka tietää.
Kun suhteemme tuli julki, alkoi vaimo parjata minua....yh-äiti joka luulee saavansa hänen ihanan miehen. Oli naurettavaa ja surkeaa, mies häpeää vaimoaan titenkin nyt vielä enemmän, kun julksesti vaimo hänestä tappeli. Ja kun tiesi totuuden jonka minulle niin usein sanoi, että olen upeampi kuin vaimo......
Uskotko että vaimon olisi helpompaa hyväksyä pettäminen jos et olisi upea pakkaus kuten sanot??? Onko se vielä kauheampaa kun uusi rakkaus on kaunis, menestyvä, katseenkestävä kaikinpuolin? Hyvä työpaikka ja loistava tulevaisuus edessä omalla urallaan, sekö se kismittää?
Menee ehkä vähäsen asian sivuun kuitenkin, mutta pakko sanoa tämä: erosin lapseni isästä hänen uskottomuutensa oltua se viimeinen pisara. Yhdessä jatkaminen ei ollut vaihtoehto, vaan halusin eron. Päätin, että enemmin olen elän vaikka vähäsen niukempaa elämää kuin jään paskaan suhteeseen taloudellisista syistä. Surullista, miten moni suostuu elämään parisuhteessa talouden turvatakseen ja elää aikaansa tuhlaten pettäjän kanssa.
Siis näin. vika pettäjässä, miehessä niinkuin usein.
Ihanaa, että joskus se todellinen rakkauskin voittaa. Onnea teille!
Olen itse se kakkonen ja elän toivossa, että meille käy vielä samoin.
En painosta miestä, vaan odotan, että aika on kypsä erolle. Voi olla, että petyn, mutta tunne on molemmin puolin niin ainutllaatuinen, että otan sen riskin.
Yleensähän näissä kai käy kakkosen kannalta huonosti ja mies valitsee lopulta sen ykkösen.
Haluan vain, että kaikki osapuolet ovat lopulta onnellisia, myös se vaimo.
Itse olen myös eronnut miehestäni, mutta meillä on yhteishuoltajuus. Ihailtavaa, että joku pystyy ja osaa huolehtia kodista, lapsista ja omasta työstään myös aivan yksin. Rohkeutta ja vahvuutta se vaatii. Samoin kuin pettäjän kanssa jatkaminen. Siinä vasta vahvuutta kysytään. Kaikki pitää tavallaan aloittaa alusta, hyväksyä se, ettei puoliso toiminutkaan niin kuin olettaisi, olikin oikeastaan ihan tuntematon ihminen, meni ja petti. Hatunnosto niille, jotka siitä selviävät. Itse en ja ero tuli.
Yhtä asiaa en tajua: jos oma liitto on päättynyt pettämiseen, niin eikö siinä tapauksessa ole kirkkaasti mielessä, miltä pettäminen tuntui? Miten pystyy aloittamaan suhteen varatun kanssa sen jälkeen? Eikö omatunto oikeasti paina vai onko kyseessä kosto, pahan kiertämään laittaminen? Tunteilleen ei ihminen mitään voi, se on totta. Mutta järjellä niitä voi pitkälti säädellä. Ei ole pakko alkaa säätämään sen ihastuksen kanssa, etenkään ukkomiehen. Vai miten on naiset?
Onnistumistarina? Miksi olet yhä täällä? Onni muuttunut epäonneksi? Miksi pohdit asioitasi yhä täällä, ellei uuden parisuhteesi uskottomuus painaisi mieltä.
Haluan oikeasti tietää syysi salailematta.
Voi herrajestas ...onko se MIka Häkkinen, Ranskan pressa, tai naapurin Tane uusissa naimissa MIELENHÄIRIÖINEN, vaikeuksissa sun muuta? EI ,vaan taas tuli jonkun puolustuspuhe petetyltä vaimolta joka etsii syitä muualta kuin että TEIDÄN OMA LIITTO on ollut huono ja suhde ei kunnossa eikä sitä oikeaa kunnioittavaa rakkautta, ei herrasjestas tarvitse aina olla jotain syytä ettimässä jos toinen rakastuukin toiseen ihmiseen kuin sinuun.
Kuna ntaa itselleen luvan rakastua, niin rakastuu. Jos rakastaa jotakkuta toista, ei anna itselleen edes lupaa rakastua toiseen, eikä edes huvita etsiä kun on onnellinen ketään toista.
Aika sairasta on kun aina keksitään jotakin että: tiijätkö mun mies rakastu "muka" siihen toiseen naiseen ja eros ja jätti minut " koska sillä on kaksisuuntainen mielenhäiriö. NIinn, usko pois, muuten ei olisi jättänyt minua, minä en halunnut eroa, nyyh.
Oletpa yksinkertainen, höh. Mikä sua riepoo? Kaksisuuntainen on oikea erikoislääkärien tekemä diagnoosi, eikä mikään kenenkään keksinä selitys. Se on muuten maniassa, kun kokee" vahvoja rakastumisia" mutta ne haihtuu samalla kun maniakin;) Elikkä kaukana oikeista tunteista.
Taitaapi vaan olla turha sulle mitään tosiasioita kertoilla, et sä kuitenkaan ymmärrä. Monet kaksisuuntaiset muuten "rakastuessaan" jättävät puolisonsa toisinaan tosi nopeastikin. Tiesitkö?
Miksi sun on niin vaikea hyväksyä, sitä että läheskään aina pettämiseen syy ei ole avioliitossa vaan ihan siellä pikkupettäjän omien korvien välissä?
No minä en ainakaan veisi kakkostani vihille, miksi ihmeessä, minähän olen jo naimissa ja pysyn. Kakkonen on vaihtelua ja sitä hetken virkistystö mutta elämä eletään vaimon kanssa.
ja vaimos on onnellinen saastan kanssa valheellisessa lietteessä.
Siis petettynä vaimona minäkin ajattelen, että mieheni sivusuhde oli ihan normaali nainen. Ei sen huonompi tai parempi kuin minäkään.
Jos mieheni olisi ottanut jonkun hyvin oudon ja häiriintyneen tyypin, se olisi tuntunut vielä kamalammalta. Joku sekopää olisi siis "kiilannut" ohitseni. Huh.
Alussa sitä totta kai yritti tikulla kaivaa siitä kakkosnaisesta irti kaikki mahdolliset huonot ja negatiiviset puolet. Jotenkin toisen huonous helpotti sillä hetkellä oloa. Riippumatta siitä, millainen tuo toinen todellisuudessa oli.
Nyt kun aikaa on kulunut, niin minusta on vain hyvä, että hän oli "kaltaiseni".
Elämässä sattuu ja tapahtuu. Ja pitkissä parisuhteissa ehtii tapahtua paljon. Tahdolla ja rakkaudella voi kuitenkin elämästä tulla pahankin jälkeen ihan hyvää. Joskus se rakkaus riittää, jopa siihen , että rakentaa puolisonsa kanssa uuden elämän.
Kyllä meidän lähipiirissä on myös muutama ihan onnellinen pari, joiden taival on alkanut pettämisestä. Eli samalla tavalla elämä voi mennä myös siihen suuntaan.
Jokainen parisuhde on ainutlaatuinen, ja kestää tai on kestämättä. On niiden alku, keskiväli tai loppu millainen tahansa. Hyvästä suhteesta voi tulla huono ilman pettämistä, ja pettämisen jälkeen voi huonosta suhteesta tulla hyvä. Sivusuhteena alkanut suhde voi kestää loppuiän. Tai ne kaikki voivat kaatua. Tuosta vaan.
Minua petettiin hetki sitten päättyneessä suhteessa. Nainen kenen kanssa mieheni oli salasuhteessa oli nuorempi ja hoikempi. Sen lisäksi hänellä oli kaksi samaa harrastusta mieheni kanssa. Mieheni kertoi että tunsi syvää ihastusta siihen naiseen. Vaikka tuntui inhottavalta kuulla miehen tunteista toista naista kohtaan, se auttoi minua lopulta suuntaamaan pettymykseni oikeaan kohteeseen. Aluksi yritin etsiä vikoja siitä naisesta, mitkä todistaisivat minulle että nainen ei ole uhka suhteellemme. Mutta pian ymmärsin että se vika löytyy miehestäni. Hän petti minun luottamuksen, hän valehteli minulle. Ei pitänyt minua totuuden arvoisena. Pikkuhiljaa arvostus ja luottamus miestäni kohtaan katosi ja tunteet kuihtui pois. Halusin erota, ja tässä olen. En jäänyt enää syyttelemään miestäni. Vaikka hän teki väärin kun ei ollut minulle rehellinen. En hyväksy sen toisen naisenkaan tekoja, mutta en jää syyttelemään häntäkään. En usko että mieheni ihastuisi pahaan ihmiseen.
Kirjoitin tämän siis siksi että halusin sanoa että me emme mieheni kanssa lopulta olleetkaan oikeat toisillemme. Silloin saattaa käydä niin että tunteita riittää muihinkin suuntiin. En usko että se toinen nainenkaan on oikea miehelleni, mutta ehkä joku on. Itse keskityn löytämään itselleni sen paremmin sopivan.
Ei kaunaa, hyvin kirjoitettu ja toimittu.
Ei kaunaa on sinut elämänsä kanssa ja poikkeaa suurimmasta osasta tänne kirjoittajista.
Ehkä onkin niin että toiset selviävät ongelmistaan aivan itse ja tänne kirjoittajista suurella osalla ei olekaan muuta paikka tai ystäviä eikä kykyä itse ajatella mielessään asioita selviksi vaan tuntemattomana on hyvä purkaa tänne.
Eikä ole pelkoa että toinen osapuoli kertoisi oman versionsa.
Turha syytellä.Loppuu elinaika kesken ennekuin siitä selviää.
Miehen näkökulma: olen avovaimoni kanssa koska en saa sitä naista jonka haluaisin. Hänkin on avoliitossa. Välillemme kehkeytyi pitkä suhde, olen kosinut naista ja rakastan häntä. Mutta nainen ei vain jätä miestään. Mitä vielä voin tehdä? Avovaimoni vaatii lopettamaan suhteen tähän toiseen naiseen ja olen näin sanonut tekevänikin. Mutta en vain pysty olemaan erossa. Tämä toinen kieltämättä on kauniimpi ja seksikkäämpi kuin oma vaimoni mutta suurin syy suhteeseemme on molemminpuolinen rakkaus.
Olin kakkonen, nykyään ykkönen ja onnellisesti naimisissa. Joskus asiat menevät näinkin päin. Moraalitonta olisi pikemminkin estää ihmisten onnellisuus.
Nykyisin miehillä että naisillak in on noin 5-30 sekiskokemusta eri miesten kun naistenkin kanssa että silleen.
Ihanko totta, onko tuo tutkittua tietoa? Melkosia lorttoja ja jakorasioita sitten, ei voi muuta sanoo... Ja kehdataan sipsuttaa alttarille jossain valkoisessa prinsessamekossa ja huntu päässä neitsyttä leikkien. Musta ja likainen säkki olis oikeempi asu sellaselle, joka on noin monen kanssa nainut.
Siis oikeestikko ootte noin monen kanssa naineet? Miten vitussa sitten kehtaatte vaatia mieheltä uskollisuutta, kun itse olette nussineet ympäriinsä ja kyrpä on kelvannut ja on vittu raikuen naitu menemään, ja sit pitäis olla muka miehen uskollinen tollaisille huorille, jakorasioille. Ei puhettakaan et olis säästetty itseä ja odotettu sitä oikeaa. Mistäs te rouvat tiedätte että se miehenne on oikea, entä jos se onkin joku jonka ensi viikolla tapaatte? Ootte vaan kyrvän perässä juosseet ja naineet ympäriinsä, niin ette kai te edes huomaa kuka on oikee, kun ette ole kuunnelleet sydäntä kun vain vittuanne. Kauheita huoria kaikki! Mä en kunnioita enää yhtäkään naista, ja nussin ja panen ja petän minkä kerkeän. Huorat ei muuta ansaitse.
Aloitin salasuhteen varatuun mieheen, pitkään sitä mietin lopulta en voinnut tunteilleni mitään.
Viihdemme hyvin yhdessä teemme kaikenlaista mies liikkuu aika avoimesti kanssani tosin asuu toisessa maassa. Miksi kieltaisin itseltäni ihanan tunteen
on ketä ajatella, hän hemmottelee minua maksaa aina kaiken seksi tosi loistavaa.
En olisi koskaan uskonut että alkaisin suhteen, olen kaunis nainen ja saisin varmasti miehen kuin miehen, jostain syystä en vaan saa miestä pois mielestäni.
Ei tunteilleen mitään voi, niin se vaan menee.
Tiedän kyllä että mies on pettänyt vaimoaan aikasemmin, meidän suhde kestänyt noin puoli vuotta. Tälläistä vaan tapahtuu ei sille voi mitään..enkä todellekaan tunne itseäni huonoksi naiseksi tai kakkoseksi.
Miksi roikutaan tommosisa vanhankansan ajatusmalleissa. Eikö vaan voida myöntää että ihminen vaan kaipaa vaihtelua ja kyllästyy aina samaan naamaan.
Nyt eletään ihan eri aikakautta kun meidän vanemmat. On ihan normaalia hakea uusi puoliso ja vaikka toisinaan pikkujouluissa kokea hellä hetki työkamun kanssa.
Rauhottukaa ja rentoutukaa ja alkakaa nauttia elämästä!
Juuri näin :)
Voi kiitos Minni sanoistasi. Ajattelen just samoin. Elä nyt ja ota mitä haluat ja vielä ku pidät suus kiinnni, niin kenenkään ei tartte kärsiä.