Erosin ex-waimosta viime syksynä. Olin pitkään pohtinut ettei oikein kuviot kulje. Vaimo asusti lopuksi viimeiset pari vuotta eri huoneessakin. Kertoi, että lasta (nyt 3v) tarttee hoitaa ja paijaa 24h. Asiasta ei oikein koskaan saanut asiallista keskustelua aikaiseksi. Molemmilta tuli kyllä tarinaa suusta enemmän ja vähemmän, mutta oikeista jutuista ei koskaan saatu keskusteltua. Itse sekstasin enää nyrkkikyllikin kanssa. Lopulliseen eroon toki vaikutti se että tapasin sitten hiukan samassa tilanteessa olevan daamin. Rakastuttiin ja ihastuttiin ihan kympillä. Aluksi meni kivasti, sitten seurasi taantuma touhuun ja daami halusi surra omaa eroaan. Välillä suuren rakkauden huumassa hän lisäksi kävi hiukan vieraissa ja jäi hölmöyttään/kännissä kiinni verekseltään. Asiasta sovittiin, kun tunteet kuitenkin ainakin mulla jylläsi kympillä. Keskustelut aiheesta jäi kuitenkin niukaksi... Nyt kuvio on taas hiukan lämmennyt ja kun tykkään hänestä ihan hirveesti on tapailtu silloin tällöin kun arjen ja lastenhoidon tiimoilta on keretty. Pari kertaa daami kuitenkin on yllättänyt a) tiukalla alkoholin käytöllä ja b) omituisilla selityksillä ja vaikenemisella tekemisistään ja menemisistään. Alkoholi selkeästi haittaa ajoittain hänellä elämää vaikka duuni ja kuviot sinänsä ok. Nyt mietityttää että mitä oikein tekis. Fiilikset on kovat, mutta onko tyhmää kerätä itselleen kovin pitkää taakkaa surtavaksi vai pitäiskö laittaa homma poikki ja pinooon vai peräti voittaa suomalainen peripuhumattomuus ja kertoo ihan kaikki mikä rassaa...
Arrrrggggghhhh, minuun osui mutta pystyn silti jatkamaan...
Arrrrggggghhhh, minuun osui mutta pystyn silti jatkamaan...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuntuu jotenkin kauheelta, että suhe alkaa jo tollaiset ongelmat niskassa ja että noin moni asia rassaa jo alkuunsa. Kuin paljon niitä on jonkin ajan kuluttua.
Jos et ole varma lähtemisen järkevyydestä, miksi hosua. mikset kattele, anna päätöksen kypsyä itellään. miksi kiire?
JOS MINÄ OLISIN SINÄ laittaisin poikki ja pinoon ihan varmasti.Ihan varmaa on, AA ettei mimmin alkoholin käyttö mikskään muut (Eikä se ole sellaista, kuin itse ajattelet kohtuulliseksi) BB, jos ei pysty olemaan avoin menemisistään, se ei hyvää kerro eikä takuulla vähene ajan myötä.
Miks ryhtyä rakentamaan suhdetta noin hataralle pohjalle, sillä ongelmia tulee myöhemminkin. (Niin kuin tiijät)
Vaikka hänestä tykkäät, ei hän ole ainut kiva nainen.
Kerran se vaan kirpasee.
Kiitti mielipiteestä ja asiallisesta viestistä. Laitoin aikaisemmin illalla viestin hälle, että jos vaikka soittaisi kun kerkiää. No nyt hän soitti ja pienen tivaamisen jälkeen myönsi valehdelleensa eilisistä menoista. Pyysi anteeksi pariinkin otteeseen. Vaikeelta tosiaankin tuntuu antaa anteeksi kun taustalla on mitä on... Tunnevammainen mä oon varmaan sillä viisiin, että haluan jumittua näihin suhteisiin enkä hakea jatkuvasti jotain uutta. Niin ja mulla on tosiaankin ikää jo 36, eli monia tarinoita on tullut matkan varrella kuultua. Viinahomman hän myönsi samassa pieneksi probleemaksi, muttei asia siitä miksikään muutu, korkeintaan pariksi päiväksi. Ja tiiän toki tulevista probleemista, mutta jotenkin on hurjaa laittaa toinen sivuun ja ruveta etsimään uutta suhdetta. Tunnevammainen kun oon ja yksin ei oo kivaa...
Ai niin mistä semmosia kivoja naisia sitten oikein löytyy lisää ? Edellinen kokemus lomareissun perhekriiseineen ei oikein houkuta.
"laittaa toista sivuun" ja etsiä uutta? Miksi pitäisi jäädä suhteeseen, joka ei tunnu hyvältä ja jossa ei voi henkisesti levätä vain sen vuoksi, että alussa luuli voivansa?
Mutta miksi sellaisen kohdalle, jonka kanssa jo alussa on noinkin paljon ongelmia. ( ja alkoholinkäyttöön varsinkin on syytä suhtautua vakavasti, sillä siitä voi sukeutua todella suuri ongelma:
Tunnevamma olisi, se että jatkuvasti hakee jotain uutta, eikä pysty asettumaan kenenkään kohdalle.
mutta tietty kohtuu kaikessa.
Jäätkös jumiin sen takia, että pelkäät sitä yksin oloa? Se aika ilmava olotila sekin, paras tietty olisi parisuhde, jossa voi silleen henkisesti levätä.
siinä onkin sitten kysymys että mistä ! Olin itse 10 v yksin lasten kanssa ja pitkään nautin siitä todella. Sitten alkoi kaivata toista siihen ja meni muutama vuosi, kun ihmettelin, että mistäköhän ihmeestä niitä löytyy. Kait niitä paikkoja on mitä vaan, toisilta se tutustuminen käy näpsäkämmin.
Itse sitten löysin , kuinka ollakan, chatista miehen, jonka kanssa on todella levollista ja hyvä olla. Tosin, kyllä siellä joutessani puol vuotta roikuinkin ja sain muutaman hyvän naiskaverinkin. Hänenkin kanssa siinä juteltiin valtavan paljon. Asioista oli helppo olla avoin kirjoitellen ja sitten kun kerran päätettiin, että tavataans, oli asia mun taholtani tunnissa selvä, että TOI. Hänellä muutaman päivän päästä. Nyt on kolme vuotta mennyt ja edelleen on leppoisaa, eikä suurempia ongelmia ole. Joitain erilaisia tapoja vaan. on KIVAA
Tää nyt ei paljon sua auta, enkä sitä tiedä, että mistä. Exän tapasin aikoinaan tavanomaisesti raflasta.
kannattaisiko erota? Itse miehen kanssa joka läträä viinan kanssa ja valehtelee jatkuvasti ja kaikesta, eilen tein viimein päätöksen, että jo riittää. Maanantaina olisi asunnonhaku edessä.
Kyllähän se yksinjääminen pelottaa, mutta parempi niin, kuin olla ihmisen kanssa johon ei ehkä ikinä pysty luottamaan. Nyt tuntuu pahalta, mutta ehkä muakin varten jossain on joku.
Kivoja naisia on maailma täynnä, älä haaskaa elämääsi ihmiseen joka ei ole luottamuksen arvoinen.