Kysymys kuuluisi oikeasti "Avioliitto"-palstalle, mutta se palsta vaikuttaa kovin hiljaiselta.
Olemme siis naimisissa, asumme vuokralla ja elintasomme on vaatimaton.
Olen tällä hetkellä työssä(n.2000/kk) ja vaimoni on työvoimakoulutuksessa.
Meillä on eri tilit, maksamme puoliksi ruoan ja vuokran(josta suurin osa tulee asumistuesta)
Henkilökohtainen rahankäyttömme on todella säästeliästä. Niinpä kumpikin on saanut säästöön vähän ja käyttänyt sen eri tavalla, siitä tämä keskustelu alkoikin.
A: vaimoni on säästänyt n. 2000 euroa ja antanut sen köyhille sukulaisilleen käytettäväksi elinkustannuksiin, lasten vaatteisiin, jne.
B: minä olen säästänyt tulevaisuutta varten n. 10 000 euroa, sijoittanut sen osakkeisiin, jotka ovat sitten aika roimasti tulleet alaspäin. En ole niitä myynyt, koska uskon tulevaisuudessa saavani vähintään suurimman osan sijoituksestani takaisin.
Nyt vaimoni alkoi kritisoimaan minun sijoituksiani ja sanoo, että hänen tapansa käyttää säästönsä on oikein, minun väärin. Minun mielestäni kumpikin saa käyttää rahansa kuten haluaa, sen lisäksi minä olen ainakin yrittänyt ajatella tulevaisuutta, kun taas vaimoni ei tule koskaan saamaan euroakaan takaisin.
Kumman puolelle asetutte tilanteessa A= vaimon B= miehen ?
Olemme siis naimisissa, asumme vuokralla ja elintasomme on vaatimaton.
Olen tällä hetkellä työssä(n.2000/kk) ja vaimoni on työvoimakoulutuksessa.
Meillä on eri tilit, maksamme puoliksi ruoan ja vuokran(josta suurin osa tulee asumistuesta)
Henkilökohtainen rahankäyttömme on todella säästeliästä. Niinpä kumpikin on saanut säästöön vähän ja käyttänyt sen eri tavalla, siitä tämä keskustelu alkoikin.
A: vaimoni on säästänyt n. 2000 euroa ja antanut sen köyhille sukulaisilleen käytettäväksi elinkustannuksiin, lasten vaatteisiin, jne.
B: minä olen säästänyt tulevaisuutta varten n. 10 000 euroa, sijoittanut sen osakkeisiin, jotka ovat sitten aika roimasti tulleet alaspäin. En ole niitä myynyt, koska uskon tulevaisuudessa saavani vähintään suurimman osan sijoituksestani takaisin.
Nyt vaimoni alkoi kritisoimaan minun sijoituksiani ja sanoo, että hänen tapansa käyttää säästönsä on oikein, minun väärin. Minun mielestäni kumpikin saa käyttää rahansa kuten haluaa, sen lisäksi minä olen ainakin yrittänyt ajatella tulevaisuutta, kun taas vaimoni ei tule koskaan saamaan euroakaan takaisin.
Kumman puolelle asetutte tilanteessa A= vaimon B= miehen ?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei ole kysymys siitä, kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä vaan siitä, että kummallakin on ja tulee olla oikeus tehdä omilla rahoillaan mitä lystää ilman että toisella on asiaan nokan koputtamista. Ihan sama vaikka laittaisit rahat osakkeisiin, makuuttaisit tilillä tai ostelisit viihde-elektroniikka, omatpahan ovat rahasi.
Mutta vastauksena kysymykseen, ehdottomasti B.
Todella yllättävää, että lamassa aallonpohjalla salkun arvo pienenee.. -.-
Jatkuvalla hajautetulla osakesäästämisellä kuitenkin todistetusti varallisuuden arvo vain karttuu, ajoittaisesta salkun arvon pienenemisestä huolimatta. Onko yllättävää, että tämänkin vuoden suurituloisimmat repivät tulonsa lähes yksinomaan pääomatuloina?
Itse asetun ehdottomasti B (miehen) puolelle tilanteessa, mutta luulenpa, että kyseessä on lähinnä arvoista johtuva näkemysero. Vaimollesi selkeästi on tärkeää auttaa köyhiä sukulaisiaan, mikä on oikein hienoa ja oikein, mutta hän ei kuitenkaan näytä juurikaan ajattelevan toimeentulon turvaamista tulevaisuutta ajatellen, mitä sinä selkeästi pidät arvossa.
Onko vaimosi sanonut, mikä tarkalleenottaen säästöissäsi on hähen mielestään väärin? Jos arvostelu on hyvinkin kärkästä, voithan sanoa suoraan, ettet arvosta hänen epäasiallista kritiikkiään, varsinkaan, kun itse ei näytä ajattelevan rahankäytössään oman perheensä tulevaisuutta pätkääkään.
Ei ole oikeaa vastausta.
En asetu kummankaan puolelle. Mielestäni nainen on vain huolissaan siitä ettei mies menetä kaikkia rahojaan, kun taas nainen itse on 'menettänyt' rahansa hyvään tarkoitukseen, eli sukulaisten tukemiseen.
Naisesi siis ei vain ole yhtä itsekäs, kuin sinä.
Rahojen jakaminen sukulaisille on ok.
Rahojen säästäminen tulevaisuutta varten on itsekästä.
Raha on inhottava asia. Olen kihloissa. Minulla oli säästössä 20 000, nyt ne ovat menneet elämiseen sekä huveihin, joihin itse en olisi niitä laittanut. Olen todella pihi, ja lasken jokaisen sentin. Tuntuu aina, että olisi säästettävä pahan päivän varalle. Suututtaa, kun mieheni tahtoo ostaa alkoholia. Mielestäni se on rahan tuhlausta. Toisaalta, ostan itselleni usein suklaata. Olen pihi ajatuksissani, mutta tuhlailen käytännössä, mikä suututtaa vielä enemmän. Inhoan rahaa.