Pahoitin juuri äsken mieleni, taas kerran, ystäväni kommentista. Hänellä on joko tahaton tai sitten ihan perusluonteeseen kuuluva ominaisuus vähätellä lähes kaikkea tekemääni/ saavuttamaani. Onko tämä perisuomalaista kateutta vai mitä?
Muistan tämän ystävän ensimmäisen aviomiehen jo kommentoineen tätä tämän kyseisen henkilön ominaisuutta, kuulema huono itsetunto on syynä moiseen käytökseen. Pitäisikö olla niinkuin ei huomaisi näitä kommentteja, vai otanko suoraan puheeksi? Mielestäni kun hänellä ei oikeasti ole mitään syytä kadehtia minua, koska olen monessakin suhteessa varsin keskiverto.
Muistan tämän ystävän ensimmäisen aviomiehen jo kommentoineen tätä tämän kyseisen henkilön ominaisuutta, kuulema huono itsetunto on syynä moiseen käytökseen. Pitäisikö olla niinkuin ei huomaisi näitä kommentteja, vai otanko suoraan puheeksi? Mielestäni kun hänellä ei oikeasti ole mitään syytä kadehtia minua, koska olen monessakin suhteessa varsin keskiverto.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kerrot sille sun kaverille että lopettaa vähättelyn ( luulisi ottavan vastuuta vähän enemmän jos on samaa kokenut) tai teidän välinen juttu on ohi. Sitten katsot miten juttu etenee, jos ei muuta tapojaan, laitat täyslaidallisen takaisin ja lopetat suhteen. Haluatko että sulle käy niin kuin kaverillesikin? Pitkällä tähtäimellä huonosta itsetunnosta tai kateudesta ei ole mitään hyötyä, se on erittäin raskasta kantaa. Joten ihan itsesi vuoksi: vältä tilanteet nostamalla kissa pöydälle tai älä ole tekemisissä tuollaisen paskahousun kanssa. Itselläni on nollatoleranssi tuollaisten ihmisten suhteen.
Miksi pitää yllä ystäväsuhdetta jos tulee paha mieli?
Minulla on ollut juuri vastaanvanlainen ystävä, hänen bravuurinsa kyllä oli muiden läsnäollessa naurattelu kustannuksellani.
Kerroin hänelle miltä minusta tuollainen tuntui, vailla mitään vaikutusta.
Kysyinpä vielä olenko jotenkin koominen tyyppi?
Ei vastausta.
Olen enemmän kouluttautunut, itsenäinen, edes se että jouduin työttömäksi ei ystäväni käytöstä muuttanut.
Hän on nyt entinen ystävä, koska "söi" minua henkisesti, ei meillä ollut enää yhtään kivaa keskenämme.
Hänestä tuli varsinainen jourukello, menetin kaiken luottamuksen.
Toivottavasti sinä voit pelastaa ystävyyssuhteesi.
Jotkut ihmiset eivät kestä toisen onnistumista missään jutussa, itse eivät uskalla edes kokeilla. Unohda komentit tai koko ystävä.
Toi vähättely alkaa monella jo lapsena vanhempien toimesta ja saattaa huomaamatta tulla omaankin luonteeseen.
Muista olet vastuussa omasta elämästä ja unohda tuollaiset toisten mielipiteet, sunhan onnellisuudesta on kyse ei ystäväsi. Voithan sanoa ett sua inhottaa tommonen vähättely, ystävän pitäisi tukea ei masentaa sua...
Yritä sopia asia ja käyttäydy aikuismaisesti!
Anna rakentavaa kommenttia ja muotoile asia niin, että parannat hänen itse tuntoa. Eli ensin positiivistä palautetta, kritiikkiä ja sitten positiivistä. Mahdollisimman paljon positiivistä.
Itse olen tänä vuonna riitaan tunu ystäväni kanssa ja ystävyys loppu kun en mitään kontaktia saanut ja hän ei puhunut minulle. Ja luuli vielä, että olen kateellinen hänelle, mutta oikeastaan hän on kateellinen minulle, koska en joudu tekemään samanlaisia asioita kuin hän perheessään. Ystävyys = erimielisyydet tulee voida sopia, on ystävä hankalan paikan tullen. Ylä- ja alamäet selvitään yhdessä!
Ei kannata oikaista häntä sillä siitä alkaa uusi kierre mistä ei tule loppua. Tee itsellesi selväksi että sinä et ole niin arvoton ihminen joka tarvitsee tälläistä "ystävää" sillä jos ajattelet järjellä niin tuollaisesta käytöksestä on ystävyys kaukana