Mun ja exäni suhde kaatui paljolti mun huonon käyttäytymisen takia. Kun rideltiin, tein aivan hirveitä asioita. Haukuin häntä
esimerkiksi huoraksi, jätin hänet yksin itkemään tai saatoin jopa uhkata väkivallalla. Hänelle tuli tietysti, tai luultavasti, erittäin
turvaton olo kanssani.
Loppujen lopuksi hän jätti mut, mikä oli ihan oikein vaikka minuun sattui. Kohtelin häntä tosi huonosti. Eron jälkeen katsoin "itseäni
peiliin",
ja huomasin olevani hirviö. En halunnut olla tällainen epäsosiaalinen, sanoin jopa ihan mitä tahansa jopa mun rakkaalleni. Jopa
äidille olen vain murjottanut ku hän on soittanut.
Kun huomasin miten olen, otin yhteyttä terapeuttiin. Hän on auttanut paljon, sain tietää miksi käyttäydyion näin ja miten voin
päästä siitä eroon. Olen nyt mun mielestäni puheliaampi ihminen, iloisempi ja avoisempi. Uskallan avautua ihmisille, ja se tuntuu erittäin hyvältä.
Mutta kuitenkin mietin, kun saan uuden rakkaan, tulenko tekemään sitä samaa hänelle, kuin tein exälleni? Enkö tule arvostamaan ja kunnioittaa häntä. Enkö pysty muuttuumaan, vaikka nyt siltä tuntuu? Onhan eri asia miten käyttäydytään vanhempiani ja läheisiäni kanssa kuin tyttöystävän kanssa. Mut kai mä opin jotain pysyvää viime suhteesta. Toivon niin, en todellakaan halua aiheuttaa samaa tulevalle rakkaalle.Mieluummin olen yksin sitten.
esimerkiksi huoraksi, jätin hänet yksin itkemään tai saatoin jopa uhkata väkivallalla. Hänelle tuli tietysti, tai luultavasti, erittäin
turvaton olo kanssani.
Loppujen lopuksi hän jätti mut, mikä oli ihan oikein vaikka minuun sattui. Kohtelin häntä tosi huonosti. Eron jälkeen katsoin "itseäni
peiliin",
ja huomasin olevani hirviö. En halunnut olla tällainen epäsosiaalinen, sanoin jopa ihan mitä tahansa jopa mun rakkaalleni. Jopa
äidille olen vain murjottanut ku hän on soittanut.
Kun huomasin miten olen, otin yhteyttä terapeuttiin. Hän on auttanut paljon, sain tietää miksi käyttäydyion näin ja miten voin
päästä siitä eroon. Olen nyt mun mielestäni puheliaampi ihminen, iloisempi ja avoisempi. Uskallan avautua ihmisille, ja se tuntuu erittäin hyvältä.
Mutta kuitenkin mietin, kun saan uuden rakkaan, tulenko tekemään sitä samaa hänelle, kuin tein exälleni? Enkö tule arvostamaan ja kunnioittaa häntä. Enkö pysty muuttuumaan, vaikka nyt siltä tuntuu? Onhan eri asia miten käyttäydytään vanhempiani ja läheisiäni kanssa kuin tyttöystävän kanssa. Mut kai mä opin jotain pysyvää viime suhteesta. Toivon niin, en todellakaan halua aiheuttaa samaa tulevalle rakkaalle.Mieluummin olen yksin sitten.
Vastaukset 4
Vanhimmat
jos kerran olit sellainen mulkku niin mistä sinä itsellesi ämmän kiskoit?
Rakastuin itse vuosia sitten mieheen joka osottautui ilmeisesti vähän samanlaiseksi kuin sinä olit, aina jos minulla oli joku ongelma tilanne ja olisin tarvinnut apua hän laittoi puhelimen kiinni, kun äitini joutui sairaalaan hän haistatti kun häiritsin hänen jalkapallon katselua soittamalla,kun itkin kun olin todella murtunut hänen käyttäytymisestään hän häipyi ja haukkui minua kun MINÄ vittuilin HÄNELLE (?) Moni ihmettelee tietysti että miks ei tolasta jätä heti,mutta rakkaus on ihmeellistä, kun se pääsee leimahtamaan niin sitä yrittää vaikka kuinka kunnes ei enää pysty. Hienoa kuulla että olet tiedostanut asian itse ja olet varmasti valmiimpi uuteen suhteeseen, kukaan ei ole täydellinen mutta jos on valmius selvittää tilanteet kääntämättä selkäänsä toiselle, on mun mielestä jo pitkällä. Onnea tulevaisuudelle! :)
joo, teki jo hyvää "tulla ulos kaapista", ja myöntää itselleen että oon ollut hirveä mies. vähän ku juoppo myöntää itselleen, että on juoppo. siitä se tie parannukseen sit alkaa.
Olen taysin varma, että sinussakin oli syytä.
Usein em. käytökseen on syynä, ettei naisen kanssa pysty järkevään keskusteluun, koska akka tahallaan ärsyttää miehen sanomaan sellaisia asioita, joita hän ei tarkoita. Ja homma jatkuu siten, että näitä möläytyksiä käytetään aseina seuraavissa riidoissa. Akka itse on voinut tehdä vaikka mitä mutta se onkin jo muutunut pikkuasiaksi...